Ystäväni A meni Espanjassa Ikeaan. Mieleeni tuli, tokkopa kaupassa on suomalaisia tuotteita, vaikka muu Skandinavia on edustettuna. En edes kysynyt, kun hän osti vain tarvitsemansa kiinnittämättä sen enempää huomiota valmistajamaahan. Muistan joskus täällä blogissanikin purnanneeni suomalaisten tuotteiden puuttumisesta ulkomailla.
Tänään HS:ssa Riku Rantalan kolumni, jossa kiinnitetään huomiota samaan puutteeseen. Miksi suomalainen elintarvikevienti on niin kehnoa? Tai oikeammin sitä ei ole ollenkaan. Olen itsekin törmännyt ulkomailla matkustaessani ruokakaupoissa näkyvästi esillä oleviin läntisen naapurimaamme tuotteisiin. Harmittaa vähän. Olisihan meilläkin yhtä ja toista viemistä. Mutta kun ei. Emmekö me osaa tai viitsi?
Rantala on kolunnut maita ja mantereita, ollut ruokaupoissa siellä ja täällä. Kerran hän huomasi Dubain ruokatarvikemyymälässä ikivanhassa, jo poissa käytöstä olevassa pakkauksessa suomalaista Sirkku-palasokeria. Suomi on EU-maiden elintarvikeviennissä hännänhuippuna. Mikä meitä vaivaa?
Minä myös ulkomailla ollessani ja kolutessani ruokatarvikekauppoja en ole hyllyissä nähnyt suomalaisia tuotteita. Näkkileipäkin on ollut ruotsalaista. Mainostettaessa skandinaavista ruokakulttuuria, joukosta puuttuu aina Suomi. Rantalan mukaan jopa New Nordic Cuisine on jättänyt Suomen pois listoiltaan. Emmekö uskalla pyrkiä isoisten joukkoon? No, minun ininäni ei asioita muuta, mutta me voisimme hiukan ravistella itseämme ja alkaa rohkaistua liittymällä kilpaan mukaan.
Satoi, kun eilen pasteerailin oikotietä englannin tunnilta kotiin. Kurssin oppilailla ei olekaan kevään kurssille pääsemisessä etuoikeutta, vaan ilmoittautuminen alkaa alusta. Oppikirja astetta vaikeampi, josta ilahduin. Menenkö mukaan, en ole varma. Piti tänään lähteä kaupungille metromatkan päähän, mutta polvi on alkanut temppuilla. Ei pitänyt eilisestä kävelystä. Ehkä olen kotona tämän päivän. Mielessä kangastellut joitakin päiviä Kampin Muji. En ole vieläkään käynyt. Uusi mekkokin olisi kiva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti