VALITUKSEN MAKUA

Millään konstilla en eilen illalla päässyt nettiin. Sama kurjuus tänään. Hetki sitten aukesi. Minussa, koneessa vai ties missä vika? Tässä nyt kuitenkin naputtelen ennen lounaan laittoa.

Elämä mennyt hitusen verran entistä vaikeammaksi. Niinkin yksinkertainen asia kuin kampaajalle meno on monen mutkan ja järjestelyn takana. On kotiapua, Kotisairaalaa ja tuuraajaa. Kampaajalle ei sovi tuuraajapäivä, minulle taas eivät muut. Lopulta tämäkin asia järjestyi, kiitos ihanan kampaajani. Sitten pitäisi päästä lääkäriin saamaan oikein paperilla yksi mielipide. Tässäkin oli hommaa, koska tuuraajapäivä ei sovi. Sain erään ystäväni apuun. Kiukuttelen puolisolle (syystä kyllä), kun parranajo kuulemma "ottaa kipeää". Mies alkaa näyttää aikamoisen epäsiistiltä. Hoitotoimenpiteet myöskään eivät suju edes entiseen tapaan. Ruokailu on ainoa, joka vielä menettelee, eikä kovaa taistelua ole vaipankaan vaihdossa. Joskus olen aivan puhkiväsynyt.

Roskiskäynti liioin ei suju kitkatta. Joku tolvana jättänyt keskelle lattiaa jättisuuren television kuljetuslaatikon styroxit sisällä. Ensin mainittu pitää taitella pienemmäksi koosta huolimatta ja panna kartongeille kuuluvaan jätelaatikkoon. Jälkimmäiset muovinkappaleet kuuluvat taas sekajätteisiin. Oliko tässä tarkoitus muille asukkaille kertoa uuden television tulemisesta huusholliin? Vai onko korvien väli tyystin tyhjä? Kompuroin pahvilaatikon yli, kun biojätteet ovat perällä, samoin lasi ja metalli. Puhisin kiukkua. Jätehuoneen ukopuolellakin oli roskapussi. Ei ole viitsitty edes ovea avata! Mitä ihmeen sakkia tässä talossa oikein asuu? Annan nyt kaiken tulla, että olisin seesteinen, kun aloitan ruuan laiton. Muuta marmattamista ei sitten oikeastaan olekaan.

Katselin aamulla televisiosta, kun joku norjalainen lähti hiihtämään etelänavalle. Hullu! Asetti kameran hankeen, kun yksin taivalsi tai ainakin niin kertoi, ja puhui kameralle ja väitti olevansa onnellinen ikilumen ja jään keskellä. Näki kaukaisen pisteen horisontissa. Hiihti lähemmäksi. Teltta! Sanoi kameralle, ettei tiedä, miten tämmöisessä tapauksessa menetellään: mennäänkö tervehtimään vai hiihdetäänkö ohi. Hän hiihti ohi. Olin pudota sohvalta. Melkein kaksi kuukautta näkemättä ristinsielua ja kun olisi tilaisuus, hiihtää ohi. Käväisi navalla, jossa oli jonkunlainen napa-asema ja siellä väkeä. Näitä tervehti ja lähtikin sitten paluumatkalle jo seuraavana päivänä. Ei taida pitää ihmisistä. En katsonut loppuun asti, vaan jätin miehen jäisine partoineen ja rekineen hiihtelemään hankia hiljakseen valkoisessa erämaassa.