Helsingin Sanomissa kirjoiteaan ulkomaalaistaustaisiin taksinkuljettajiin kohdistuvasta rasismista tai muuten kaltoin kohtelusta. Varsinkin kuulemma keski-ikäiset asiakkaat kieltäytyvät astumasta tummaihoisen kuskin autoon. No, minullahan on ollut monenkin ulkomaalaistaustaisen kuskin kanssa napit vastakkain, eikä se ole johtunut ihon väristä tai rodusta. Vaan siitä, että heillä on huono suomenkielen taito usein, kommunikointi vaikeaa ja kaupungin keskustan katutuntemus joskus tyystin olematonta.
Minut voidaan yrittää viedä Stockmannin edestä Töölöön päin, vaikka olen pyrkimässä Katajanokalle. Näin on huristettu pitkin Mannerheimintietä jopa ohi Eduskuntatalonkin ja kuljettaja väittää olevansa oikeassa. Samoin olen seikkaillut taksissa pitkin Kruununhakaa kuljettajan selittäessä, että sieltä aina Katajanokalle ajetaan. Lentäenkö? Joskus mennessäni minullekin tuntemattomaan kohteeseen, on kuljettaja myös ollut tietämätön. Onhan teillä navigaattori, sanon. Minä ei osata käyttää, on ollut vastaus. Kun olen yrittänyt silloin tällöin neuvoa tietä, saan vastaukseksi: mene pois ja ota toinen taksi, minä tietää paremmin kuin sinä. Tuskin.
Nämä ovat aivan varmasti juuri niitä syitä, jotka aiheuttavat sen, että kartetaan ulkomaalaistaustaisia taksinkuljettajia. Asiakashan ei milloinkaan tiedä, tuleeko autossa ymmärretyksi ja osaako kuljettaja perille. Mieluummin me menemme autoon, jossa kuljettajalla on ammatitaitoa ja suomenkieli on hallinnassa. Minun puolestani saa väriltään ja rodultaan olla vaikka avaruusolento, kunhan kaikki pelaa, eikä harmia tule. Tasapuolisuuden nimissä on sanottava, että on myös ammattitaitoisia suomea hyvin puhuvia ulkomaalaistaustaisia kuljettajia. Heidän asiakkaanaan on ilo matkustaa. Mutta kun kuskiksi osuu jotain muuta, sen kanssa on kuin sen tunnetun mädän omenan, joka saastuttaa kaikki omenakaverinsa korissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti