KOTISAIRAALA

Sanoin kirjoittavani Kotisairaalasta, jonka huomaan puoliso on päässyt. Nimen olin kuullut, mutta Kotisairaalan toimenkuva ollut tietoni ulkopuolella. On siis aivan eri asia kuin Kotiapu. Meillä on molemmat nykyisin. Kotiavusta tullaan pesemään ja siinä oikeastaan kaikki, vaikka mainostavatkin myös muuta. En ole aina ollut tyytyväinen heidän pesuapuunsa.

Kotisairaala on nimensä mukainen avunantosairaala,  joka tulee kotiin, jos olisi tarve päästä esimerkiksi tiputukseen tai saada muuta hoitoa, mikä kotona onnistuu. Lääkärikin käy. Alussa en kaikkeen uskonut, kun jo Kotiavusta saamani kuva (siellä on myös lääkäri) oli minulle pettymys. Kun Kotisairaalan lääkäri kävi meillä kaapimassa puolison luomen, koetti hän saada minut vakuuttuneeksi ja luottavaiseksi Kotisairaalan toimista. Aivan ensimmäinen kokemukseni avun saamisesta ei ollut hyvä. Olin soittanut luomesta, koska olin huolestunut sen ulkonäöstä. Kotisairaala kehotti menemään puolison kanssa terveyskeskukseen. Jaahas, ajattelin minä, millä konstilla? Ambulanssikyydillä? Ja ajankin saisin varmasti jo toukokuulle. Ehkä puhelimeen vastannut muuten ystävällinen henkilö ei tiennyt olosuhteitamme ja siksi ehdotti terveysasemaa. No, jos näin yksinkertaista olisi elämämme, olisin äkännyt itsekin ja luultavasti puoliso ei olisi Kotisairaalan piirissäkään. Miksi olisi? Hoitaja lupasi kuitenkin keskustella, ehkä lievän hätääntymiseni ansiosta, lääkärin kanssa. Lääkäri saapui seuraavana päivänä sairaanhoitaja vanavedessään. Luottamukseni tähän uuteen hoitoapuun alkoi kehittyä. Luomesta lähti tutkimuksiin näyte. Odotan tuloksia, vaikka alustavan diagnoosin jo sainkin. Ei kuitenkaan kannata huolestua, sanoi lääkäri soittaessaan. Kuukauden kuluttua tiedetään enemmän.

Nyt meillä alkaa säännölliset kontrollikäynnit Kotisairaalasta. Olin niin ällistynyt, että kyyneleet tulvahtivat silmiin. Emmekö olekaan enää yksin? Saammeko muutakin apua kuin ambulanssimiehiltä, jotka ottamiensa kokeiden perusteella vievät Haartmaniin? Tuntien odotusta, lääkäri tulee kun ehtii, sillä Haartmanissa he hoitavat myös osastopotilaita. Minä istun levottomana odotustilassa ja välillä rukoilen pääsyä puolison luo. Paareilla rahdataan verta vuotavia ihmisiä, tajuttomia, humalaisia, vanhuksia hoitokodeista. Päivystyspoliklinikka mahduttaa apua tarvitsevat uumeniinsa. Hoitajia tulee ja menee. Huolestuneet omaiset odottavat. Vartija kävelee käytävillä. Ankeaa. Joskus yön tunteina tapaan lääkärin, joka sanoo puolison jäävän tarkkailtavaksi. Lähden kotiin. Aamulla palaan taas. Puoliso on siirretty osastolle.

Kotisairaala tarkkailee kotona, ellei ole akuuttia Haartman-tarvetta. Minulla on nyt tuki, sanovat. Olisiko näin ihanasti? Tuki, joka tuntee ja tietää tilanteen, on ympärivuorokauden tavoitettavissa neuvoineen ja toimineen? Toki Helsingissä on toiminut tai toimii Lääkäri- eli Terveysneuvonta, joka on ympäri vuorokauden auki, mutta siellä annetaan neuvoja vain annettuihin tietoihin nojautuen tuntematta tapausta sen lähemmin. Vai onko tämä neuvontapiste lopetettu?  Olen joskus vuosien aikana ollut heihinkin yhteydessä. Nyt tunnen Kotisairaalan myötä oloni himpun verran turvallisemmaksi. He tuntevat puolison, kotimme ja tilanteen. Ja siellä tiedetään sana empatia ja sen merkitys. Kiitollisena tämän merkille panin.