Mainitsin kerran, että olisi luettava lisää klassikoita. Eilen pengoin hyllyä ja löysin Mika Waltarin Mikael Karvajalan. Sitäkään en ole lukenut, mutta Sinuhen olen sentään ja muitakin Waltarin teoksia. Karvajalassa olen ihan alussa. Ollaan Suomen Turussa, Mikaelista tulee orpo ja "noita" Pirjo ottaa hänet kasvattaakseen. Päästyäni tähän alkoi nukuttaa ja Karvajalka on huono kirja lukea vuoteessa raskautensa ja paksuutensa takia. Muistan yrittäneeni sen lukemista aikaisemminkin siellä. Päivisin en ole vielä oppinut lukemaan. On olevinaan muuta tehtävää.
Tänään visusti kotona. Huomenna liikkeelle. On saatava marjoja ja hedelmiä. Jätettävä lotto, vaikka se pettikin minut viime viikolla. No, eipä minulla juurikaan muita paheita ole, kun suklaan syöminenkin on jäänyt. Ajattelin myös kohtapuoliin lähettää R:lle meilin. Saa samalla puhelimessa pyytämänsä sähköpostiosoitteen ja voimme lähetellä kuulumisia soittamisen sijasta.
Ennen muinoin ei ihmisillä ollut niin kiireellistä asiaa, etteikö olisi kirje ehtinyt tai sitten soitettiin ja se tapahtui puhelimella, joka oli johdolla seinässä kiinni. Oli myös sähkösanomat toki. Niin, ja oli ennen näitä vempaimia kuriirit ja kirjekyyhkyt. Helsinkiinkään ei ollut laivayhteyttä pakkastalvina meren ollessa jäässä. Keväällä jäiden lähdettyä ensimmäinen laiva oli täynnä sanomalehtiä ja kirjeitä ja väkeä sankoin joukoin satamassa vastaanottamassa uutisia maailmalta. Mitäs sanoisimme nyt tämmöisestä järjestelystä? Sitten kaikki muuttui ja meistä ihmisistä tuli niin kiireisiä, ettei kissaakaan ehdi sanoa. Kaikki pitää tapahtua silmänräpäyksessä. Minä haluan kiireettömän maailman takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti