Ostin "kuokalla nostettuja" perunoita. Ostos oli kunnianosoitus äitini isälle, joka Friherrsin mökkinsä perunat nosti aina kuokalla. Maussa koneella nostettujen kanssa en eroa huomannut. Kaikki perunat tähän aikaan vuodesta ovat ihanan hyviä. Lääkärini on pyytänyt välttämään näitä herkkuja. Olen suurin piirtein tätä noudattanut. Yhden eilen keitin. Samassa vedessä oli porkkana paloina. Salaatti vielä välimerellisen kanavuoan lisukkeena.
Vein jo aamulla roskat ja näin kärpäsen. Tulin oikein iloiseksi, koska en ole hyönteisiä juurikaan nähnyt tänä kesänä. Mökillä Hämeessä tuli samanlainen tunne, kun keväällä ollessamme avaamassa sesonkia, näimme talviuniltaan heränneitä pörriäisiä. Myöhemmin niitä oli liikaa. Iloisuus muuttui kiukuksi ja surutta niitä listimme kaikin keinoin.
Olin syvästi vaikuttunut kärpäsen näkemisestä. Se auttoi matkaillessani metrolla pois täältä periferiasta. Minun lisäkseni yhdellä matkustajalla oli maski. Meitä oli kaikkiaan yli kymmenen ihmistä. Mistä se ajatus on saatu, ettei enää tarvitse maskia käyttää?
Tilasin kahvikapselit ja Postista tuli jo ilmoitus paketin olevan noudettavissa. En tietystikään siltä istumalta lähtenyt sitä hakemaan. Menen joskus tuonnenpanaja samalla ostan Italian kirjeeseen postimerkit. Kirje itsessään on pitkä ja mukana seuraavat lisukkeet lisäävät painoa. Minulla on kyllä vaaka, mutta ei postimerkkejä. Entinen vaaka oli noin-vaaka. Tämä antaa tarkan luvun. Vallan grammalleen. Tiedän kynsilakkapullonkin painon. 63 grammaa.
Helteessä mennään. Näköpiirissä ei muuta kuin lisää kuumaa ja kuivuutta. Kotiin tullessani Stadista ostin Lumotar-mansikoita. Niitä mutustelen iltapäivän mittaan. Tuulettimet pyörittelevät ilmaa. Ei tämä kuolemaksi ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti