22. huhtikuuta 2013

KOTIKÄYNTI

Aurinkoinen paistaa ja minulla on uusi lukija. Hän käyttää nimeä Jukka ja hänestä on kuva jäsenet-luettelossa. Olen mahdottoman iloinen aina, kun joku rohkeasti liittyy ja vielä rohkeammin lukee. Kiitos. Sitten olen saanut kommentin Vaarilta. Minun täytyy tästälähin naputella välimerkin jälkeen välilyönti, jotta teksti on luettavampaa. Kiitos Vaarille ja nyt seurataan, oppiiko vanha koira uuden tempun.Yritystä on.

Eilen oli tukalat paikat kotona. Puolison vatsa ei ole toiminut. Hän kärsi ja minä kärsin. Ruokahalua on ja senhän tietää, mitä siitä seuraa. Sukelsin nettiin ja soitin hoitajan auttamaan. Tämmöistä palvelua on ja saisi lääkärinkin kotiin, mutta tämä asia kuului hoitajalle. Tuli puolessa tunnissa ja pani asiat kuntoon. Mahdottoman ystävällinen ja ammattinsa osaava hoitaja, josta hänelle sydämellinen kiitos. Tänään on tuuraajapäivä ja kotiuduttuani asioilta, avaan oven fysioterapeutille.Vielä tässä on aamua, puoliso nukkuu ja minä herkuttelen tietokoneen kanssa. Sitten kahvia, lääkkeet, pesua ja päivä voikin alkaa.

Tuli muuten mieleeni ajat, kun tässä kaupungissa sai lääkäreitä aina tarvittaessa kotiin.Oli yleinen tapa. Meilläkin kävi silloin tällöin. Ollessani pikkuinen tyttö minun lääkärini piirsi reseptin kylkeen jäniksen kuvia. Tämän muistan. Hän oli pyöreä ja leppoisa setä, joka ymmärsi lapsia ja lasten sairauksia. Vaikka en minä silloin näin hänestä ajatellut. Pidin jäniksen kuvia tärkeämpinä. Kotiin tulleita lääkäreitä varten piti olla puhdas käsipyyhe, koska kädet pestiin tutkimuksen jälkeen. Suojakäsineet eivät olleet kotilääkäreillä aina käytössä. Lääkäreitä kunnioitettiin ja kutsuttiin aina tohtoriksi. Näin minä teen nykyisinkin.Makuuhuone, missä potilasta kotona tutkittiin, piti olla tuuletettu ja siisti.Elettiin sitä aikaa, kun isä lampun osti tai ainakin niillä main. Nyt sinutellaan sumeilematta, eikä lääkärin ammatti enää ole niin suuren arvostuksen kohde kuin ennen. Tosin ohittaa reippaasti paimenen tilastoissa. Joku on joskus minulle sanonut, että pitäisi valita puolisoksi lääkäri, jonka veli tai sisar on juristi ja lähisuvussa muutama kätevä puuseppä ja sähkömies. Näillä mentäisiin.

Arvaakohan Vaari, kuinka monta kertaa olen tämänkin kirjoituksen aikana joutunut ottamaan takapakkia ja lyömään välilyönnin?  Kyllä, jokaisen välimerkin jälkeen, vaikka olen yrittänyt asiaan paneutua ja sisukkaasti ajatuksella naputella. Kyllä tämä tästä.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti