16. huhtikuuta 2013

OTSIKKO PUUTTUU

Tuijotan jälleen kerran tyhjää valkoista ruutua,johon olisi tarkoitus kirjoittaa.Silloin ei pitäisi,on joku sanonut,jos ei ole asiaa.Koska minulla on ollut? Kaikilla muilla kirjoittajilla aina on. Aina myös sellaista,joka kiinnostaa.Otsikko on se,joka ensimmäiseksi houkuttaa lukemaan.Otsikko on vaikea keksiä ja saada vielä lukija innostumaan,tutkimaan,mitä otsikko pitää sisällään.Esimerkiksi "tiistain tarinaa" ei juurikaan ketään viehätä saati pane uteliaaksi.Otsikko on ensivaikutelma sepitelmästä,aivan kuin ihmisen ulkomuoto,kun näkee ensimmäisen kerran.Joku aloittaa vaikutuksen saamisen kengistä.Hyvin hoidetut antavat huolitellun kuvan,haluanpa tutustua lähemmin kenkien omistajaan.Joku väittää silmien olevan sielun peilin ja aloittaa tarkastelemisen niistä.Meillä kullakin on omat tapamme saada ensivaikutus.Ja tälläkin kirjoituksella pitäisi olla ensivaikutelmana kunnon otsikko,joka panee lukemaan loputkin.Mistä hyvän tempaisee?

Tilatessani puolisolle äänikirjoja Celiasta,näin kirjalla nimen Töölön kundien stadi ( SKS 2012).Hyvä otsikko,josta hetipaikalla kiinnostuin.Lääketieteen ja kirurgian tohtori Ervo Vesterinen on asunut Töölössä ja pani kirjaksi omat muistelonsa 1940-1950-luvun Stadista.Asui Etu-Töölössä,kun minä Taka-Töölössä.Pojilla oli erilaista kuin tytöillä.Ervo on kolunnut montut,raksat ja jätevesien juoksutuspaikat.Tytöille ei nämä paikat tulisi mieleenkään.Kaltsit (kalliot) meitä kyllä kiinnosti ja asuintaloni edessä olikin kaksi,iso ja pieni kaltsi.Isolla pelattiin nelistä,leikittiin naattaa,maattiin ruohikossa ja katseltiin kun pojat kiipesivät puihin.Nyt kaltsien paikalla on Kelan suuri toimitalo.Etu-Töölön Temppeliaukion kaltsin alla on kirkko.Ei ollut Ervon aikaan.Mechelininkadun tiilitaloja rakennettiin.Töölön puutalot purettiin.Maisemat muuttuivat,muistot jäivät.

Kun aamuyöllä olin roskiksella,huomasin että oli suhteellisen lämmintä,asfaltti kiilsi kosteudesta ja räystäskourusta pyörävajan katolla tipahteli vettä.Pikkulintujen liverrys kantautui korviin ja tunsin vahvasti kevään läsnäolon.Olin siivonnut puolison ja vuoteen ja se aina tietää perään roskiskeikkaa.Hissiä en käytä,enkä sulje ovia kuin avaimella.Äänet korostuvat siihen aikaan,enkä tahdo häiritä ketään.Kenelläkään ei ollut valoa meidän keittiötämme paitsi.Nostin aamutakin helmaa,ettei se kastu ja vedin raikasta aamuilmaa keuhkot täyteen.Puoliso oli taas nukahtanut tullessani sisälle ja minäkin menin vuoteeseen.Jätin makuuhuoneen tuuletusikkunan auki ja aloin kuunnella Ervo Vesterisen kirjaa.Kuuntelu jatkuu tänään.


1 kommentti:

  1. On se otsikon ja tekstin kirjottamiin aina välil vaikeeta. Välil tulee sit tekstii vaik kuin. Ja lukijat kiukuttelee, jos ei kirjota suht säännöllisesti. ;D

    VastaaPoista