Aloitan tämän vuoden Zachris Topeliuksen sanoin: "Vanha vuosi on sinkauttanut tohvelit jalastaan, riisunut yönutun yltään, ripustanut viisaan kähäräperuukkinsa naulaan ja ojentanut kätensä - sammuttaakseen valon. Se kaipaa lepoon ja palovahdit ovat jo aikaa sitten huutaneet yhdennentoista tunnin." Helsingfors Tidningar nro 2, 7. tammikuuta 1846.
Minä nukuin kuin nukuinkin edellisvuodesta seuraavaan edes korvaani lotkauttamatta kadulla kuuluville paukkeille. Lujaa yritystä oli valvoa vuodesta toiseen, mutta väsymys otti ylivallan ja kömmin vuoteeseen. Heräsin, kun vuotta 2015 oli Suomessa menty jo kolmisen tuntia. Hiljaisuus kaikkialla, paukut loppuneet itsekultakin. Pähkäilin vähän aikaa ja sitten takaisin unten maille.
Aamulla tavanomaiset puuhat ja pari päälle. Nyt luppoaikaa jokunen tunti ja sitten lounaan tekoon. Etsiskelin Helsinki-kirjoista erilaisia tapoja vuodenvaihteen viettoon. En löytänyt. Ehkä parisataa vuotta sitten otettiin uusi vuosi vastaan suuremmitta seremonioitta muualla paitsi ystävien kesken ja niistä Topelius oli vaiti.
Kevätjuhlia sen sijaan vietettiin kaikkialla eri keinoin, ylioppilaiden ja tavallisen kansan toimesta. Onhan se aina riemullista, kun saamme valoa ja vihreää luontoa kaiken talvisen ankeuden jälkeen. Kyllä passaa riemuita. Tästä joitakin kuukausia eteenpäin, niin Kevät tulla ryöpsähtää pannen puut ja pensaat kukkimaan, valkovuokot työntyvät mullasta. Niin entisaikaan kuin nykyisinkin. Odotellaan.
Hyvää tätä vuotta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti