Jaahas, se on sitten jo elokuu! Illat hämärtyvät aiemmin, päivät lyhenevät. Kohti syksyä ja talvea menemme. Hikisinä ja ainakin minä helteeseen lopen kyllästyneenä. Ottaisin riemumielin vastaan oikein mojovan sateen ja sitä seuraavan viilentymisen. Mutta eikös mitä, säille vihkiytyneet asiantuntijat povaavat/tietävät kuumuuden jatkuvan ja jos ei edes entisellään, vaan vieläkin lämpimämpänä. Vesissä levää ja vatsatautia aiheuttavia pöpöjä pitkin eteläistä Suomea. Mutta rohkeaa on tämä katajainen kansa, sinne vaan viilentymään kaiken uhallakin. Eräskin rouva haastateltavana uutisissa väitti virusten hyökkäävän muuallakin, mitäs niitä pelkäämään, veteen vaan. No, kunkin on vatsa oma.
Paidattomien miesten määrä kaupungilla lisääntynyt. Laskeskelen määriä istuessani taksissa matkalla Munkkiniemeen päin. Pitäisi kaupungin järjestyssääntöihin lisätä pukeutumispykälä. Eteläisimmissä maissa, jopa Afrikka mukaan lukien, ei paidattomuutta esiinny. Kaupunkien kaduilla käytetään t-paitoja housujen kanssa. Sitä paitsi, ohut puuvillainen paita ei lisää tukalaa oloa, päinvastoin. Kun Helsingissä käyvät turistit näkevät näitä puolialastomia kaduillamme, on jälleen yksi kummallisuus kansastamme leviämässä maamme rajojen ulkopuolelle.
Illalla soitti ystäväni N. Enkä kuolemakseni muistanut saamieni kipupillereiden nimeä. Loikoilin niin mukavasti olohuoneen sohvalla, etten edes ajatellut nousta ylös asiaa tarkistamaan. Enkä antanut jutustelun pulpahtaa kokonaan sairauksien ja lääkkeiden puolelle, vaikka nyt voisinkin marista oikein olan takaa. Kerroin vain ylimalkaisesti saamani diagnoosin, josta kyllä ystäväni sanoi sen tienneensä, mutta ei tahtonut kuulemma pelotella. Ja jos olisi sen kertonut, tuskin olisin uskonut siltä istumalta. Luotan enemmän oikeisiin lääkäreihin.
Uusintoina esitetään tv:ssä ohjelmaa, jonka nimeä en muista, enkä ole aiemmin nähnyt, jossa laulajataiteilijat istuvat ruokapöydän ympärillä ja yksi laulaa kulloisenkin illan isännän tai emännän lauluja. Kaikki itkevät, jopa liikuttuneena itse esittäjäkin. Sitten illan emännän tai isännän vuoroa pitävä kertoo itsestään ja elämästään. Usein elämässä on ollut tragiikkaa ja nyt Suomen kansakin saa tietää, minkälaista. Erään Suomen kansan rakastaman naisartistin elämässä muitakin enemmän. Niistä on kyllä aikanaan saanut lukea naistenlehdistäkin, mutta ehkä joku katsojista on jäänyt paitsi, tai ei ollut vielä syntynyt. No, kaikella kunnioituksella kuitenkin ohjelmaa kohtaan, vaihdan kanavaa, sillä en ymmärrä ohjelman jujua. Ruoka jäähtyy lautasella, joku laulaa ja muut itkevät. Ohjelmassa, jota katselin, mentiin lopuksi istuttamaan metsää. Se oli minusta ainoa hyödyllinen asia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti