Nyt siitä päästiin. Helteestä. Toistaiseksi. A Espanjassa tunnusti taannoin, että hän ei ole tiennyt Suomessa olevan näin lämmintä. Kirjoitti maan olevan aina "fresh and chilly". Minulle tuli kiire kertoa maastamme ja sen säästä ja hieman parantaa hänen saamaansa kuvaa Suomesta: emme ole mikään takatuppula. Hän ihmettelin sitäkin, olemmeko saaneet tiedon Saksan, Belgian ja Sveitsin tulvista. Hiukan harmitti etten sanoisi, suututti, ja sanonkin. Mainitsin, että on meillä sähkökin täällä, ensiluokkainen koulutus ja roppakaupalla know-howta vaikka muille jakaa. Miksi hän ei näiden vuosien aikana ole googlannut mitään Suomesta? Kyllä Espanjassakin on Google. Hyvät hyssykät sentään.
Olen taas ollut toriostoksilla. Nyt ostin hallaimiakin. Jaa, että mitäkö ne ovat? Vadelmia, vadelmia. Tutkin myös, mistä lähtee bussi Rautatientorille. Tarvitsen kyydin loppuviikolla. Metroa ei voi täältä käyttää eikä tänne. Ensi viikolla taas pelaa.
Ella Kannisen Italia-kirjan luin loppuun. Kiinnostava. Toinen koti hänellä Suomen lisäksi Toscanassa, jossa minäkin ajellut. Etelämpänä Italiassa en ole ollutkaan. Roomakin jäi kokematta ja näkemättä. Pannaan seuraavaan elämään tapahtuvaksi.
Nyt luen, mitä hyllystä kaivelen. Joko kerran jo luettuja tai kesken jääneitä. Oscar Wilden valehtelu-opuksen jälkeen ryhdyin uudemman kerran lukemaan Dorian Greytä. Oikeastaan aika kammottava kirja. Mitäpä ihminen ei tekisi ikuisen nuoruuden ja kauneuden takia. Voihan kaupata maksuksi siitä onnesta sielunsa, jos sillä konstilla näyttäisi aina nätiltä.
Lipitän tässä samalla virolaisesta apilamukistani aamukahvia. Ostin mukin kerran maakuntatorilta, kun niitä Senaatintorilla joskus oli. Miten Viro oli meidän maakuntien joukossa, ei minulle selvinnyt? Olivat kivoja tapahtumia. Helsinkiin tuotiin ruokaerikoisuuksiakin kaukaa Lapista asti. Erikoisuudet ovat muutakin kuin poronkäristystä.
Jälleen joku, jolla rahaa piisaa, lähtee turistilennolle 106 kilometrin korkeuteen. Tutustuminen maapalloon avaruudesta käsin kestää muutaman minuutin. Tulihan käytyä! Ihminen saanut uteliaisuuden ja seikkailun halun syntymälahjaksi. Minä lähtisin mieluummin Barcelonaan. Siitäkin huolimatta, vaikka sen asukkaat eivät katsele turisteja enää suopeasti. Matkaajia on liikaa, eikä aina käyttäytymisessäkään ole hurraamista. Sympatiani ovat espanjalaisten puolella. Pitäisikö sanoa "katalonialaisten", koska sillä on vissi ero, onko Espanjasta vai Kataloniasta. Puhuvat katalaaniakin. Itsenäistymishalu omaksi maaksi on suuri, mutta muu Espanja ei luovuta. Tähän en sano juuta enkä jaata, nauttisin vain Antoni Gaudin luomuksista, eritoten keskeneräisestä Sagrada Familia-kirkosta. Arkkitehti kuoli kesken kaiken jäätyään raitiovaunun alle. Suomessa ei ikinä sallittaisi noin mielikuvitusrikkaita rakennuksia kuten Gaudin ssuunnittelemia. Ei sopisi millään ilveelläkään suomalaiseen nykyiseen laatikkomiljööseen. Onneksi ennen vanhaan joskus silloisissa taloissa Helsingissä on joku koukero elävöittämässä seiniä. Sitten siirryimme ykstoikkoiseen lasiin ja betoniin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti