Joskus olen katsellut Ella Kannisen ohjelmia tv:ssä. Nyt valitsin kirjakaupasta bonuksena hänen viime vuonna ilmestyneen kirjansa Minun Italiani. Oli leimoja kirjaostoksista tarpeeksi saadakseni ilmaiskirjan. On myös nyt liimaa kotona, jota ei ole ollut. Pitää aina olla.
Oli läkähdyttävän kuumaa ollessani asioilla. Kiirehdin kotiin, jossa mukavasti viileämpää kuin ulkona. Aloin syötyäni lukea Kannisen kirjaa. Italia on hänen mukaansa paljon muutakin kuin Suomeen kantautuvat uutiset taloudesta, EU-politiikasta tai luonnonkatastrofeista. On asuttava maassa vuosia, ennen kuin ymmärtää sen ihmisiä, kulttuuria ja tapoja. Näin se on kaikkien maiden kohdalla. Jos viettää maassa viikon tai kaksi, jää tunteminen varsin pintapuoliseksi. Emme ehkä ole siellä avoimin mielin vaan hämmästellen erilaisuutta. Eikä erilaisuus välttämättä aina miellytä. Hyvä on muistaa, että maassa maan tavalla. Minäkin koin aikamoiseen kulttuurishokin Marokon Tetuan-nimisessä pikkukaupungissa. Ei ainakaan näkyvästi minkäänlaista jätepolitiikkaa. Ruuan jätteet, raadot, roskat pitkin poikin katujen varsilla. Lemu oli paikka paikoin hirmuinen. Oli vaikeaa ajatella maassa maan tavalla. Kun valittelin Marbellan hotelliin palattuamme, mitä olin nähnyt ja kokenut ja hiukan puistelin olkapäitäni, sanottiin "it is different". Kulttuureissa on eroja, samoin elämän tavoissa, mitä sitä hämmästelemään tai kauhistelemaan. Jos ei kestä, pitää pysyä kotona ja erilaisessa Suomessa. Enemmän koin positiivisia asioita kuin jätteet ja hajut. Ihmiset tavattoman ystävällisiä. Kaikkialla kuulin aamuretkellä "bonjour, madam" kauniin hymyn kera. Näin vuohilauman puussa. Ruoka oli erittäin hyvää, vaikka seurueessa oli muutamia, jotka sitä äimistelivät voikohan-syödä-tyyliin. En ollut aikaisemmin ollut valtiollisesti Euroopan ulkopuolella saati Afrikassa, vaikka Marokko ei mielestäni ranskaa puhuvana maana ole "aitoa" Afrikkaa. Minulla se alkaa Päiväntasaajan eteläpuolelta. Marokon kokemus opetti, että erilaisuus voi olla positiivista, vaikka se poikkeaa totutusta ja vähän haiskahtaakin.
Viikonlopuksi ostin mansikoita ja kirsikoita, muutaman valmiin salaatin ja mineraalivettä. Olen lopettanut lottoamisen, joten ei ollut kupongin jättämistä eikä enää haaveilua. Loikoilen muutaman päivän kotona kompastellen imurin johtoon. Laitoin imurin keskelle olohuoneen lattiaa muistutukseksi, että sitä voisi käyttää. Sohva tuoksuu pölylle. Aloin tutkia ensi viikon Stadin matkaa. Varattava aikaa, koska metrolla ei täältä voi lähteä. Bussilla joko Rautatientorille tai muualle, josta matka jatkuu siellä kulkevalla metrolla. Lopuksi vielä reipas kävelymatka määränpäähän. Mutkikasta ja "erilaista" totuttuun matkantekoon. Metrolinjan korjaukset kestävät HKL:n mukaan 8 päivää. Ei kuin seikkailemaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti