Missään tapauksessa ei olisi pitänyt mennä Herkkuun. Joudun aina suuren kiusauksen kohteeksi pakollisella kosmetiikkaosaston läpikulkemisella. Olin päättänyt olla pysähtymättä. Piti marssimani suoraan hissiin. Mutta ne tuoksut! Kaikki ne kauniit pullot ja purkit! Hullujen Päivien houkutukset! Minä reppana pysähdyin. Kuin jonkun oudon voiman vetämänä jouduin parfyymien keskelle. Gucci, Elizabeth Arden, Kenzo, Prada, Escada, Hermes, Armani... Olin ystävien joukossa. Ihana tuoksu leijaili ympärilläni. Tartuin "tikkuun", johon ruiskautetaan parfyymitippa nuuhkimista varten. Minä ruiskauttelin ja nuuhkin. Tein valinnan. Menin huonon omantunnon kanssa kassalle, maksoin ja kaduin. Ostin muutakin ja kaduin vielä ja taas. Ja niin kuin tästä lokakuusta piti tulla järkevä säästökuukausi. Katin kontit! Menin hissiin ja alas Herkkuun suuren, suuren katumuksen vallassa. Lopetin katumisen heti kotiin päästyäni. Kerran vain täällä eletään, samaan konkurssiin kaikki, anna palaa, nauti...
Vahdin melkein päivittäin netissä HKO:n konserttien kenraaleja. Ilmoittavat kun taas alkavat. Ennen koronaa kävin ja aion jatkaa. Ovat aamuisin ja viimeinen silaus ennen saman illan varsinaista konserttia. Pidän näistä harjoituksista. Pääsee kuin kulissien taakse. Tutustuu orkesterin arkeen, jolloin kapellimestari näyttää miten ja mitä tahtoo joukkueeltaan. Illalla kaiken on oltava jetsulleen valmista. Jokainen soitinyhtyeensä johtaja on erilainen. Joku ei ole ollenkaan soitantaan tyytyväinen, vaan naputtaa tahtipuikollaan nuottitelineensä kylkeen ja orkesteri odottaa ohjeita. Joku toinen taas antaa musiikin tulla yhtäjaksoisesti kauan ja silloin yleisö tuntee olevansa jo illan konsertissa. Yleisöä ei ole katsomon täydeltä. Liput ovat haluttuja. On oltava hereillä myynnin alettua. Kenen musiikkia haluan kuunnella? Onko kapellimestarin persoonalla suuri merkitys? Maailmalla kuuluisuutta saanut johtaja? Olen nähnyt jo monia. Kuunnellut monien säveltäjien musiikkia. Uppoutunut siihen, nauttinut ja joskus kuivannut kyyneleitä. Musiikki on voimakas elementti tunnetasolla.Varsinkin salissa, joka on musiikkia varten. Musiikki ottaa syliinsä ja menee ihon alle. Joskus se pauhaa täydellä voimalla. Rakastan rumpuja. Kapellimestarin koko ruumis tekee työtä. Tahtipuikko viuhuu ja orkesteri tottelee. Jokainen pieni liike on ohje. Yleisö on hiirenhiljaa. Karkkipapereita ei rapistella, eikä puhelin soi. Tämä yleisö yleensä on tullut musiikin takia. Niin minäkin.
Kuinka ihanasti aamulla tänään paistoi syysaurinko makuuhuoneessa tyynylleni. Piti siirtyä eli nousta ylös. Oli sen aikakin. Tänään taas sopan keittoa ja seuraavalla kauppareissulla ainekset kana-aprikoosikeittoon. Alkaa pakastimessa olla mukavasti keittoja.
Luen yhä Therouxin kirjaa ja olen hänen kanssaan vielä vaan Egyptissä. Oikeasti en ole koskaan ollut. Halunnut olen kyllä. Egypti kiehtoi minua jo kun olin lapsi. Isä kertoi lumoavia ja jännittäviä tarinoita muinaisista ajoista. Olin Howard Carterin kanssa Kuninkaiden laaksossa ja minusta piti siltä kuuntelemiselta tulla aikuisena arkeologi. Ei tullut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti