HUHTIKUUN VIIMEISTÄ VIEDÄÄN

No ja menihän se eilinen terapeuttikäynti poskelleen. Puolisolla kaikki hyvin ennen hänen tuloaan ja sitten ei suostunut yhteenkään polven koukistamiseen. Päätimme pitää paussia kesään asti terapeutin käynneissä. Nk. sairaalavuoteen tarpeesta fysioterapeutti antaa lausuntonsa päätöksen tekijöille.Soitin minäkin vuoteesta apuvälineyksikköön ja nyt tiedän, minkälainen se on. Vuoteen saaminen ei ehkä olekaan aivan yhtä helppoa kuin Manulle illallinen. Luiskat oven eteen ovat vielä vaikeampi haaste.

Sofiankatu 4:ssä avataan 6.6. Hulluna Helsinkiin-näyttely. Jos kesällä on tuuraajapäiviä, niin sinne minäkin. Helsinki-päivänä 12.6. on kaikenlaista taas kaupungissa. Tuskin tänäkään vuonna kykenemme Espan puistoon päivää viettämään. Onhan tässä tosin vielä aikaa. Kuulun yhä Helsingin kaupunginmuseon ystäviin ja sain postia vastikään.Maksoin jäsenmaksunkin.Muista yhdistyksistä olen eronnut. Ystävät on hyvin aktiivinen. Tekevät retkiä eri kohteisiin muuallekin Suomeen. Tavoitteena usein taidemuseot lähempänä ja kauempana. Sofia-lehti ilmestyy muutaman kerran vuodessa ja Sofiankadun museokauppa on kuin kotiinsa menisi. Isäni olisi tyytyväinen valinnastani aikoinani liittyä Ystäviin.Hän itse oli Helsinki-seuran jäsen.

Pesijän pitäisi tulla tänään. Meillä tosin parin tunnin mittainen vesikatko, josta heti pesijähoitajan vastaajaan soitin saatuani tietää, että tulisi vasta kun vettä taas jaetaan. Helsingissä oli aika, kun lämmintä vettä sai vain kerran viikossa. Tästä tarinoi myös Matti Klinge Kadonnutta aikaa löytämässä-kirjassaan kertoessaan omasta lapsuudestaan ja nuoruudestaan vuosina 1936-1960 Helsingissä. Tilasin kirjan Celiasta ja kuuntelen sen itse ensin. Kuten kaikki tietävät, on Matti Klinge varsinainen kulttuuripersoona, historioitsija, monien arvonimien ja kunniamerkkien saanut mies, jonka puhe on selvää ja kaunista,soljuvaa kirjakieltä,tyylikäs herrasmies kiireestä kantapäähän, moniin luottamustehtäviin valittu Helsingissä syntynyt tohtorismies. Kadonnutta aikaa löytämässä on kiinnostava teos. Sen mukana lukija löytää monelle jo ehkä vuosikymmenetkin piilossa olleen, osin unohdetunkin ajan.

Nuoret ihmiset eivät niinkään menneestä ajattele samoin kuin me vanhempi väki. Oulunystäväni E kertoi olleensa elokuvissa, jossa elokuvahistorioitsija Peter von Bagh niinikään tekee matkan omaan lapsuuteensa 1950-luvun Oulussa. Von Baghin uusin elokuva "Muisteja" saa elokuvateatterin katsomon täyteen kerta kerran jälkeen. Tervakaupungin menneisyys kiinnostaa, vanhat puretut talot nousevat elämään taas  kuin Feeniks-lintu tuhkasta. Entiset maisemat tupsahtavat dokumenttielokuvan myötä katsojien silmien eteen ja joku huudahtaa: tuon minä muistan.

Huomenna vietämme Valpuria. Valborg och Första maj,sanovat ruottalaiset. Meidänkin fysioterapeutti aikoo Kaisaniemen puistoon. Suomenkieliset ylioppilaat kokoontuvat Kaivopuistoon Ullanlinnan mäelle. Traditioita molemmat.

VAPPU TULEE KÄKI KAINALOSSA

Afganistanista ollaan Helsingissä kylässä. Liikenteessä kuulemma ruuhkia. Joskus ruuhkatiedoitus on saanut minut takajaloilleni, kun olin vielä ahkerasti autonratissa. Nyt saatan hetkisen miettiä, mitenkä asia liittyy nelosen ratikan kulkuun. Nyt kunnia-arvoisa vieras ei pyörähtelekään autoletkansa kanssa presidentinlinnan ympäristössä, mutta saattaa liikennettä sotkea kulkiessaan pisteesä A pisteeseen B tavatakseen tämän maan silmäätekeviä.No, minä pysyttelen kotona, että ulkomaalaisen presidentin aiheuttamat katkot eivät minua suuremmin koske. Tuskin hän ilmestyy seurueineen lähikujalle viedessäni roskia. Tai mistä sen tietää, jos vaikka näytetään rahvaan asumista Katajanokan jugend-taloissa.

Ystäväni C ihmetteli eilen, kun meillä ei ole simaa. Mitä me simalla? Kaupan simat ovat sitä mitä nyt ovat eikä äitini ole enää simaa valmistamassa. Porvoolainen nyt ehkä kuuluisi asiaan simasaralla, mutta kun ei osunut viimeksi Herkussa käydessäni silmään, niin jäi hankkimatta. Eikä se Valpuri meillä nyt nykyisin enää poikkea muista päivistä kovin radikaalisti. Se hyvä puoli asiassa on, että talo hiljenee, kun melkein kaikki ovat kaupungin terasseilla ja muissa hulinoissa. Jokunen ilmapallo saattaa jäädä karattuaan  koivun oksaan pihalla kiinni, jossa se sitten ensin uutuuden pulleudessaan keikkuu hetken, kunnes tuuli riepottaa repaleiseksi. Kurttuinen riekale roikkuu vuosikaudet sijoillaan, kunnes aika tekee tehtävänsä.Eikä kukaan muista, minä vappuvuonna pallo otti ja lähti omille teilleen. Eikä kukaan muista, oliko se se vappu, kun käki jo kukkui.

Tänään on fysioterapeuttipäivä. Saas nähdä, tuleeko parempi edellistä, jolloin kuntoutettava pani hanttiin ja huitoi terapeutin tiehensä. Myös huollosta pitäisi joku tulla kylpyhuoneen pesualtaan kimppuun. Se kun ei tahdo pysyä tolpillaan ja pelkään saavani sen jonain kauniina päivänä syliini. Muita vieraita ei sitten olekaan tiedossa. Lounaaksi paistan eilisiä perunoita ja lämmitän kaksi päivää vanhoja jauhelihapihvejä. Salaatin väsään suitsait ja jälkiruuaksi puolisolle karhunvatukoita,hallaimia,mansikoita,ananasta ja banaania sekalaisesti asetettuna maljaan. Juomana raikasta hanavettä suoraan kraanasta. Pitäisikö sanoa "raana", kun ensimmäinen konsonantti nykykielessä usein tiputetaan pois? Urheilijatkin aina "reenaavat".

Torstaina vasta pääsen kauppaan, jota myös ystäväni C ihmetteli. Sitten muisti minun joskus kertoneen, että olen mato organisoimaan. Ruokaa kypsää sekä raakaa pakastimessa leivästä pullaan asti,kestomaitoa monta litraa jääkaapissa. Jos joku loppuu, emme nälkään kuole. Hedelmien ja tuoreitten salaattiainesten säilyttämisessä pulmia ja ne loppuvatkin yleensä ensimmäisiksi. Nyt onkin pitkä paussi kaupassa käymisessä,kun edellisestä tulee torstaina kymmenen päivää. Aivonystyrät vaan töihin improvisaation puolella, että kyllä se siitä.



 

KEVÄTTÄ PIENET LINNUT VISERTÄÄ

Voi kuinka meillä olikaan rauhallinen yö. Aamulla ei puhdistushommia puolison jäljiltä. Ihan kuin ennen vanhaan joskus vuosia sitten. Vaikka aurinko ei paista, on mieli kirkas ja aurinkoinen.Ensi viikolla toukokuu.

"Kevät tarvitsee
vain pari osmankäämiä
ja variksen
kuin palan vanhaa raapaisupintaa
lehahtamaan
kaislikosta - "

(Risto Rasa,  osa Taivasalla III ,1987)

Kaikki ihmiset touhuaa vappua.Kaupat pullollaan huiskia ja serpentiinirullia,munkkeja ja simaa. Meillä ei yhtäkään. En koristele, en leivo, en paista, en pane käymään. Mutta mennyttä aikaa muistelen niin mielelläni. Äitini laittaman siman veroista ei oo eikä tuu. Tippaleivistä en oikeastaan piittaa.Munkit... no, jos kerran pari vuodessa ostan. Niitä minikokoisia. Serpentiineillä olen joskus kodin koreaksi pannut. Ja kyllä,ilmapalloja. Värejä ja iloa.Koirilla oli vappuhatut. Meilläkin,  mutta erilaiset. Joskus olemme lähteneet Ullanlinnan mäelle.Vielä muutama vuosi sitten kyöräydyimme iloon sekaan. Vappulounasta olemme aina enemmän tai vähemmän suurella joukolla nauttineet joko meillä kotona tai ravintolassa. Volter Kilpi on sanonut " Ilo on ihmisen hyvä enkeli.Sen leppeä käsi se on, joka ihmistä otsalle ja sydämelle silittää, ja sulattaa hänessä kaikki jäykkyden ja tukalan jännityksen solmut". Eikä suomalainen ole vappuna yhtään jäykkä.

Maanantaina alan kysellä sairaalavuodetta ja luiskia ulkorappusille pihan puolelle.Jälkimmäinen asia ei kuulu kiinteistölle, mutta kaupungille kuuluu, kun ymmärtävät vammaispalvelulain sisällön kokonaisuudessaan. En aio antaa periksi. Sairaalavuode saattaa olla helpompi toteuttaa. Kaupungilta sekin. Kaiteet välttämättömät, ettei puoliso enää kellahda lattialle. Nykyiseen vuoteeseen ei saa rakennetuksi esteitä. Kiinteiden luiskien kohdalla minut jo teilattiin kerran.Väitettiin, että aivoinfarkti ei ole riittävä syy. Ei varmaankaan tiedetty, mitä kaikkea aivoinfarkti voi saada aikaan. Puoliso ei seiso kuin hetken johonkin tarrautuneena. Kävely ei edes tuettuna onnistu. Nouse siinä sitten kaksi porrasaskelmaa. Ja mitenkä se tuleekaan kaupungille kalliiksi, kun tilaan aina inva-auton ja kuljettajan avittamaan. Me ulkoilemme päivittäin yleensä ja tämä  on nytkin suunnitelmissa. Laskekoot siitä, kumpi on halvempaa: kiinteät luiskat vai inva-auto kuljettajineen, joka nostaa ne kaksi porrasaskelmaa, että pääsemme ulko-ovesta ulos pihalle ja taas sisälle ja sitten ajaa pois? Tästä saattaa kehittyä henkien taistelu, pieni ihminen vs kaupunki.

VANKILASSA

Katajanokalla oli vankila. Nyt vankilassa on hotelli. Hotellin kesäterassilla monenlaisia tapahtumia.Musiikkipuolella trubaduureja ja latinorytmejä. Muurit tulevat kätkemään sisälleen myös pienviljelykulttuuria, jota vangitkin aikoinaan saivat puhteekseen harrastaa. Hotellin pihalla hyötykasvimaa. Voi myös pelata kaikenlaisia pelejä tai vuokrata aurinkotuolin ja nauttia suvesta. Jos meistä olisi kesällä ulkona olijoiksi,voisin puolison lykkiä vaikka tiilenpäitä lukemaan. En ole edes käynyt tutustumassa hotelliin enkä sen ympäristöön. Ratikalla vain kolistellut tiilimuurin sivuitse. Hotelli tulee toimineeksi toukokuussa jo kuusi vuotta.Silloin avautuu myös taidenäyttely, jossa Pete "Hende" Niemisen töitä.Työt on taiteiltu kierrätysmateriaalista teemana vapaus-vankeus. Jos näyttelyyn mielii, on mentävä eristysselliin.

Minä olen ollut isäni kanssa vankilassa.Hän sai kutsun Helsingin Keskusvankilaan,joka silloin oli Sörkassa ja nyttemmin kaupunginosarajauudistuksen takia Hermannissa. Vankilaa alettiin suunnitella 1874 ja osa valmistui 1881. Rakentamista jatkettiin 1900-luvun puolelle, kunnes vankilarakennus kokonaisuudessaan oli valmis. En enää muista,miksi isäni kutsun vankilaan sai, mutta sinne me menimme. Enkä muista sitäkään,olinko kinunut mukaan vai halusiko isä minut erikoisen tilaisuuden vuoksi.Meidät johdatettiin saliin, jossa istui jo väkeä. Esirippu aukesi ja näyttämö sekä katsomo siirtyi Palestiinan Jerikoon bublikaanien päämiehen Sakeuksen johdattamana. Me katselimme vankien esittämää Aleksis Kiven Leaa.Minua jännitti, sillä en ollut koskaan nähnyt yhtäkään vankia niin läheltä saati niin montaa yhtaikaa sekä näyttämöllä että katsomossa. Isä oli varustanut minut kiellolla: ei saa tuijottaa. No, näyttelijöiden kohdalla kielto ei pätenyt.Tuijotin kasvavan uteliaisuuden vallassa. Lea näytelmänä ei muistini mukaan saanut minussa mitään erityistä aikaan, mutta miljöö ja ihmiset sitäkin enemmän. Sekin oli jännittävää,kun Leaa esitti tietysti olosuhteiden pakosta mies.Kun näytelmässä tuli seitsemännen rukouksen hetki, asteli ensi kertaa näyttämölle Lea. Se sai osassa yleisöä suurta hilpeyttä aikaan ja kehtasi joku virnistellä ääneenkin.

Tällä vankilakokemuksellani  leventelin  kavereilleni ja kohosin arvoon arvaamattomaan. Se ylsi melkein siihen, kun kaverini olivat panneet merkille, että äitini lähti usein "vieraan sedän" kanssa ulos. Totta tämä oli, vaikka "setä" ei kovin vieras ollut, vaan vanhempieni perhetuttu, teatterimies ja hän vei aina Helsingissä ollessaan äitini teatteriin (isän luvalla). Kun juttu ei sitten niin jännittävä kavereitteni keskuudessa ollutkaan, niin utelu ja ihmettely laantui nopeasti. Mutta vankilassa käyntini pysyi puheenaiheena paljon pitempään.

VASTATUULTA

Luin netistä suomalaisten käyttäytymisistä kerjäläisiä kohtaan, enkä ollut lukemastani ylpeä. Osoittaa huonoa käytöstä, kun potkaisee mukin kumoon tai sanoin solvaa. Vaikka en hyväksy kerjäämistä,en hyväksy myöskään asiatonta käytöstä pahvimukikansaa kohtaan.Emme me aggressiivisuudella ja pilkkasanoilla saa kerjäämisilmiötä maasta pois. Ehkä joskus tulevina aikoina saamme lain, joka kieltää julkisen ja luvatta tapahtuvan kerjäämisen. Siihen asti meidän olisi käyttäydyttävä kerjäläisiä kohtaan sivistyneesti.

Viime yö meillä taas aivan mahdoton. Minua ei nukuttanut ja olin olohuoneessa pitkät tovit.Alkoi väsyttää ja mitä näinkään makuuhuoneessa.Puoliso taas lattialla. Tyynyt pään alle ja peitettä päälle ja sitten soittamaan ambulanssiväki hätiin.Tulivat nopeasti.Normaalit mittaukset ja mies vuoteeseen.Vaihtoivat vielä vaipankin,kun pyysin.Hän ei loukkaantunut rytäkässä, koska pudotus ei kovin korkealta ollut ja pyörätuolikin oli jarruttamassa, jonka olin toisen tuolin kanssa esteeksi pannut. Ei näköjään riittänyt. Aamulla huomasin sängyn lähellä olevan television menneen rikki pudottuaan jalustaltaan niinikään lattialle.Tekninen apu oli sitä mieltä paineltuani kaukosäätimen namikoita ystävällisen miehen neuvon mukaisesti,että kun ei alkanut toimia,on tv poisheittotavaraa. Stockmann, josta laitteen pari vuotta sitten ostin, ei ota vastaan ongelmajätettä, ellei osta uutta televisiota. En osta.Puoliso ei enää sitä katsele. Harmistuin säännöstä ja käyttäydyin asiattomasti.Väsynyt olin.

Kierrätyskeskukset eivät yksittäistä pientä tavaraa hae. Soitin ja kysyin. Sitten keksin,kun tässä on muutenkin mietitty laidallista sairaalavuoteen hankkimista puolisolle, niin voisin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja säästää tv:n viemisen siihen asti, kunnes saamme sairaalavuoteen ja sitten Kierrätyskeskus hakisi sekä  vanhan sängyn että television. Nämä ovat näitä autottoman pulmia kuin myös rajallinen vapaa-aika on tärkeä tekijä nykyisessä elämässäni. Tietyt asioitten toimittamiset ovat joskus hankalia,  jos myös toisinaan täysin mahdottomia toteuttaa.

Muutenkin yön jälkeinen aamu meni poskelleen.Puoliso sottasi vuoteensa, eikä sen enempää hänen kuin sängyn puhdistaminen sujunut hyvin.Raapimista,potkimista,nyrkiniskuja,puremista sain tuta yrittäessäni tilannetta selvittää parhain päin. Siinä ei auta psykologia, ei manailu, ei kauniit sanat, ei mikään. Hiestä märkänä lopulta sain tehtävän suoritettua. Roskiskeikka heti perään ja kaikki ikkunat auki. Omaishoitajayksinhuoltajana ei aina ole helppoa. Menin nurkkaan rypemään itsesäälissä. Sitten tokenin.

JÄRKI HOI, ÄLY ÄLÄ JÄTÄ

Kerjäläiset ja taskuvarkaat lisääntyneet Helsingissä. Ensinmainittuja ei tavallinen kansalainen pysty estämään.Jälkimmäisen ryhmän kanssa voi olla valpas ja varovainen.Minä ainakin juuri ratikassa rutistan laukkua sylissäni ja kaupan tungoksessa se on visusti myös tallessa. Taskuissa en pidä mitään nenäliinaa paitsi. Reppua en suurin surminkaan ota kantaakseni ja siitä olenkin usein ajatellut, että on otollinen houkutin varkaalle selässä näkökentän ulkopuolella kannettavana. Siitä etevä ottaa helposti. Ihmisen sivulla heiluva olkalaukku on myös helppo kohde. Jotkut naiset saattavat jättää laukkunsa vartioimatta ostoskärryyn, kun menevät hyllylle valitsemaan. Onko tallella? Huoleton on suomalainen.

Pahvimukikansa siis lisääntynyt pääkaupunkiseudulla. Nyt jo heitä laskettu olevan viitisen sataa ja lisää tulee.Teen jälleen kysymyksen, miksi Suomessa ei laadita lakia, joka estää kaikenkaikkisen kerjäämisen? Mikä on peruste?  Jos verrataan joulupataan ja muihin keräyksiin,niin nehän ovat luvalla hankittuja ja siis  asianmukaista  ja lainmukaista "kerjäämistä". 

Vaikka mitenkä rakas naapurini puoltaa kerjäläisiä ja heidän täällä oloaan, en siihen loveen lankea. Pidän pintani ja olen vahvasti sitä mieltä, että kerjäläisistä ja heidän mukanaan tulevista lieveilmiöistä on päästävä eroon. Kerjäläiset on tarkoituksella tänne lähetetty lähtömaasta ansaitsemaan työnantajilleen, jotka käärivät suurimman osan tuotosta, niin aivan hullulta tuntuu meidän suomalaisten ikuinen sinisilmäisyys. Yhden kerjäläisen päiväansio on noin 20€. Kuukaudessa verotonta tuloa 600€. Emme todellakaan elä enää missään herrankukkarossa takatuppulan korvessa kaukana maailman pahuudesta. Tänne rantautuu niin rosvot,varkaat,murhaajat,huumediilerit,nenästä vetäjät kuin sun muut poliisin etsimät. Koska me tämän tosiseikan uskomme ja heitämme roskakoppaan tyhmän ja sumeilemattoman luottamuksen kaikkeen ja kaikkiin? Järki hoi,äly älä jätä,sanottiin ennen.

KORTTI GRANADASTA JA MUISTELOITA

Talon isännöitsijälle viestitin eilen, etten tänä vuonna istuta kukkalaatikoihin yhtään mitään pihalla.Huoltomies saa kärrätä irtonaiset laatikot pois pyörävajan seinustalta, etteivät ole tyhjinä tihutyön kohteena,kun ovat sitä olleet kukkienkin kera. Isännöitsijä vastasi panneensa sanaa eteenpäin huollon puolelle.Ihmettelen joskus meitä suomalaisia ja sitä suunnatonta hävitysvimmaa, joka kohdistuu semmoiseen, joka ei ole omaa, vaan jonkun toisen. Jopa haudoilta viedään kukkia. Niin kävi minunkin ruusulleni, jonka olin vienyt sukuhaudalle Hietaniemessä. Menin vartavasten seuraavana päivänä tarkistamaan. Kukka oli joutanut jonkun toisen haudalle tai ehkä kotona maljakkoon.

Sain lopultakin Italian kirjeen valmiiksi. Pätkissä kirjoitettu, kun survaisin asian jos toisenkin heti keksittyäni.Ystävältäni tuli kortti Andalucian Granadasta ja Alhambran linna oli kuvapuolella. Siellä minäkin käynyt. Muistan mitenkä tämä vanha maurilaispalatsi sai minut vaikuttuneeksi loistollaan. Helppo kuvitella,mitenkä sen valtiaat ovat aikoinaan katselleet alas kaupunkiin Sierra Nevadan harjanteelta. 1800-luvulla kirjailija Washington Irving kirjoitti linnasta kirjan Alhambra kuin myös taiteilijat maalasivat palatsin kankaalle ja tämä sai Alhambran taas uuteen kukoistukseen, joka nyt ilmenee miljoonien kävijöiden kiinnostuksena. Arabialainen nimi Qalat al-Hamra ab tarkoittaa Punaista linnaa. Ja se taas tulee maaperästä, joka ympäröi entistä palatsikaupunkia. Itse palatsia alettiin rakentaa jo 800-luvulla ja  se valmistui 1500-luvulla ollen Irvingin mukaan neljättä sataa vuotta myöhemmin jo hiukan rapistunut, mutta yhä vieläkin meidän aikanamme ihailtavassa kunnossa sadun hohtoisena kukkulansa laella pitkän muurin suojassa. Granadan kävijä ei voi jättää Alhambraa huomiotta vaan se on ehdottomasti kaikille turisteille Se Iso Must.

Syöksähtelin eilen kaupungilla asioilla ja ostoksilla. Tuuraaja toivotti lähtiessäni nauttimista. Nautinko? No en. Siihen ei riitä, että seison kassajonoissa ja luen lunttilappua Herkussa ostoksista, ei sekään, että voitin lotossa noin 8€. Lupailin itselleni espresson First Loungessa, mutta aika ei enää antanut myöten. Se olisi suonut pienen nautintohetken. Taksi oli tilattava, koska kantamuksia oli liikaa ratikkamatkaan. Kuljettaja ulkomaalaistaustainen eikä Katajanokka meinannut löytyä lähiosoitteesta puhumattakaan. Miksi annetaan taksinajolupa kielitaidottomalle ja  kaupunkia tuntemattomalle ihmiselle? Neuvoni eivät paljoa auttaneet, kun ohjauspyörää pyöritti minä-ei-ymmärtää-kuljettaja. Tuli mahdottoman ikävä sitä kuljettajaa,joka minua taannoin kuskasi vaivatta ja ammattitaidolla miellyttävän keskustelun kera.

KOTIKÄYNTI

Aurinkoinen paistaa ja minulla on uusi lukija. Hän käyttää nimeä Jukka ja hänestä on kuva jäsenet-luettelossa. Olen mahdottoman iloinen aina, kun joku rohkeasti liittyy ja vielä rohkeammin lukee. Kiitos. Sitten olen saanut kommentin Vaarilta. Minun täytyy tästälähin naputella välimerkin jälkeen välilyönti, jotta teksti on luettavampaa. Kiitos Vaarille ja nyt seurataan, oppiiko vanha koira uuden tempun.Yritystä on.

Eilen oli tukalat paikat kotona. Puolison vatsa ei ole toiminut. Hän kärsi ja minä kärsin. Ruokahalua on ja senhän tietää, mitä siitä seuraa. Sukelsin nettiin ja soitin hoitajan auttamaan. Tämmöistä palvelua on ja saisi lääkärinkin kotiin, mutta tämä asia kuului hoitajalle. Tuli puolessa tunnissa ja pani asiat kuntoon. Mahdottoman ystävällinen ja ammattinsa osaava hoitaja, josta hänelle sydämellinen kiitos. Tänään on tuuraajapäivä ja kotiuduttuani asioilta, avaan oven fysioterapeutille.Vielä tässä on aamua, puoliso nukkuu ja minä herkuttelen tietokoneen kanssa. Sitten kahvia, lääkkeet, pesua ja päivä voikin alkaa.

Tuli muuten mieleeni ajat, kun tässä kaupungissa sai lääkäreitä aina tarvittaessa kotiin.Oli yleinen tapa. Meilläkin kävi silloin tällöin. Ollessani pikkuinen tyttö minun lääkärini piirsi reseptin kylkeen jäniksen kuvia. Tämän muistan. Hän oli pyöreä ja leppoisa setä, joka ymmärsi lapsia ja lasten sairauksia. Vaikka en minä silloin näin hänestä ajatellut. Pidin jäniksen kuvia tärkeämpinä. Kotiin tulleita lääkäreitä varten piti olla puhdas käsipyyhe, koska kädet pestiin tutkimuksen jälkeen. Suojakäsineet eivät olleet kotilääkäreillä aina käytössä. Lääkäreitä kunnioitettiin ja kutsuttiin aina tohtoriksi. Näin minä teen nykyisinkin.Makuuhuone, missä potilasta kotona tutkittiin, piti olla tuuletettu ja siisti.Elettiin sitä aikaa, kun isä lampun osti tai ainakin niillä main. Nyt sinutellaan sumeilematta, eikä lääkärin ammatti enää ole niin suuren arvostuksen kohde kuin ennen. Tosin ohittaa reippaasti paimenen tilastoissa. Joku on joskus minulle sanonut, että pitäisi valita puolisoksi lääkäri, jonka veli tai sisar on juristi ja lähisuvussa muutama kätevä puuseppä ja sähkömies. Näillä mentäisiin.

Arvaakohan Vaari, kuinka monta kertaa olen tämänkin kirjoituksen aikana joutunut ottamaan takapakkia ja lyömään välilyönnin?  Kyllä, jokaisen välimerkin jälkeen, vaikka olen yrittänyt asiaan paneutua ja sisukkaasti ajatuksella naputella. Kyllä tämä tästä.

MAAILMAN MAKAAMISESTA

Bostonin mahdollinen tappajaveljes saatu kiinni.Vanhemmat vakuuttavat veljesten syyttömyyttä.Kiinassa maa järissyt tuhoisin seurauksin.Helsinkiin tullut suuria määriä kerjäläisiä ja lisää tulossa.Näkyy kykkivän.Kun meillä kävi naapuri nostamassa puolison lattialta,puolusti hän henkeen ja vereen näitä ihmisiä ja yleensäkin maahanmuuttajia ja pakolaisia.Hän on hyvä ihminen.Minä en ole.Me keskustelimme avunannon jälkeen pitkähkön tovin olohuoneessa.Hän selitti näiden kaikkien Suomeen tulevien/tulleiden ihmisten taustoja,syitä tänne tuloon, nähden laajasti ja ymmärtäväisesti kokonaisuuden.Minä en nähnyt.Tosin sen kerroin,ettei minullakaan ole mitään vastaan,jos tekee täällä töitä,maksaa veroja ja tottelee meidän lakejamme.Enkä liioin ole sitä mieltä,että jos ovat töissä,veisivät suomalaisilta työpaikan.Mehän emme tykkää esimerkiksi vessojen siivoamisesta ja on hyvä,että sen joku vähemmän nirso ulkomaalainen tekee.Eikä minun mieleni kääntynyt ymmärtämään ihmisiä,jotka tulevat tänne tekemään ei mitään,paitsi nostamaan tukia ja muita avustuksia.Usein on kielitaidottomuus syynä,jatkoi naapuri,että töitä ei saa.Erilainen kulttuuri taustalla,olosuhteet tyystin erilaiset,ei kouluttautumista... Miten,kysyi naapuri,tämmöinen ihminen sopeutuu,kun mikään ei ole tuttua ja turvallista? Ja kuitenkin on ollut pakko lähteä kotimaasta esimerkiksi juuri tänne kaikin puolin kylmään Pohjolaan,jossa ihmisetkin ovat kylmiä. En muuttanut mieltäni,eikä mieleni avartunut ymmärtämään.Kuten sanottu: naapuri on hyvä ihminen.

Kuuntelen äänikirjaa tämän ajan Japanista.Sielläkin samoja ongelmia maahanmuuttajien kanssa,vaikka ollaankin tiukkoja,kuka pääsee ja saa maahan tulla.Väitetään rikollisuuden lisääntyneen muunmaalaisten tultua.Vastustetaan tukien maksamista vieraille kuten muuallakin.Ehkä joku ajattelee,että maan olisi ollut hyvä pysytellä "suljettuna" kuten aikoinaan olikin.Ei noin vain päässyt hengailemaan,sijaintikin ainakin Euroopasta katsoen hankalan matkan päässä.Nyt heillä on samat pohtimiset maahanmuuttajien ja pakolaisten kanssa kuin monissa muissakin maissa.Tervetuloa messiin.

Yöllä heräsin hätkähtäen.Hirmuinen hakkaaminen kuului rapussa,ovella kolisteltiin,huudettiin.Menin tietysti katsomaan.Portaassa oli murskattuja kukkia,ovi sepposen selällään erääseen asuntoon ja sisältä kuului ikään kuin läimimisen ääniä,nainen uikutti.Seisoin yöpaidassa ihmettelemässä ja mietin,tarvitaanko siellä apua.Mies vilkaisi rappuun,näki minut ja heitti tulppaanilla.Ei osunut,mutta katsoin parhaaksi sulkea oveni ja kuunnella sisältä käsin.Meteliä kuului vielä jonkun aikaa,huutoa ja riitelemistä.Sitten vaimeni.Menin nukkumaan juotuani reippaan lasillisen vettä.Ehdin ennen nukahtamista miettiä,miksi ja miten siellä tuli yhtäkkiä hiiren hiljaista?

TAKSINKULJETTAJA

Minä en käy enää missään.Käymiseni päättyivät vuonna 2003.On vain pieni ympyrä,jossa sahaan.Puoliso ja koti.Voisiko asialle sittenkin tehdä jotain? Onko minusta tullut vain laiska ja väsynyt? Nyt kun on vapaata kolme tuntia viikossa toistaiseksi,luulisi,että jonain viikkona tekisin jotain muuta kuin ruokahankintoja.Eilenkin oli kiirettä.Heti kun Marja-tuuraaja tuli,lennähdin ulos.Raahasin vanhan suihkutuolin hissiin ja taksiin.Ajoin Laakson apuvälinelainaamoon.Sieltä sain isomman tuolin tilalle,jonka kannoin äheltäen ja kiroten portaissa lainaamosta ylös ja taksiin.Tosin kuljettaja huomasi ja ryntäsi auttamaan.Sitten uuden tuolin kanssa kotiin.Taksi odotti ja samantien Herkkuun.Ehdin sieltä kotiin viisitoista minuuttia ennen tuuraajan ajan päättymistä.Ishias ei pitänyt eilisestä päivästä ja antoi kuulua itsestään.Otin pillerin.Otin kaksi.

On olemassa kivoja taksinkuljettajia ja vähemmän kivoja.Eilinen oli ehdottomasti ensimmäiseen ryhmään kuuluva.Meillä oli pitkä yhteinen matka koti-Laakso-koti-keskusta.Ehdimme keskustella.Puhuimme taiteesta,runoudesta,kalastuksesta,kybersodasta,sademetsien häviämisestä,öljystä,Kuusamon maisemista,Kalle Päätalon,Veikko Huovisen kirjoista.Hän antoi minulle korttinsa ja illalla sukelsin nettiin.Tämä taksimies ja eräopas tarjoaa luettavaksi omia elämyksiään ja kokemuksiaan vaaramaisemissa retkillään niin Suomen kuin Venäjän puolella.Isänsä koti jäänyt rajan taakse kuten monen muunkin aikanaan.Hän kertoi harjuksien ja tammukoiden nousuista vastavirtaan.Huikeista kamppailuista kalan kanssa,joka ei suostu muittamutkitta kalamiehen vietäväksi.Hänen nettiin kirjoittamansa runot huokuvat ylistystä luonnosta ja elämästä.Hän ajaa pirssiä harrastuksena,kertoi. Kun kesä koittaa,katoaa hän luultavasti Helsingin maisemista pohjoisempaan iltaisten erätulien ääreen.Opastaa kalastuksen harrastajia kalavesien rannoille.Kertoo tulen loimussa tarinoitaan taustanaan vaarojen liikkumaton aaltoilu.

Kun Stockmannin edessä astuin taksista ulos,oli hän jo avaamassa minulle auton ovea ja sanoi haluavansa  kätellä hyvästiksi.Sen hänelle soin mielelläni.Hän oli kivoin tapaamani taksinkuljettaja.

OTSIKKO PUUTTUU

Tuijotan jälleen kerran tyhjää valkoista ruutua,johon olisi tarkoitus kirjoittaa.Silloin ei pitäisi,on joku sanonut,jos ei ole asiaa.Koska minulla on ollut? Kaikilla muilla kirjoittajilla aina on. Aina myös sellaista,joka kiinnostaa.Otsikko on se,joka ensimmäiseksi houkuttaa lukemaan.Otsikko on vaikea keksiä ja saada vielä lukija innostumaan,tutkimaan,mitä otsikko pitää sisällään.Esimerkiksi "tiistain tarinaa" ei juurikaan ketään viehätä saati pane uteliaaksi.Otsikko on ensivaikutelma sepitelmästä,aivan kuin ihmisen ulkomuoto,kun näkee ensimmäisen kerran.Joku aloittaa vaikutuksen saamisen kengistä.Hyvin hoidetut antavat huolitellun kuvan,haluanpa tutustua lähemmin kenkien omistajaan.Joku väittää silmien olevan sielun peilin ja aloittaa tarkastelemisen niistä.Meillä kullakin on omat tapamme saada ensivaikutus.Ja tälläkin kirjoituksella pitäisi olla ensivaikutelmana kunnon otsikko,joka panee lukemaan loputkin.Mistä hyvän tempaisee?

Tilatessani puolisolle äänikirjoja Celiasta,näin kirjalla nimen Töölön kundien stadi ( SKS 2012).Hyvä otsikko,josta hetipaikalla kiinnostuin.Lääketieteen ja kirurgian tohtori Ervo Vesterinen on asunut Töölössä ja pani kirjaksi omat muistelonsa 1940-1950-luvun Stadista.Asui Etu-Töölössä,kun minä Taka-Töölössä.Pojilla oli erilaista kuin tytöillä.Ervo on kolunnut montut,raksat ja jätevesien juoksutuspaikat.Tytöille ei nämä paikat tulisi mieleenkään.Kaltsit (kalliot) meitä kyllä kiinnosti ja asuintaloni edessä olikin kaksi,iso ja pieni kaltsi.Isolla pelattiin nelistä,leikittiin naattaa,maattiin ruohikossa ja katseltiin kun pojat kiipesivät puihin.Nyt kaltsien paikalla on Kelan suuri toimitalo.Etu-Töölön Temppeliaukion kaltsin alla on kirkko.Ei ollut Ervon aikaan.Mechelininkadun tiilitaloja rakennettiin.Töölön puutalot purettiin.Maisemat muuttuivat,muistot jäivät.

Kun aamuyöllä olin roskiksella,huomasin että oli suhteellisen lämmintä,asfaltti kiilsi kosteudesta ja räystäskourusta pyörävajan katolla tipahteli vettä.Pikkulintujen liverrys kantautui korviin ja tunsin vahvasti kevään läsnäolon.Olin siivonnut puolison ja vuoteen ja se aina tietää perään roskiskeikkaa.Hissiä en käytä,enkä sulje ovia kuin avaimella.Äänet korostuvat siihen aikaan,enkä tahdo häiritä ketään.Kenelläkään ei ollut valoa meidän keittiötämme paitsi.Nostin aamutakin helmaa,ettei se kastu ja vedin raikasta aamuilmaa keuhkot täyteen.Puoliso oli taas nukahtanut tullessani sisälle ja minäkin menin vuoteeseen.Jätin makuuhuoneen tuuletusikkunan auki ja aloin kuunnella Ervo Vesterisen kirjaa.Kuuntelu jatkuu tänään.

KÄYDÄÄNPÄ SKOTLANNISSA

Heräsin tänä aamuna somaan sateen ropinaan ikkunaräystäällä.Samanlainen tunne kuin kevään ensimmäisen kärpäsen surinan aiheuttamaa,joka myös saa mukavat tunteet sydänalaan.Pihalla vesilätäköitä ja lumi sulaa kohisten.Lokit jo etsiskelevät pesäpaikkoja,käyvät tutkailemassa,josko vanhasta on vielä asuinsijaksi.Vielä ei meillä olla niin pitkällä kuin Edinburghin seudulla,jonka kevätkukkien loistosta Panu Rajala blogissaan kertoo.Mainitsee senkin,että Britanniassa ollaan levottomia Pohjois-Korean aikeista ja niin on moni muukin eurooppalainen.Rajala on puolisonsa kanssa WSOy:n vuokraamassa kirjailijaresidenssissä Edinburghissa tehden töitä ja nauttien skottien vieraanvaraisuudesta.

