Oli pakko lähteä eilen stadiin. Ruoka loppumassa, hedelmät huonokuntoisia ja vain pieni surullisen oloinen leipäpala keittiön pöydällä. Kokosin itseni, soitin taksin ja lähdin. Ensimäiseksi suuressa tavaratalossa viidenteen ja ostin puolison pään alle kaksi uutta tyynyä vuoteeseen Toisen vanhoista yritin pestä, mutta se epäonnistui. Nyt kylpyhuoneen lattialla lojuu litimärkä kasa höyheniä ja untuvia odottamassa roskista. Toisen heitän suosiolla mukaan . Aika iso muovikassi rollaattorissa onnahdellessani tavaratalossa. Hissillä apteekkikerrokseen ja apteekkiin. Ei jonotusta onneksi. Olen aika huono parranajaja ja kun on huono kone, jälki ei ole hyvää. Ostin uuden koneen seuraavasta partakoneosastosta. Myyjä tuli heti ja olikin ammattinsa osaava. Lisää kasseja rollaattoriin. Sitten sitä varsinaista asiaa: ruokaa Herkusta. Lopulta olin kuin täyteen lastattu aasi Marokon Tetuanin kujalla. Taitavaa organisoimistani kuorman kanssa kehui taksinkuljettaja. Mitään ei pudonnut kotipihallakaan ja pääsin taakkani kanssa turvallisesti kotiin asti. Heitin kengät jalasta ja aloin purkaa.
Taksin pysähtyessä menomatkalla tavaratalon eteen ryöpsähti komea kaatosade varoittamatta. Katu alkoi lainehtia. Ihmiset pakenivat kuka minnekin suojaan. Minä istuin taksissa, eikä kuljettajalla ollut mihinkään kiire, vaikka olin jo maksanut. Ei tahtonut kaveri kastua.Sen verran laantui, että sain takakontista rollaattorin ja onnahtelin tavaratalon laajan katoksen alle, jossa oli kymmenittäin sateen pitäjiä. Moista ryöppyä en ole vuosiin tässä kaupungissa nähnyt. Vettä tuli kuin aisaa, näkyvyys minimissä, jalkakäytäväkin muuttui silmänräpäyksessä kohisevaksi joen uomaksi. Tavaratalossa oli kuitenkin kuivaa ja mukavaa ja jopa asiakkaitakin runsaasti, josta asiasta partakoneen myyjä oli mielissään kehuen tänään olevan hyvän myyntipäivän. Onneksi olkoon. Nouskoon tämä tavaratalo ahdingon suosta entiseen kukoistukseensa.
Kotona laitoin itselleni lounaaksi muutama päivä sitten paistettua kalkkunaa ja Herkusta ostamaani perunamuusia. Salaatti oli omatekoista ja hyvää. Juomana makoisa vesi suoraan hanasta. En ole viikkoihin ollut viinituulella. En sitten E:n vierailun. Tänään aion puolison luo. Ostin hallaimia ja mansikoita ja hedelmiä. Teen niistä jonkunlaisen kompotin viemiseksi. Kummallisen makeita marjoja vielä näin sesongin loppuvaiheessa. Kotimatkalla kaupungilta katselin Bad Bad Boyta Kauppatorin laidalla ja Sky Wheelin kondolien pyörimistä. Jotkut uteliaat ihmiset koettivat kurkistella Hotel Mantan ovesta sisälle nähdäkseen hotellihuoneeseen. Ovi lukossa. Merileijonat odottavat vaitonaisina Eliel Saarisen suunnittelemassa altaassa hotellin poistumista yläpuoleltaan.
Tiesittekö, että paperinenäliinat alkavat maasta loppua? Tavaratalon siivousosastolla niitä ei ole enää aikoihin ollut. Enkä älynnyt apteekkikerroksen kosmetiikasta edes etsiä. Alan hätääntyä. Talouspaperi on nenälle liian kovaa ja hiukan karsastan jo edesmenneitä pyyheliinan kokoisia kangasnenäliinoja. Ovatkohan ne vielä miehekkään ruudullisia kuten papalla? Pitänee raahautua pienempään kauppaan ja ostaa noin sata paperinenäliinapakettia, jos niitä vielä olisi saatavana. Tämä olkoon seuraava projektini ostoslistalla. Maailma ilman paperinenäliinoja on kauhia maailma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti