ISHIAS

Se in ishias,sanoi lääkäri minulle.Väänsi ja käänsi potilasta eteen,taakse ja sivuille asian varmistaen.Sitten piikitti ja kirjoitti pillerireseptin.Minä menin kassalle ja maksoin.No,nilkuttaminen ei aivan siihen tyssännyt,mutta apteekkiin ja Herkkuun vääntelehdin,kun oli pakko.Sain senkin tietää,että Haartmanin poli ei ota potilaita noin vain vastaan ennen klo 16,jolloin alkaa nk. terveyskeskusaika.En tiennyt.Minulle kuitenkin parikin ystävällistä hoitajaa yritti saada piikitystä,mutta lääkäreillä ei ollut aikaa.Tuli siis suoritetuksi yksi turha taksimatka.Olisi pitänyt soittaa ja tarkistaa,mutta enhän minä.Tänään ishias voi jo huonommin ja sehän tässä olikin tarkoitus.

Minä saan muutaman lisätuuraajatunnin toistaiseksi.Olen vapaalla kolme tuntia viikossa.Olosuhteet on katsottu sen verran hankaliksi,että kaupunki joustaa.Aloite ei tullut minulta.En olisi tohtinut.Ruokapuoli kotona freesaantuu,kun hankintoja vain viikoksi kerrallaan,eikä kahdeksi.Elämä hymyilee.

Ystäväni Eevi tuli kaupunkiin.Ei minun vuokseni,vaan poikansa syntymäpäivien,mutta sain hänet kuitenkin vieraakseni päivän ajaksi.Vanhoja ystäviä kun ollaan,niin halattiin,itkettiin ja naurettiin,syötiin ja puhuttiin.Kolmeen vuoteen emme ole tavanneet.Silloin oli Eevi myös kaupungissa käymässä.Ennen minäkin ajoin Ouluun suitsait ja viivähdin hänen vieraanaan.Niistä ajoista on vain miellyttävät muistot.Hailuoto kuului aina ohjelmaan kuin myös koluttiin lääniä pitemmältikin.Iso-Syötteen laelle kavuttiin,silmäiltiin maisemia yli 400m korkeudesta.Taivalkoskella tutustuttiin Kalle Päätalon lapsuuden maisemiin Kallioniemen pirtin ikkunoista "paikkaansa hakevan" kupeelta.Innostuin lukemaan Iijoki-sarjaa,en kokonaan kuitenkaan.Vaikka en kaihda maalaismaisemaa,oli Päätalon teksti noin pitkästi minulle liikaa.Koin kuitenkin hänet läheiseksi sitten paljon myöhemmin Linnunlaulun kirjailijatalon lukupiiriläisten joukossa kirjailijan ollessa puolisonsa kanssa keskustelemassa kirjoistaan sairauden jo näkyessä hänen olemuksessaan.Muistot monista kesistä ja tapahtumista tulvahtivat mieleeni katsellessani nyt olohuoneessani ystäväni lämpimästi hymyileviä kasvoja.  Päivä alkoi kallistua kohti iltaa.Meidän oli erottava.Poika tuli äitiään hakemaan.Halaus ja hissi vei hänet pois.

Lääkäri sanoi,että ishiaksen runtelema lonkkani ja vasen puoleni vaatii lepoa.Minä nauroin ja tiesin jo heti kotiin tultuani joutuvani hommiin oli ishias tai ei.