Mark Twainin valkoista elefanttia ei ole vieläkään löydetty sen enempää kuin sen varastanutta rosvoa. Asia pääsi lehtiin ja nyt eläintä jahdataan kaikkialla ja kaikkialla se on nähtykin, mutta juuri päässyt jatkamaan taas matkaa. Poliisit, salapoliisit ja siviiliväestö ovat ottaneet asiakseen saada sen kiinni ja annetuksi Englannin kuningattarelle, kuten alun perin oli Siamissa ollut tarkoitus. Onko se enää entisen valkoinenkaan paetessaan varkaan kanssa takaa-ajajiaan? Itse se ehkä tahtoisi antautua, onhan se rehellinen elefantti.
Minun piti lähtemäni eilen Stadiin, mutta päätin olla sokerista, enkä sateeseen mennyt. Söin tuhdin lounaan salaatin kera. Tuhtiosuus oli ranskalaisia perunoita, joiden syömisestä lääkärini ei missään tapauksessa pidä. Rasvaa, tärkkelystä ja muuta epäterveellistä ja lihottavaa. Harvoin niihin sorrun, joskus en vaan voi kiusausta tukahduttaa. Miksi siis niitä minulla on pakastimessa?
Tänään olisi tarkoitus lähteä metrolla Helsinkiin. Sunnuntainakin ja seuraavallakin viikolla. M soitti ja puhuttiin avaavamme taas museosesongin kesän jälkeen. Uusia ihania näyttelyitä. Tästä tulikin mieleen, että tein itselleni taidetestin. Tulos oli hiukan yllättävä, liityn jotenkin Aino Sibeliukseen. Ehkä siksi, että vastasin olevani/olleeni miehelleni tuki ja turva ja pidän takkatulen ääressä istumisesta. Olen kuitenkin jostain lukenut, ettei Aino Sibelius suinkaan mikään hiirulainen ja suuren säveltäjän rakastava palvelija yksinomaan ollut. Hän oli hiljaisesti lujatahtoinen nainen kuten presidentti Kekkosen Sylvi-rouvakin, joka myös katosi miehensä varjoon. Tai niin ajateltiin. Ei me kaikki likikään olla niitä heikompia astioita. Kysytään vaikka Lenita Airistolta.
Joo, kysytään vaan! Ei tosiaankaan olla. Aino Sibeliuksella ja Sylvi Kekkosella, niinkuin monella muullakin on ollut ja on edelleen aivan oma alue elämässään ja siinä he ovat olleet tosi vahvoja, viisaita ja taitavia.
VastaaPoistaMarjatta. Meillä on ollut ja on todellakin voimakkaita ja rohkeita suomalaisia naisia.
Poista