Olen kai minä aikaisemmin jo kertonut,mitenkä olisin päässyt aberdeeniläisen nuoren kanankasvattajan puolisoksi Skotlantiin vanhemman veljen vaimon työtoveriksi munien lajittelupuolelle? Tuli nyt mieleen,kun jollain lailla Skotlannissa piipahdan Rajalan mukana.Elettiin aikaa,jolloin olin nuori ja yksin maailmalla.Olin kieltä oppimassa Durhamissa ja tapasin tämän innokkaan skotlantilaisen.Kävimme elokuvissa ja pubeissa.Ei siinä skottipojan nenä kauaa tuhissut,kun kosia räppäisi ja kertoi munia täynnä olevasta tulevaisuudestamme.Vaikka vei minut Edinburghiinkin tutustumaan skotlantilaiseen elämäntyyliin,kieltäydyin kunniasta.Eipä poika hellittänyt kirjeissäkään Helsinkiin,vaan kosi uudestaan ja uudestaan.Sitten uskoi.Jäi Aberdeenin pikkukaupunki Pohjanmeren rannalla näkemättä ja  kananmunien lajitteluhommat kokematta.Joskus tupsahtaa mieleen munia keittäessäni.

Mansessa iloitaan,itsenäisyyspäiväpippalot Tampere-talossa.Alun alkaen huhuttiin Turun linnaa juhlapaikaksi. Olisivat ne Turun linnan puitteet olleet toki komeammat,mutta näin oli tasavallan presidentti asian päättänyt.Kai juhlat sieltäkin televisioidaan kaiken kansan nähtäväksi yhtä lailla kuin Esplanadin talosta,joka nyt on suuren remontin kourissa.Ja tekeehän se nannaa tamperelaisille,kun näin isot kalaasit järjestetään.Turkulaiset saivat taas yhden harmistuksen paikan lisää,kun eivät vieläkään ole oikein siitä tointuneet,että Suomen pääkaupunki on nyt siellä missä on.Lisäksi vielä Tampere on vanhastaan se rakas vihollinen turkulaisille,eikös näin ole?

TORSTAIN MIETTEET

Pari astetta pakkasta ulkona mittarissa.Pilvistä.Roska-auto kolisteli kujalle.Puoliso syötetty ja lääkitty.Aamu olikin iltaa parempi.Ei suostunut eilen ottamaan iltapalaa eikä lääkkeitä.Potkaisi.Jätin sikseen.Yö meni hyvin ja nyt mies ja vuode puhdistettu,huone tuuletettu.Torstai voi alkaa vaikka toivoa täynnä.Kysyin puolisolta,kuka on "torstai on toivoa täynnä" sanonut? Mietti hetken ja riemastuksekseni vastasi "Steinbeck".
Voiko päivä alkaa paremmin?

Soitin illalla C:lle.Poti vanhaa vaivaa jalassaan ja tahtoi alkaa katsella televisiota.Muutama minuutti ja päästin pälkähästä.C on puolustellut tv:n katselemistaan sillä,että kun asuu yksin,niin on tietyt ohjelmat,jotka on katsottava.Kunnioitan hänen tapojaan.Pitäisi tietysti kirjata hänen mieltymyksensä ja välttää sinä ajankohtana soittamista.Minusta se vaan on liikaa.Soitan kun minulle sopii ja hän juttelee kun hänelle sopii.Eräs toinenkin ystäväni on tarkka katselemisissaan ja pyytää soittamaan ohjelman jälkeen.Hän pitää salapoliisisarjoista.Eikä hän asu yksin.

Onko minulla joitain pinttyneitä tapoja? Ei ainakaan television katselemisessa.Meille saa soittaa koska vaan.Ainoa hankalampi tilanne syntyy,jos hoitotoimenpide on kesken.Silloin en vastaa.Ei Emmerdale-sarjakaan,jota mielelläni seuraan, saa minua kertomaan,että pidän sen katselua tärkeämpänä kuin ystävän kanssa puhumista.En keksi itselleni mitään pinttynyttä tapaa ja epäilen vahvasti tokko onkaan.Horoskooppimerkkini jo kielii valtavasta vaihtelun halusta,johon ei rutiinit edes oikein sovi,paitsi miehen hoidossa.Niin ja koirien kanssa piti olla järjestelmällinen tietyissä asioissa.Tätä alleviivaa myös koirakuiskaaja Cesar Millan,jonka ohjelmaa silloin tällöin mieluusti katselen.Elinhän omien koirieni kanssa pitkän tovin elämästäni.Nyt muuten tietäisin koirien kasvattamisesta paljon enemmän.Kiitos Cesarin.Meillä koirat tuppasivat johtamaan ja jöötä pitämään.Emme saaneet niistä yhtäkään edes kulkemaan rauhallisesti vierellämme.Opetusmetodit eivät olleet hallinnassa,vaikka luinkin ahkerasti koirien kasvatuskirjoja ja sukelsin koiramaailman psykologiaan.Koira on laumaeläin ja se tahtoo jonkun johtajakseen.Jos ihmisestä ei ole siihen,asettaa se itsensä virkaan.Cesar Millan on tämän todistanut.

ISHIAS

Se in ishias,sanoi lääkäri minulle.Väänsi ja käänsi potilasta eteen,taakse ja sivuille asian varmistaen.Sitten piikitti ja kirjoitti pillerireseptin.Minä menin kassalle ja maksoin.No,nilkuttaminen ei aivan siihen tyssännyt,mutta apteekkiin ja Herkkuun vääntelehdin,kun oli pakko.Sain senkin tietää,että Haartmanin poli ei ota potilaita noin vain vastaan ennen klo 16,jolloin alkaa nk. terveyskeskusaika.En tiennyt.Minulle kuitenkin parikin ystävällistä hoitajaa yritti saada piikitystä,mutta lääkäreillä ei ollut aikaa.Tuli siis suoritetuksi yksi turha taksimatka.Olisi pitänyt soittaa ja tarkistaa,mutta enhän minä.Tänään ishias voi jo huonommin ja sehän tässä olikin tarkoitus.

Minä saan muutaman lisätuuraajatunnin toistaiseksi.Olen vapaalla kolme tuntia viikossa.Olosuhteet on katsottu sen verran hankaliksi,että kaupunki joustaa.Aloite ei tullut minulta.En olisi tohtinut.Ruokapuoli kotona freesaantuu,kun hankintoja vain viikoksi kerrallaan,eikä kahdeksi.Elämä hymyilee.

Ystäväni Eevi tuli kaupunkiin.Ei minun vuokseni,vaan poikansa syntymäpäivien,mutta sain hänet kuitenkin vieraakseni päivän ajaksi.Vanhoja ystäviä kun ollaan,niin halattiin,itkettiin ja naurettiin,syötiin ja puhuttiin.Kolmeen vuoteen emme ole tavanneet.Silloin oli Eevi myös kaupungissa käymässä.Ennen minäkin ajoin Ouluun suitsait ja viivähdin hänen vieraanaan.Niistä ajoista on vain miellyttävät muistot.Hailuoto kuului aina ohjelmaan kuin myös koluttiin lääniä pitemmältikin.Iso-Syötteen laelle kavuttiin,silmäiltiin maisemia yli 400m korkeudesta.Taivalkoskella tutustuttiin Kalle Päätalon lapsuuden maisemiin Kallioniemen pirtin ikkunoista "paikkaansa hakevan" kupeelta.Innostuin lukemaan Iijoki-sarjaa,en kokonaan kuitenkaan.Vaikka en kaihda maalaismaisemaa,oli Päätalon teksti noin pitkästi minulle liikaa.Koin kuitenkin hänet läheiseksi sitten paljon myöhemmin Linnunlaulun kirjailijatalon lukupiiriläisten joukossa kirjailijan ollessa puolisonsa kanssa keskustelemassa kirjoistaan sairauden jo näkyessä hänen olemuksessaan.Muistot monista kesistä ja tapahtumista tulvahtivat mieleeni katsellessani nyt olohuoneessani ystäväni lämpimästi hymyileviä kasvoja.  Päivä alkoi kallistua kohti iltaa.Meidän oli erottava.Poika tuli äitiään hakemaan.Halaus ja hissi vei hänet pois.

Lääkäri sanoi,että ishiaksen runtelema lonkkani ja vasen puoleni vaatii lepoa.Minä nauroin ja tiesin jo heti kotiin tultuani joutuvani hommiin oli ishias tai ei.

 

NILKUTTAEN

Olen aina pelännyt,että jos minulle tapahtuu jotain niin ikävää,että puolison hoitaminen kärsii.Nyt on niin.Jo muutama päivä sitten äityi selkä ja jalka niin pahaksi,että käveleminen on todella hankalaa.Istuminen,makaaminen ja seisominen sujuu tuskatta,mutta auta armias,jos liikun.Ishiasta? En tiedä.Käytän isäni vanhaa keppiä saadakseni rutiinit edes jotenkuten toimimaan.Mutta hidasta on,on ylen hidasta.Sitten on vielä ystäväni Oulusta Helsingissä käymässä poikansa perheen luona ja hänen pitäisi tulla meille.Ruokapuoli totaalisesti huonossa jamassa,viiniä ei ole,hedelmät loppuneet ja emäntä raihnaisessa kunnossa.Huomenna tulee fysioterapeutti puolisoa kuntouttamaan,mutta tuskin kajoaa minuun,joka listalla en ole.Ylihuomenna tuuraajan vuoro ja silloin aion lääkäriin,jos rahkeet kestävät eikä minun tarvitse onnahdella kepin varassa vaihtamaan puolison suihkutuolia apuvälinelainaamoon.Vanha pois ja uusi tilalle ja homman toimitus omalla kontolla.Taksi siis mennen tullen.Jos tuolin saa,haenko sen vai menenkö sittenkin lääkäriin? Jos tökkäisi auttavan piikin jonnekin takamukseni seutuville,niin johan elämä alkaisi taas hymyillä ja omaishoitaja olisi jälleen teräkunnossa.

Italiasta tuli pitkä kirje.Taidetta ja politiikkaa. Ensin mainittu antanut kirjeen lähettäjälle hyvän mielen,jälkimmäinen huolestuttaa italialaistunutta ystävääni.Minua taas huolestuttaa Pohjois-Korea.Jos panevat tuulemaan,kuten ovat uhonneet,käykö Euroopankin kalpaten? Ja mitä siitäkin tulee,kun taas eräällä kanavalla näytettiin ja kerrottiin,mitä tapahtuu koko maailmalle,kun jäät sulavat,veden pinta nousee ja ehkä Helsinkikin hukkuu? Vaihdoin kanavaa hermostuksissani ja silmieni eteen tupsahti suuren luokan lento-onnettomuus.Kukaan ei selvinnyt ja kone pirstaleina .Sitten onnettomuus rekonstruoitiin kaikkine matkustajien kauhun ilmeineen ja lentäjiä epätoivoisine yrityksineen pelastaa kone ja ihmiset.Minä poden  lentopelkoa,eikä tämä sitä vähentänyt.No,en aio lähitulevaisuudessa lentää muutenkaan.Mitä nyt öisin unissa,mutta se taas on pelkästään hauskaa.Käänsin taas kanavaa.Nykyaikainen lännen leffa,jossa polkkatukkainen pahis tappoi ihmisiä heti heitä nähtyään.Silmittömästi.Lähikuvia ruumiista,voihkimista ja verta.Yhden vanhemman naisen jätti henkiin,mutta meni kyllä myöhemmin korjaamaan asian.Käänsin kanavaa uutisiin.Miten maailma makaa? Huonosti ja on keikahtamaisillaan.Kivikimpaleet uhkaavat Maata avaruudessa,Hurstin ruokajonossa vilppiä,nuoriso kapinoi ja mellakoi,kolareita ja suojatiekuolemia,köyhyyttä ja kodittomuutta,ryöstöjä,raiskauksia meillä ja muualla.Missä on kaikki auvoisuus? Missä?

Kysyn vaan.

KOTINI ON LINNANI

Ensimmäinen yö sairaalasta tulon jälkeen meni hyvin.Tämä aamu ei niinkään,sillä puoliso ei suostunut ottamaan veteen sekoitettua lääkettä,joka auttaa vatsan toimintaan.Heitti pitkin keittiön pöytää ärräpäiden säestyksellä.Sekoitin muitta mutkitta uuden jauheen hänen kahviinsa ja hyvin meni.Pillerilääkkeitten kanssa ei ollut ongelmia.Onnistuin viemään suihkuunkin ja pesin äijän kiireestä kantapäähän.Ensi viikolla vaihdan vanhan suihkutuolin uuteen,jossa on pyörät ja muuta asiallista.Niin että tavallinen arki alkoi ja siitähän ei voi olla muuta kuin tyytyväinen.

Tänään ilmoituksia sosiaalitoimistoon,kotiapuun ja terveysaseman sairaanhoitoon,että mies on taas kotona.Fysioterapeutti ja tuuraaja jo tietävät.Soitan myös Laaksoon ja kysyn erään minusta elintärkeän lääkkeen lopetuksen syytä.Tämä ilmeni ambulanssimiehen antamasta lääkejakolistasta,jonka Laakso oli antanut.

En ole koskaan ollut mikään Kauniiden ja niin rohkeiden-sarjaleffan seuraaja.Eilen katselin,enkä edes tiennyt tämän osan olleen kovin merkityksellisen.Aamulla luin netistä,että Ridge jätti siinä jäähyväiset roolilleen väännettyään Ridgenä oloa vuosikaudet.Vuosikymmenet? Ehkä nyt monen suomalaisnaisen sydän on syvästi murtunut.Saattaapi kato käydä katsojaluvuissa.Joskushan tämmöinen lähtö kuitataan näyttelijän roolihahmon tapolla,mutta nytpäs vietettiin häitä.Happy end kirjaimellisesti.

Seinänaapuri otti ja muutti.Lieköhän ollut syynä se,että me naapurit sekä vieressä molemmin puolin että alapuolella olemme olleet suivaantuneita nuoren mustia nahka-asuja ja asuun kuuluvia metallihelyjä rakastavan miehen musiikilliseen makuun? Semmoista jumputtavaa musiikkia päivät pääksytysten,usein yölläkin.Eikä avannut ovea,kun pikkutunneilla käytiin soittamassa ovikelloa oikein monen kiukkuisen asukkaan voimalla.Pudotin jo kerran pienen saatekirjelmän mukana taloyhtiön järjestyssäännötkin postiluukusta.Ei vaikutusta.Joskus päiväsaikaan olin niin äkäinen,että panin olohuoneessa Bachia täydellä volyymilla kuulumaan naapuriin.Miksen minä,jos hänkin? No,nyt pääsimme hänestä eroon.Ehkä onnistui muuttamaan taloon,jossa ympärillä asuu samanhenkisiä ja -ikäisiä ihmisiä.Kotirauha on palautunut.

KURISSA JA NUHTEESSA

Alppilan yläasteen opettajaa uhkaa irtisanominen,kun opettaja työnsi selästä ulos häiriötä aiheuttanutta ja vastustelevaa oppilasta.Kyllä maailman kirjat ovat ihan sekaisin,kun ei saa sormellaankaan kajota vikuroivaan koululaiseen.Opettajatuttavani kertoo,mitenkä hanakasti vanhemmat soittelevat kiukuspäissään,jos koululainen kotona kertoo vaikka valheen värittämiä juttuja opettajan kurinpalautuksista.Minun kouluaikanani opettajat olivat ehdottomia auktoriteetteja eikä tullut mieleenkään vastustella tai edes asettaa kyseenalaiseksi opettajien metodeja.Isäni kertoi omasta kouluajastaan,että opettaja saattoi näpsäyttää sormille viivotimella,jos oppilaan käytös tätä edellytti.Omilta vanhemmiltakin on nykysääntöjen mukaan kielletty ruumiillinen kuritus.Tukkapöllystä saa haasteen ja joutuu oikeuteen.Tuskin "Koivuniemen herralla" saa edes uhkailla.En hyväksy missään tapauksessa ankaraa ruumiillista kuristusta ja tämä tarkoittaa juuri vitsaa tai kovaa läimimistä,mutta tukkapöllyn hyväksyn.Kuin myös sen,että häirikköoppilasta saa työntämällä ohjailla ulos rauhoittumaan,jos tämä vastustelee rajusti ja kieltäytyy tottelemasta jatkaen riehumistaan.

Hyväntekijä Hursti kertoi eilen uutisissa ruokajonon lyhentyneen tuhannella ruuanhakijalla sen jälkeen,kun alettiin kysyä Kela-korttia.Julkisuudessa oli kuiskittu ruokien joutuneen vääriin suihin eli esimerkiksi jatkomyyntiin muille maille sekä ihmisille,jotka eivät ole olleet oikeutettuja ilmaisjakeluun.Kaikkea käytetään väärin.Kuri palautettiin ja nyt ruokapussi menee sinne minne pitääkin.

Eilinen päivä oli yhtä kiirettä aamuyhdeksästä lähtien.Puoliso tulee tänään kotiin! Tein ruokaostokset ja apteekkireissun heti aamulla.Sitten kiireesti sairaalaan, etuajassa ja luvan saatuani,puolison luo ja häntä syöttämään.Ajoin parran ja leikkasin kynnet.Kotiin nopeasti syömään ja sitten vielä myöhään iltapäivällä kampaajalle.Se rentoutti.Enpäs jaksanut illalla juuri muuta kuin ryömiä nukkumaan parin puhelun jälkeen.Mies on huomattavasti aikaisempaa pirteämpi.Molemmat silmät avoinna ja tahtoi eilen istutua pyörätuolissa pitempään hänet syötettyäni.Laakso tarjoili lounaaksi herkullisen näköisiä Lindströmin pihvejä ja perunamuusia.Tänäänkin hän syö lounaan ennen kotiuttamista.Tulee ambulanssilla.Ollos sydämellisesti tervetullut!

HUHTIKUUN TOISENA

Lopetin Sinuhen lukemisen ääneen puolisolle.Eilen oli mukanani Matti Aron (1906-1991) Suomalaisen teatterin vaiheita.Luin sitä ääneen.Oli minulla myös ihan itseäni varten Axel Munthen The Story of San Michele.Puolison herättyä kysyin,muistaako kuka oli Axel Munthe (1857-1949)? Mietti hetken ja vastasi "lääkäri".Sydämeni hypähti riemusta ja pläjäytin hänen poskelleen suukon.Näin pienistä voi ilo nousta pintaan.Kun ottaa olosuhteet huomioon,aivotoiminnaltaan muuttuneen ihmisen,on oppinut ottamaan tervetulleina pienetkin osoitukset "normaalista" elämästä vastaan.Miehelläni oli muutenkin hyvä päivä verrattuna moneen edelliseen.Hänet oli käytetty suihkussakin,aamiainen sekä lounas oli maistunut.Voileivän oli syönyt itse,mutta ruuan kanssa oli hoitaja auttanut.En jäänyt päivälliseen asti.

Olin hiljattain jälleen kerran kuunnellut äänikirjana Bengt Jangfeldtin kirjan Axel Munthe: tie Caprin huvilalle ja nyt tahdon jatkoksi lukea myös jo aiemmin luetun Munthen itsensä kirjoittaman tarinan Huvilasta.Leena Lumi kirjoitti Jangfeldtin kirjasta hienon analyysin blogissaan 25.2.2011(löytyy kun klikkaa Axel Munthe).Jos Axel Munthe kiinnostaa ja viehättää,kannattaa blogi lukea.Minua kiinnosti.Koskaan en ole eteläisessä Italiassa käynyt,jotta Caprin Huvila jäänyt näkemättä.Se on nykyisin turistinähtävyytenä,museona.

Vuosiin en ole enää joutunut aprillipilan kohteeksi.Joskus lankesin reilustikin loveen ja se nolotti jos naurattikin.Ystäväni A oli mato keksimään narrauksia kuin myös jo edesmennyt pikkuserkkuni K.Nyt,kuten sanoin,on hiljaista näissä asioissa.Jotkut lehdet ja netti eivät ole luopuneet huijauksista ja onkin hyvä,että perinnettä pidetään yllä.Sopii tänne jäyhään pohjolaankin mollikansaa aprillaamaan,jos vaikka avautuisi naurusuu.Eikä mikään estä muulloin nauramasta,hymyilemästä.Nyt on syy:

Jo vuosia sitten lauloi Einari Vuorela runossaan Kevät tulee...

Kevät tulee! Huhtikuun airut ajaa,
Tohisee tornissa tuulet,
ikkunaan painuvat keväthämärän härmäiset huulet, 
kuuvalo kultaa majaa.

Kevät tulee! Repelee,rouskuttaa routaa,
riuhtovi rintoja hangen,
myrskynä myristen  korpia kiertää
ja tulvain tuhona soutaa...

THEBASTA HELSINKIIN

Aloin lukea eilen puolisolle ääneen Waltarin Sinuhea.Nukahti.Nukkuu paljon.Kasvot ja koko olemus on alkanut näyttää vanhalta.Nukkui eilen yhtäkyytiä pari tuntia.Herättyään autoin pyörätuoliin ja ajelimme sairaalan käytävää edestakaisin.Vein ikkunan ääreen ja kerroin ulkona olevasta keväästä.Hän ei sanonut mitään.Autoin jo kotona oppimallani tekniikalla hänet takaisin vuoteeseen,kunnes oli puoli viiden aterian aika.Työnsin pyörätuolissa pöydän ääreen ja syötin.Söi kaiken ja sitten takaisin vuoteeseen.Lähdin kotiin.Ajattelin kaikenlaista ja silmiini nousivat kyyneleet.Luin illalla vuoteessa Sinuhea saadakseni ajatukset muualle.Kaukaiseen Egyptiin.

Tässä kuussa on isäni nimipäivä.Ei sitäkään meillä vietetty sen kummemin.Hyvää päivää toivotettiin ja se riitti.Isä oli nuoruudessaan aktiivinen pesäpallon pelaaja.Vielä viiskymppisenä vanhoilla herroilla oli näytösottelu Hesperian kentällä.Katsomo täynnä väkeä.Nyttemmin kentällä ei enää pelata,eikä sitä enää olekaan urheilukenttänä.Finlandia-talo lohkaisi osan.Isä saattaisi hämmästyä nyt nähdessään alueen.Musiikkitalo ja jopa korkeita kerrostaloja Töölönlahden rannalla.Larin Paraske,Finlandia-talo ja Aurora Karamazinin huvila olisivat tuttuja.Hän ei ehtinyt nähdä uuden Oopperankaan valmistumista.Niinikään hänen lapsuutensa seudut Ruoholahdessa ovat tyystin muuttuneet.Rannoilla eivät enää pikkupojat kalastele.Ei juoksennella paljasjaloin rantakivillä.Nyt siellä asutaan kerrostaloissa,joista voi katsella alueelle kaivettua Ruoholahden kanavaa.Pienet saaret yhdistetty aikojen saatossa mantereeseen ja saatu lisää maata.

Ehkä eniten isäni hämmästyisi kuitenkin kaupungilla kulkiessaan kaikesta monikansallisuudesta,mikä meillä nykyisin on katukuvaa värittämässä.Olympiakesän ulkomaalaiset hävisivät kisojen päätyttyä 1952.Kaupunki jäi suomalaisille.Tänä päivänä isääni vastaan kävelisi maailman kaukaisistakin kolkista tänne muuttaneita helsinkiläistyneitä ihmisiä.Mitä isäni ajattelisi? Hän ei ollut mikään tiukkapipo,mutta kaikkea ei aina hyväksynyt.Homoseksuaalisuus oli yksi.En edes viitsi ajatella,mitä hänen päässään nyt pyörisi,kun Suomessakin pohditaan silloin tällöin samaa sukupuolta olevien avioliittoa ja kirkossa vihkimistä aviopariksi.Ehkä hän pyörtyisi ensimmäisen kerran elämässään.