Roskat ähelletty jätehuoneeseen, koneellinen pyykkiä, uudet tyynyt puolison vuoteessa... Mitä mä nyt teen? Aika tuli ykskaks pitkäksi kuin joskus lapsena, kun en keksinyt mitään tekemistä. Tänään ja vielä huomennakin voin pitkästyä, mutta maanantaina on tekemistä. Haen puolison kotiin.
Eilen olin häntä tervehtimässä ja pirteä olo hänellä sen kuin jatkuu. Mitä on aivoissa tapahtunut? Järjestin itseni lounasaikaan ja sitten syötin. Oma hoitaja tuli juttelemaan. Puoliso pantiin vuoteeseen ja annoin viemäni marjat. Lähdin kotiin. Keskikaupunki täynnä väkeä. Perjantai-iltapäivä ja kesän lämpöä kuin myös Taiteiden yön jälkimaininkeja. Jo aamulla Herkku pullisteli asiakkaista, mikä on tietysti hyvä asia. Raahasin rollaattorin täydeltä jääkaapin täydennystä. Herkku toi tänään lisää, niitä raskaampia.
Lueskelin netistä Helsingin Sanomien otsikoita, eikä oikeastaan mitään uutta. Jauhetaan Ukrainaa ja missä muualla sitten soditaankaan. Eurooppaan pyrkineitä afrikkalaisia hukkunut Välimereen, Korkeasaari täyttää 125 vuotta. Että tätä rataa. Radan sivussa kyllä uutisia Armi Kuuselasta, joka on täyttämässä 80 vuottaan Suomessa ja Muhoksella on säpinää. Koulun historian tunnilla on kerrottu tästä aikanaan kaukoitään kadonneesta kaunottaresta, josta leivottiin 1952 Miss Universum. Historiaa hyvinkin.
Vuosikymmen myöhemmin Armin jo avioiduttua filippiiniläismiehen kanssa, tuli Armi puolisoineen Suomeen. Istutettiin junaan, joka kiersi maata. Ihmiset saivat kävellä junan läpi ja katsella Armia ja Gil Hilariota. Tuskin enää ruvettaisiin tämmöiseen hölmöilyyn. Miltä mahtoi tuntua näytillä olleista? Nyt on Armi jo toistamiseen naimisissa jäätyään leskeksi. Asuu USAssa miehensä kanssa. Ja nyt on sukua koolla juhlistamassa rouva Williamsin syntymäpäivää. Uutisissa näin minäkin pätkän, kun oli Helsingin lentoasemalla klaaninsa halattavana lennettyään Suomeen. Iltapäivälehdet ovat jo päivätolkulla räpiköineet Armi-tunnelmissa ja nykypolvi ihmettelee: kuka Armi? No, vanhemmat toki muistavat koko rumban ja ne kansanjoukot, jotka seurasivat missikruunajaisten jälkeen vaaleaa suomalaisneitoa. Semmoistakaan kohua ei enää nähdä, ei meillä eikä muualla. Nyt fanitetaan muusikkoja, bändejä ja niitten laulajia. Ei maailma niin suuresti sittenkään ole muuttunut.
M ja N tulla tupsahtivat yllätysvisiitille, eivätkä mitään tahtoneet syödä tai juoda. Tämmöisistä vieraista minä tykkään. Pelkkää jutustelua maailman tapahtumista, Kauppatorin taiteesta, miten elvyttää Stockmannia... Mukavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti