23. huhtikuuta 2013

KORTTI GRANADASTA JA MUISTELOITA

Talon isännöitsijälle viestitin eilen, etten tänä vuonna istuta kukkalaatikoihin yhtään mitään pihalla.Huoltomies saa kärrätä irtonaiset laatikot pois pyörävajan seinustalta, etteivät ole tyhjinä tihutyön kohteena,kun ovat sitä olleet kukkienkin kera. Isännöitsijä vastasi panneensa sanaa eteenpäin huollon puolelle.Ihmettelen joskus meitä suomalaisia ja sitä suunnatonta hävitysvimmaa, joka kohdistuu semmoiseen, joka ei ole omaa, vaan jonkun toisen. Jopa haudoilta viedään kukkia. Niin kävi minunkin ruusulleni, jonka olin vienyt sukuhaudalle Hietaniemessä. Menin vartavasten seuraavana päivänä tarkistamaan. Kukka oli joutanut jonkun toisen haudalle tai ehkä kotona maljakkoon.

Sain lopultakin Italian kirjeen valmiiksi. Pätkissä kirjoitettu, kun survaisin asian jos toisenkin heti keksittyäni.Ystävältäni tuli kortti Andalucian Granadasta ja Alhambran linna oli kuvapuolella. Siellä minäkin käynyt. Muistan mitenkä tämä vanha maurilaispalatsi sai minut vaikuttuneeksi loistollaan. Helppo kuvitella,mitenkä sen valtiaat ovat aikoinaan katselleet alas kaupunkiin Sierra Nevadan harjanteelta. 1800-luvulla kirjailija Washington Irving kirjoitti linnasta kirjan Alhambra kuin myös taiteilijat maalasivat palatsin kankaalle ja tämä sai Alhambran taas uuteen kukoistukseen, joka nyt ilmenee miljoonien kävijöiden kiinnostuksena. Arabialainen nimi Qalat al-Hamra ab tarkoittaa Punaista linnaa. Ja se taas tulee maaperästä, joka ympäröi entistä palatsikaupunkia. Itse palatsia alettiin rakentaa jo 800-luvulla ja  se valmistui 1500-luvulla ollen Irvingin mukaan neljättä sataa vuotta myöhemmin jo hiukan rapistunut, mutta yhä vieläkin meidän aikanamme ihailtavassa kunnossa sadun hohtoisena kukkulansa laella pitkän muurin suojassa. Granadan kävijä ei voi jättää Alhambraa huomiotta vaan se on ehdottomasti kaikille turisteille Se Iso Must.

Syöksähtelin eilen kaupungilla asioilla ja ostoksilla. Tuuraaja toivotti lähtiessäni nauttimista. Nautinko? No en. Siihen ei riitä, että seison kassajonoissa ja luen lunttilappua Herkussa ostoksista, ei sekään, että voitin lotossa noin 8€. Lupailin itselleni espresson First Loungessa, mutta aika ei enää antanut myöten. Se olisi suonut pienen nautintohetken. Taksi oli tilattava, koska kantamuksia oli liikaa ratikkamatkaan. Kuljettaja ulkomaalaistaustainen eikä Katajanokka meinannut löytyä lähiosoitteesta puhumattakaan. Miksi annetaan taksinajolupa kielitaidottomalle ja  kaupunkia tuntemattomalle ihmiselle? Neuvoni eivät paljoa auttaneet, kun ohjauspyörää pyöritti minä-ei-ymmärtää-kuljettaja. Tuli mahdottoman ikävä sitä kuljettajaa,joka minua taannoin kuskasi vaivatta ja ammattitaidolla miellyttävän keskustelun kera.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti