9. heinäkuuta 2021

KERTOTAULU APUNA

Ei hellitä helle, ei. No, tämä nyt on tällaista. Suihkussa aamuin ja illoin, tuulettimet tuulettavat ja minä olen ulkonakin rohkeasti ilman sukkia. Puen kuitenkin toiseen nilkkaan ketjun. Italiasta tuli yllättäen välipalakirje, tosin vastauksena omaan välipalakirjeeseeni, jossa kylkiäisenä oli Repin-näyttelyn brosyyri. Nyt Italiaan menossa normaali kirje, jossa myös kylkiäisiä. Ei taidetta, Helsingin historiaa. Ystäväni on kotoperäinen stadilainen. Meni miehelään syvään etelään vuosikymmeniä sitten. Sittemmin elämä on muuttunut puolison kuoleman vuoksi.

Kaivoin hyllystä taas vanhan kirjan, jonka lukemista en ole jättänyt kesken. Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuva. Ajattelin näin vuosien kuluttua sen lukea uudestaan. Niin tapahtuessa ja ajan kuluessa ymmärtää lukemisensa uudella lailla. Ei tarvitse ahmia kuten ensimmäisellä kerralla. Kirjakaupassa minua odottaa ilmainen pokkari. Kortissa on tarvittava määrä leimoja ja silloin asiakas ansaitsee yhden taskukirjan. Saa valita ihan itse. Piti eilen menemäni, mutta tuli muuta kauppakeskuksessa. Torilta mansikoita ja kirsikoita 6 € litra. Ostin kaikkiaan kolme litraa. Myyjä kaivoi taskustaan laskimen, pani otsan ryppyyn ja näppäili 6+6+6 ja sai saman summan kuin minä päässä laskien kertotaulu apuna. Myyjä kehui ihastuneena laskutaitoani!!!

Tutustuin eräänä päivänä korutaiteilija Vieno Puustjärveen. Nyt minulla on kaulakoru, rannerengas ja korvakorut käsinmaalatut ja materiaali on puu. Taiteilija kertoi kaikenlaista sekä itsestään että työstään ja piti minua samalla potentiaalisena asiakkaana. Olen jo näyttäytynyt ulkona uusine koruineni. Puu on ihan kiva näin kesällä ja eritoten helteellä.

Kotona visusti tänään ja ikkunat kiinni. Vasta myöhään illalla ne avataan ja käyn parvekkeellakin kastelemassa vettä huutavat kukkani. Pelargonia, jonka aion heittää kukkimattomana pois, on lykännyt kauniita punaisia kukkia. Kuin joko osoittaakseen kiitollisuutta henkiin jäämisestään tai opetukseksi minulle, ettei pidä hätiköidä milloinkaan.

En ole vuosiin syönyt nakkeja. Ostin sellaisia rapsahtavia, koska pussissa lukee niiden olevan "aitoja". Lisukkeeksi munakokkelia ja raikas salaatti. Ei sitten muuta kaivatakaan. M soitti ja päätimme mennä Tony Vaccaron valokuvanäyttelyyn.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti