NENÄLIINA ?

 Saako valtion lippuun niistää? Tämä kysymys putkahti mieleen nähdessäni Tokiossa tämän halventavan ja loukkaavan tapahtuman. Lippuahan ei saa epäkunnioittavasti käsitellä. Nenän erite ei kuulu mielestäni aineeseen, jonka levittely lippuun osoittaisi kunnioitusta. Tämä pieni muutaman sekunnin kestänyt episodi tuli kuitenkin kansainväliseseen levitykseen kameran avulla urheilijan tehdessä kunniakierrostaan. Tuskin hän tarkoitti elettänsä ylimieliseksi käytökseksi. Kangasta sattui olemaan hollilla, kun nenä alkoi vuotaa.

Jouduin eilen suorastaan paniikkiin syötyäni viimeisen kirsikan. Olin ajatellut olla lähtemättä torille. Kokonainen viikonloppu ilman kirsikoita! En olisi siitä piinasta selviytynyt. Niinpä lähdin liikkeelle. Ostin myös ehkä kesän viimeisiä Polka-mansikoita, jotka olivat jo syyssatoa. Onnellisena tulin kotiin ja söin heti muutaman kirsikan.

Koivujen lehdet alkavat kellastua. Niitä tipahtelee maahan. Syvä vihreys luonnossa alkaa hävitä. Pihlajanmarjat hyvää vauhtia tulossa kypsän väriseksi. Puutarhani partsilla kaipaisi siivoamista. Tähän asti olen tyytynyt imuroimaan kuivat terälehdet parvekkeen lattialta. Kaikki on jonkunlaista lopun, syksyn, alkua.

Tänään on äitini syntymäpäivä. Tai olisi, jos eläisi. Lähetän terveisiä sinne jonnekin. Sitten aika kääntyykin elokuun puolelle. Koulut aloittavat toimintansa 11.8. Rapukausi hyvässä vauhdissa. Pähkäillään syksyn sienisadon suuruutta. Linnuista osa jo lähtenyt etelämmäksi. Näin se menee, jokikinen vuosi.

Katselin taas yöllä urheilua ja nyt väsyttää turkasesti. Iltapäivällä uusia kilpailuja, jotka olisi mukava nähdä. Vähän on harmaa olemus, eikä peilissä oleva näky mieltä ylennä. On urheilu näin sohvaurheilijallekin raskasta hommaa. Ainakin silloin kun ollaan eri aikavyöhykkeellä.

SE ON NYT URHEILUA

 Bula! Olen katsellut rugbya Tokiosta ja opetellut kolme fidzinkielistä sanaa. Tämän "bula" (=hei) ja sitten "yadra", joka on "hyvää huomenta" ja kolmas on "moce" (=hyvästi). Rugby on muuten hauskaa katsottavaa. Iso kasa äijiä maassa toistensa päällä ja jokainen yrittää saada käsiinsä  soikionmuotoisen pallon. Ei ollenkaan yhtä rajua kuin amerikkalainen jalkapallo, eikä kavereilla ole suojuksia kroppansa peittona. Fidzi voitti olympiakultaa! Nyt odotan kiihkeästi kenttälajeja, jotka tuovat mieleeni lapsuuden Helsingin Stadionilla istumiset isäni kanssa. Monet maaottelut olen nähnyt ja ehkä juuri niistä ajoista olen saanut kiinnostuksen yleisurheiluun.

Valittiin jälleen kerran suomenkielen kaunein sana ja "äiti" voitti. Hyvänä kakkosena tuli "kastehelmi", joka minusta on kauniimpi "äitiä". Ä-kirjain hiukan särähtää. No, onhan se mukavaa, kun kaikenlaisesta äänestetään.

Kotosalla on aika kulunut pakollisia ulosmenoja paitsi. Nyt onkin jo viileämpää ja lisää sadetta luvattu. Luen mitä urheilun katselemiselta ehdin. A pyysi lisää Suomi-tietoutta ja minähän lähetin. Teki itsellekin hyvää palauttaa mieleen yhtä ja toista. Kerroin jopa presidenttiparin edesmenneestä Lennu-koirasta.  Kyllä, kyllä Lennu kuuluu Suomen historiaan!

R:stä ei ole aikoihin mitään kuulunut. Niinpä rohkenin lähettää meilin ja kysyä. Olosuhteisiin nähden asiat hyvin. Olosuhteista en kerro enempää. Puhelimessa on tullut juteltua, että sen verran sosiaalista elämää. Ensi viikolla jo elokuu, joka tuo tullessaan uusia tuulia elämääni. Niistä ehkä myöhemmin. Päiväkirjaa kun tässä aina kirjoittelen.

Vielä olen yöpaidassa ja nyt suihkuun ja sitten taas tv:n ääreen. Voimistelua, judoa ja uintia ainakin. Tuli uinnissa pronssia. Jippii! Lajeja riittää ja jokaisessa lajissa vielä useita lajeja. Koskenlaskussa ei suomalaisia, vaikka tukin päällä ovat miehet seisseet ja koski hurjana kohissut. Perinteitä on, mutta nykyaikana lasketellaan jo erilailla. Ja kavereilla on alla kulkuneuvo ja lajin nimi on koskimelonta. Eivätkä laske oikeaa koskea, vaan on keinotekoinen vaahtoava ja pärskyvä uoma.  Helppoa? Tuskin.

UNETON HELSINGISSÄ

 Ei olisi pitänyt kehaista hyvistä yöunista kenellekään. Valvoin ja valvoin. Onko Nukkumatti lomalla?  Otin jopa unipillerin ja nyt harmittaa, kun kulutin sen aivan turhaan. Otin kirjankin ja luin hetken. Olen taas kerran Oscar Wilden kimpussa. Dorian Gray. Nuori kaunis mies on ihastunut korviaan myöten  Sibyl Vane-nimiseen näyttelijättäreen ja ylistää tämän neroutta. Vastakaikua ei kavereilta heru: "Voi poikakulta,nainen ei ole koskaan nero. Naiset ovat koristeellinen sukupuoli. Heillä ei ole kerrassaan mitään sanottavaa, mutta he sanovat sen hurmaavasti. Naiset edustavat aineen voittoa hengestä siinä missä miehet edustavat hengen voittoa siveydestä."  Mitä mieltä ovat feministit?

Sain Italian kirjeen jo kirjekuoreen ja postimerkit päälle. Vein torireissulla postilaatikkoon, eikä kukaan tiedä, koska se jatkaa matkaansa. Postilaatikko kuulemma tyhjennetään arkipäivisin, mutta sen jälkeiset tapahtumat ovat salaperäisyyden verhossa.

Nyt kun A.n kanssa ilmeisesti kielikylvyt pääsivät kuivumaan, aion englannin kurssille. Olen monetkin kurssit käynyt ja kaikki jo ennen puolison sairastumista. Joten aikaa on kulunut erittäin pitkästi. Hieman oli vaikeaa valita kurssin taso. Olenko liikaa ruostunut? Päätin rohkeasti elokuussa ilmoittautua ja katsotaan mitä tapahtuu.

Lämmintä oli taas dallatessani torille. Urheasti vain kesäkenkää toisen eteen auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta. Tuli jälleen mieleen A:n ihmettely, että eikös meillä ole aina kylmää tai viileää, josta kommentista otin itteeni. A asunut Saksassa kymmeniä vuosia ja Saksa on melkein naapurissa Itämeren toisella puolella. Tosin hän ei aivan pohjoisosasta ole. Silti!!!!!  Luulee kai, että täällä potkiskellaan pienempiä jääkarhuja jaloista, että päästään igluun. En näköjään pääse tämän asian yli ikinä.

Stockmannilta tuli Mystockmann-lehti. Täynnä syksyvaatteita ja lämpöisiä kodin asioita. Ei auta: syyskesää mennään.

ETTÄ TÄLLAISTA TÄNÄÄN

 Ensi viikon perjantaina alkaa yleisurheilu Tokiossa. Iloitsin aikaisemmin, että tulen näkemään osan suorana, kun on näitä univaikeuksia. Kun ei olekaan enää entiseen malliin. Nukun useimmat yöt kuin pieni porsas, enkä suinkaan keinotekoisesti nukutettuna. Ykskaks vain aloin nukkua normaalisti. No, olihan tuota valvomista kestänytkin! Sen verran olen onnellinen, että annan nukkumiselle vallan ja katselen yleisurheilua jälkikäteen. Muistelen erästä pikajuoksijaa aikojen takaa, johon tutustuin äitini syntymäpäivillä. Sittemmin googlettaessani urheilijaa, sain tietää hänen kuolleen kotimaassaan.

Tony Vaccaron valokuvanäyttelyyn jäi menemättä. M:lle tuli este ja siirsimme menon elokuulle. Kökötin eilen kotona ja ihailin partsilla uutta neilikkaani. Siinä on jopa neilikan tuoksu. Nyt ilmojen viilennettyä voi istuksia siellä muulloinkin kuin aamuisin. Uutta lämpöä luvassa ainakin joksikin aikaa. Ei muuta kuin tervetuloa. Loppuu kuitenkin joskus.

Lopettelen päiväkirjan omaista kirjettä Italiaan. Kirjeiden kulku edestakaisin on aivan sekaisin. Ennen postien palvelu maissamme oli järjestäytyneempää, nyt vinksin vonksin. Tehdään matkaa toistakin kuukautta, jolle en ole saanut järkevää selitystä. Mitä koronalla on sen kanssa tekemistä? Tämä hidastus on alkanut jo ennen pandemiaa ja aina vuosien varrella hieman takunnut silloin tällöin, jopa jäänyt saapumatta perille.

Lukeminen jäänyt vähemmälle. En mukamas jaksa vuoteessa sitä hommaa. Päiväsaikaan olen ollut erinomaisen huono lukemista harrastava. Kahlaan yhä kolmea kesken jäänyttä, jotka kirjat katsovat minua syyttävästi yöpöydällä. Ehkä olisi hyvä mennä kirjakauppaan saamaan inspiraatiota. Ella Kannisen Italia-kirjan olen sentään saanut luetuksi ja aion antaa sen eteenpäin muutaman muun kirjan kanssa. Turha kerätä hyllyyn sellaisia, joita en taatustikaan lue uudestaan.

Tänään heittää Jaakko kylmän kiven veteen. Alkaa syyskesä.

KELJUTTAA YHÄ

 Tässä sitä taas naputellaan. Ulos en mene, että panenpa tänne lauseita peräjälkeen. Vieläkin harmittaa A:n tietämättömyys Suomesta. Ikuinen kylmyys ja jää! Juu, jääkarhuthan meillä tallustelee pitkin katuja. Ei tämä Eurooppa nyt niin valtava ole, etteikö Suomi ja Suomen nimi olisi joskus Espanjankin mediassa. Hän googletti Erno Paasilinan minun kirjailijasta kerrottuani. Eikö koskaan uteliaisuus ole voittanut, että olisi googlettanut Suomen? Edes kohteliaisuudesta minua kohtaan? Hänen ex-miehensä on käynyt Suomessa ja A asuu Espanjassa paikkakunnalla, jossa Pohjoismaista paljon turisteja. Kun minä joskus hamassa nuoruudessani olin Englannissa, kyseltiin missä on Suomi. Mutta se oli silloin se. Tosin harmitti vietävästi, kun Ruotsi aina tiedettiin. Ihmeteltiin, onko siinä vielä joku maa Ruotsin ja Venäjän välissä? Nykyisin ei pitäisi Euroopan maista tietämättömyyttä enää olla. A ehkä suuttui minulle, kun latasin täyslaidallisen tietoa Suomesta viestissäni. Mutta kun minä olin repiä pelipaitani hänen olemattomasta tietämyksestäään. "Olen luullut teillä siellä aina olevan kylmää".  #@%*&!?

Tuli muuten juuri mieleen, että taisin työntää pökköä pesään A:n Suomi-tietämättömyydessä kertoessani Cannesissa palkitusta suomalaisesta elokuvasta. Suomalainen naisopiskelija ja venäläinen työmies junamatkalla Siperiassa. Ehkä A ajatteli tämän hyvin sopivan hänen Suomi-kuvaansa. Siperialla kun on jäätävä maine. Suomen sijaintikaan ei ehkä taida olla aivan kohdillaan. Olisi pitänyt pitää suu supussa! Tai oikeammin läppärin kansi kiinni.

Tänään soitan Italiaan onnittelut. Vielä ei ole sopiva aika näin varhain. Huomenna taas torille. Huomasin juuri, että on varattava paljon aikaa bussimatkailuun loppuviikolla. Varmaankin körötellään yli 30 minuuttia. Puolet kauemmin kuin metrolla. Ihan kivaa katsella niitäkin maisemia. Loppumatkalla sutjakkaasti kesäkenkää toisen eteen ja olen perillä.

Nyt pyykit telineestä ja sitten minä suihkuun. Päivä alkakoon! Harmit kaikotkoot!

 

EI AVARUUTEEN, MUTTA LÄHEMMÄKSI

 Nyt siitä päästiin. Helteestä. Toistaiseksi. A Espanjassa tunnusti taannoin, että hän ei ole tiennyt Suomessa olevan näin lämmintä. Kirjoitti maan olevan aina "fresh and chilly". Minulle tuli kiire kertoa maastamme ja sen säästä ja hieman parantaa hänen saamaansa kuvaa Suomesta: emme ole mikään takatuppula. Hän ihmettelin sitäkin, olemmeko saaneet tiedon Saksan, Belgian ja Sveitsin tulvista. Hiukan harmitti etten sanoisi, suututti, ja sanonkin. Mainitsin, että on meillä sähkökin täällä, ensiluokkainen koulutus ja roppakaupalla know-howta vaikka muille jakaa. Miksi hän ei näiden vuosien aikana ole googlannut mitään Suomesta? Kyllä Espanjassakin on Google. Hyvät hyssykät sentään.

Olen taas ollut toriostoksilla. Nyt ostin hallaimiakin. Jaa, että mitäkö ne ovat? Vadelmia, vadelmia. Tutkin myös, mistä lähtee bussi Rautatientorille. Tarvitsen kyydin loppuviikolla. Metroa ei voi täältä käyttää eikä tänne. Ensi viikolla taas pelaa.

Ella Kannisen Italia-kirjan luin loppuun. Kiinnostava. Toinen koti hänellä Suomen lisäksi Toscanassa, jossa minäkin ajellut. Etelämpänä Italiassa en ole ollutkaan. Roomakin jäi kokematta ja näkemättä. Pannaan seuraavaan elämään tapahtuvaksi.

Nyt luen, mitä hyllystä kaivelen. Joko kerran jo luettuja tai kesken jääneitä. Oscar Wilden valehtelu-opuksen jälkeen ryhdyin uudemman kerran lukemaan Dorian Greytä. Oikeastaan aika kammottava kirja. Mitäpä ihminen ei tekisi ikuisen nuoruuden ja kauneuden takia. Voihan kaupata maksuksi siitä onnesta sielunsa, jos sillä konstilla näyttäisi aina nätiltä. 

Lipitän tässä samalla virolaisesta apilamukistani aamukahvia. Ostin mukin kerran maakuntatorilta, kun niitä Senaatintorilla joskus oli. Miten Viro oli meidän maakuntien joukossa, ei minulle selvinnyt? Olivat kivoja tapahtumia. Helsinkiin tuotiin ruokaerikoisuuksiakin  kaukaa Lapista asti. Erikoisuudet ovat muutakin kuin poronkäristystä.

Jälleen joku, jolla rahaa piisaa, lähtee turistilennolle 106 kilometrin korkeuteen. Tutustuminen maapalloon avaruudesta käsin kestää muutaman minuutin. Tulihan käytyä! Ihminen saanut uteliaisuuden ja seikkailun halun syntymälahjaksi. Minä lähtisin mieluummin Barcelonaan. Siitäkin huolimatta, vaikka sen asukkaat eivät katsele turisteja enää suopeasti. Matkaajia on liikaa, eikä aina käyttäytymisessäkään ole hurraamista. Sympatiani ovat espanjalaisten puolella. Pitäisikö sanoa "katalonialaisten", koska sillä on vissi ero, onko Espanjasta vai Kataloniasta. Puhuvat katalaaniakin. Itsenäistymishalu omaksi maaksi on suuri, mutta muu Espanja ei luovuta. Tähän en sano juuta enkä jaata, nauttisin vain Antoni Gaudin luomuksista, eritoten keskeneräisestä  Sagrada Familia-kirkosta. Arkkitehti kuoli kesken kaiken jäätyään raitiovaunun alle. Suomessa ei ikinä sallittaisi noin mielikuvitusrikkaita rakennuksia kuten Gaudin ssuunnittelemia. Ei sopisi millään ilveelläkään suomalaiseen nykyiseen laatikkomiljööseen. Onneksi ennen vanhaan joskus silloisissa taloissa Helsingissä on joku koukero elävöittämässä seiniä. Sitten siirryimme ykstoikkoiseen lasiin ja betoniin.

KULTTUUREISSA ON EROJA

 Joskus olen katsellut Ella Kannisen ohjelmia tv:ssä. Nyt valitsin kirjakaupasta bonuksena hänen viime vuonna ilmestyneen kirjansa Minun Italiani. Oli leimoja kirjaostoksista tarpeeksi saadakseni ilmaiskirjan. On myös nyt liimaa kotona, jota ei ole ollut. Pitää aina olla.

Oli läkähdyttävän kuumaa ollessani asioilla. Kiirehdin kotiin, jossa mukavasti viileämpää kuin ulkona. Aloin syötyäni lukea Kannisen kirjaa. Italia on hänen mukaansa paljon muutakin kuin Suomeen kantautuvat uutiset taloudesta, EU-politiikasta tai luonnonkatastrofeista. On asuttava maassa vuosia, ennen kuin ymmärtää sen ihmisiä, kulttuuria ja tapoja. Näin se on kaikkien maiden kohdalla. Jos viettää maassa viikon tai kaksi, jää tunteminen varsin pintapuoliseksi. Emme ehkä ole siellä avoimin mielin vaan hämmästellen erilaisuutta. Eikä erilaisuus välttämättä aina miellytä. Hyvä on muistaa, että maassa maan tavalla. Minäkin koin aikamoiseen kulttuurishokin Marokon Tetuan-nimisessä pikkukaupungissa. Ei ainakaan näkyvästi minkäänlaista jätepolitiikkaa. Ruuan jätteet, raadot, roskat pitkin poikin katujen varsilla. Lemu oli paikka paikoin hirmuinen. Oli vaikeaa ajatella maassa maan tavalla. Kun valittelin Marbellan hotelliin palattuamme, mitä olin nähnyt ja kokenut ja hiukan puistelin olkapäitäni, sanottiin "it is different".  Kulttuureissa on eroja, samoin elämän tavoissa, mitä sitä hämmästelemään tai kauhistelemaan. Jos ei kestä, pitää pysyä kotona ja erilaisessa Suomessa. Enemmän koin positiivisia asioita kuin jätteet ja hajut. Ihmiset tavattoman ystävällisiä. Kaikkialla kuulin aamuretkellä "bonjour, madam" kauniin hymyn kera. Näin vuohilauman puussa. Ruoka oli erittäin hyvää, vaikka seurueessa oli muutamia, jotka sitä äimistelivät voikohan-syödä-tyyliin. En ollut aikaisemmin ollut valtiollisesti Euroopan ulkopuolella saati Afrikassa, vaikka Marokko ei mielestäni ranskaa puhuvana maana ole "aitoa" Afrikkaa. Minulla se alkaa Päiväntasaajan eteläpuolelta. Marokon kokemus opetti, että erilaisuus voi olla positiivista, vaikka se poikkeaa totutusta ja vähän haiskahtaakin.

Viikonlopuksi ostin mansikoita ja kirsikoita, muutaman valmiin salaatin ja mineraalivettä. Olen lopettanut lottoamisen, joten ei ollut kupongin jättämistä eikä enää haaveilua.  Loikoilen muutaman päivän kotona kompastellen imurin johtoon. Laitoin imurin keskelle olohuoneen lattiaa muistutukseksi, että sitä voisi käyttää. Sohva tuoksuu pölylle. Aloin tutkia ensi viikon Stadin matkaa. Varattava aikaa, koska metrolla ei täältä voi lähteä. Bussilla joko Rautatientorille tai muualle, josta matka jatkuu siellä kulkevalla metrolla. Lopuksi vielä reipas kävelymatka määränpäähän. Mutkikasta ja "erilaista" totuttuun matkantekoon. Metrolinjan korjaukset kestävät HKL:n mukaan  8 päivää. Ei kuin seikkailemaan!

MISSÄ LASKUTAITO ?

 Helteen takia on kotiahkeroinnit ajoitettava paisteen mukaan. Aamulla puuhastelen olohuoneen ja parvekkeen puolella, muualla liian kuumaa. Eilen kiiruhdin imuroimaan partsilla kaikkialla pudonneet kukkien kuivat terälehdet, jotka laiskuuksissani jääneet niille sijoilleen. Muuttelin pelargonioitten paikkoja ja päätin ostaa yhden kukan lisää, mitä tahansa lajia. Aurinko pakotti minut poistumaan.

Voiko tästä piinaavasta helteestä sanoa kuten Oscar Wilde suomeksi ilmestyneessä kirjassaan Valehtelun rappio (alkuteos 1889): "Sää on säämiskää. Utu metsän yllä on kuin purppuranukkaa luumun pinnalla" ? Yöt tänä kesänä muistuttavat eteläisiä öitä, joista olen joskus päässyt nauttimaan.  "Säämiskästä" en tiedä, mutta allekirjoitan samettisen pehmeät. Nyt hikoillaan ja purnataankin, mutta suurella ikävällä tammikuun pakkaspäivinä muistellaan. Ikuisen paahteen maan asukkaat antavat meille ohjeita, miten selviytyä kunnialla yli 30 asteen lämmöstä. Juomalla, syömällä runsaasti jäätelöä ja olemalla mahdollisuuksien mukaan ihan hissukseen. Minulla on viuhkoja aina käden ulottuvilla, jotka antavat viilentävän tunteen, kun ne rennolla ranneliikkeellä panee viuhumaan. Tuulettimet tekevät raskaamman työn. Viileä suihkukin auttaa. Myös ajatus, että tämä loppuu kuitenkin ennemmin tai myöhemmin.

Olen tänään menossa asioille. Pitää saada liimaa muun muassa. Kotona pitää aina olla liimaa. Jos sitä ei ole, on aina jotain liimattavaa. Välttyäkseni ajatukselta, että minulla ei ole liimaa sitä tarvitessani, menen ostamaan. Kirjakauppaan, jonka paperiosastolla saattaa olla liimaakin, aion hakemaan ilmaispokkarini, jonka saan ahkerista kirjaostamisistani. Tällä lailla pidetään kiinni pienin lahjuksin asiakkaat.

Sitten pieni episodi ruokakaupan kassa-asioimisesta. Kassatytteli naputteli koneeseen mitä naputteli ja antoi vaihtorahaa aivan liian vähän. Ei vilkaissut minua, ei sanonut sanaakaan, antoi kassasta muitta mutkitta vähän lisää huomautettuani asiasta. Minulle ei kelvannut. Sitten hän otti pienen laskimen ja aloitti kaiken alusta. Otti antamansa rahat ja antoi uudet vaihtorahat. Yhä puuttui ja minulta alkoi hävitä kärsivällisyys. Tuijotin kassaneitiä tappavasti ja lopulta olivat vaihtorahat kutakuinkin oikein. Kotona huomasin kuitistakin, että päin seiniä sekin. En lähde enää oikomaan, mutta koetan tätä neitiä välttää. Kuumuusko tyhmistää, sillä nyt sentään pitäisi osata ilman koneitakin antaa oikein vaihtorahat? Näin tehtiin ennen kaupoissa. Laskettiin ääneen rahat ja aina meni jetsulleen oikein. No, naputtelihan se marjamyyjäkin torilla laskimeensa 6+6+6, kun ei yhteenlasku, aritmetiikan peruslaskutapa,  tai edes kertolasku ollut hallinnassa. 

VARI JATKUU

 Ei tullut ötökkä sisälle, vaikka ikkuna on ollut öisin auki. Niinä öinä olen mielestäni nukkunut niitä öitä paremmin, jolloin ikkuna ei ole ollut auki. Tätä mieltä ovat myös unitutkijat antaessaan hellenukkumiseen neuvoja. Voin tietysti ostaa uuden patjan. Tv-mainoksen mukaan auttaa rentouttavaan uneen pääsemiseen. En osta patjaa. Epäreilua patjan valmistajalta hyökätä avuttoman yökukkujan kimppuun, joka pyörii hikisenä vuoteessa manaten epätavallisen pitkää helleputkea. Mitä jos tällainen ilmanala on tullut jäädäkseen? Maalasin tämän kauhuskenaarion ystävälleni eilen puhelimessa. 

On nyt kylmä taikka vari, lähden pienelle paikalliselle torille kunhan tästä päivä urkenee. Urkeneminen jo alkanutkin.  Aurinko kiivennyt esille näyttäytyen kirkkaana pihakuusten oksien lomassa. Oli muuten kysymyskilpailu puitten tuntemuksessa. Sain kaikki oikein.  Samoin osallistuin lintukysymyksiin ja siinäkin onnistuin. En turhaan ole mökkiaikana tutustunut villiin luontoon. Kummallisesti kului aika vain puskiin tuijottelussa.

HKL lähettää tämän asuinalueen talouksiin  tiedotteen alkavasta metroliikenteen katkosta 17.7-25.7. Kulosaaresta itään päin. Vaihdetaan kuulemma uusi metrosilta vanhan tilalle. Joku rumpuputkikin uusitaan ja silloin maaperää porataan. Aiheuttaa  melua. Työskennellään myös öisin. Lopuksi HKL pahoittelee häiriöitä. Ja samma på svenska "Vi beklagar olägenheter." No, aina roiskuu kun rapataan.

Koska metro ei kulje tänne itään päin, eikä täältä, niin bussit otetaan tilalle. Joudun tähän seikkailuun mukaan, koska on Stadiin meno. Viimeksi olin bussissa mennessäni  saattokotiin hyvästelemään ystäväni. Bussi on huomattavasti hankalampi kulkuneuvo kuin ratikka tai metrojuna. Keikkuukin enemmän. En ole bussi-ihmisiä. Siitäkin huolimatta, että lauletaan linja-autossa olevan tunnelmaa.

Kuuntelin tässä kerran levyltä Kaj Chydeniuksen musiikkia erilaisiin suomalaisiin runoihin. Olin hänen konsertissaan ja sain kuulla "luonnossa". Unto Kupiainen, Einari Vuorela, Marja-Leena Mikkola, Aulikki Oksanen...  Kuuntelen, kun en nuku. Tauno Palon lauluja elokuvista, Snadin Pumppu-bändin "Ei stikkaa vodaa", Tchaikovskysta ja Erik Satiesta Glenn Milleriin, Duke Ellingtoniin. Yö kuluu ja herrat soi.

AAMU-UNISTA HÖPINÄÄ

 Yhä täällä kuumuudessa porskutellaan! Ei rehkitä tai muuten ylenpalttisesti rasituta vain välttämättömät puuhastellen. E soitti ja kaikki hyvin Perämerenkin rannoilla. Oli ollut Hailuodossa ja saari mukavasti paikoillaan turistien ihmeteltävänä. Kotimaan matkailuhan on nyt huipussaan. Löydetään kotinurkilta ennen näkemätöntä ja kokematonta. Korona supisti ulkomaille menot.

Aion huomenna ostaamaan kirsikoita ja mansikoita. Onneksi kesää vielä on. Rapukausikin  alkamatta. Vuosiin en ole niitä herkkuja maistellut. Kaukana takanapäin rapukekkerit kera ystävien. Olihan se aina niin sottaista puuhaa, mutta kivaa. Ja vaikka kaskut joskus kertovat jonkun juoneen käsien huuhtelukiposta veden, en koskaan ole sitä temppua "elävänä" nähnyt. 

Oli kahvikapselilähetys oikein ja säästyin ylimääräiseltä postireissulta. Tilasin uusia makuja ja niitä olen maistellut. Tosin vanhat suklaa ja karamelli yhä mieleisiäni. Ruotsissa on aina oltu meitä paremmin selvillä maailman kartalle tulemisen arvoista. Nytkin kapseleissa on kahvi Stockholm Fortissio Lungo. Muitakin kaupunkeja, vaan ei Helsinkiä. Maailmalla kulkiessa ruokakauppojen hyllyillä näkyvästi ruotsalainen näkkileipä, mutta suomalaista ei. Emmekö osaa? Vaivaako ujous?

Tänä vuonna en pannut Italiaan onnittelukorttia. Soitan. Saan tietää samalla tuoreet kuulumiset. Postin kulku kun maittemme välillä on anteeksiantamattoman hidasta. Noin kuukaudessa saapuu perille. Sähköisyyden vallattua alaa, aikoo Suomen postilaitos supistaa entisestään ainakin jakeluaan. Ei ole enää mitä jakaa. Ennen vanhaan minullekin tuli postia sieltä ja täältä, laskut, tiedotteet ja kirjeet paperikuoressa. Sitten vähentyi ja melkein lopahti. Siinä jamassa nyt ollaan. Eikä auta, vaikka ihmiset, jotka eivät sähköisesti viestejään lähetä, nousevat barrikadeille purnaamaan. Minullakin tuttavapiirissä useitakin, joilla ei edes tietokonetta ole. Mitenkäs sitten tänä päivänä toimit? Enkä minäkään mikään mato tietokoneen käytössä ole, mutta on onneksi iki-ihana ystävä S, joka rientää hätiin joko fyysisesti tai TeamViewerissä etänä.

Kello tulee kuusi aamulla, minä lähden kahvin laittoon. Hyvää alkanutta viikkoa.

KERTOTAULU APUNA

Ei hellitä helle, ei. No, tämä nyt on tällaista. Suihkussa aamuin ja illoin, tuulettimet tuulettavat ja minä olen ulkonakin rohkeasti ilman sukkia. Puen kuitenkin toiseen nilkkaan ketjun. Italiasta tuli yllättäen välipalakirje, tosin vastauksena omaan välipalakirjeeseeni, jossa kylkiäisenä oli Repin-näyttelyn brosyyri. Nyt Italiaan menossa normaali kirje, jossa myös kylkiäisiä. Ei taidetta, Helsingin historiaa. Ystäväni on kotoperäinen stadilainen. Meni miehelään syvään etelään vuosikymmeniä sitten. Sittemmin elämä on muuttunut puolison kuoleman vuoksi.

Kaivoin hyllystä taas vanhan kirjan, jonka lukemista en ole jättänyt kesken. Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuva. Ajattelin näin vuosien kuluttua sen lukea uudestaan. Niin tapahtuessa ja ajan kuluessa ymmärtää lukemisensa uudella lailla. Ei tarvitse ahmia kuten ensimmäisellä kerralla. Kirjakaupassa minua odottaa ilmainen pokkari. Kortissa on tarvittava määrä leimoja ja silloin asiakas ansaitsee yhden taskukirjan. Saa valita ihan itse. Piti eilen menemäni, mutta tuli muuta kauppakeskuksessa. Torilta mansikoita ja kirsikoita 6 € litra. Ostin kaikkiaan kolme litraa. Myyjä kaivoi taskustaan laskimen, pani otsan ryppyyn ja näppäili 6+6+6 ja sai saman summan kuin minä päässä laskien kertotaulu apuna. Myyjä kehui ihastuneena laskutaitoani!!!

Tutustuin eräänä päivänä korutaiteilija Vieno Puustjärveen. Nyt minulla on kaulakoru, rannerengas ja korvakorut käsinmaalatut ja materiaali on puu. Taiteilija kertoi kaikenlaista sekä itsestään että työstään ja piti minua samalla potentiaalisena asiakkaana. Olen jo näyttäytynyt ulkona uusine koruineni. Puu on ihan kiva näin kesällä ja eritoten helteellä.

Kotona visusti tänään ja ikkunat kiinni. Vasta myöhään illalla ne avataan ja käyn parvekkeellakin kastelemassa vettä huutavat kukkani. Pelargonia, jonka aion heittää kukkimattomana pois, on lykännyt kauniita punaisia kukkia. Kuin joko osoittaakseen kiitollisuutta henkiin jäämisestään tai opetukseksi minulle, ettei pidä hätiköidä milloinkaan.

En ole vuosiin syönyt nakkeja. Ostin sellaisia rapsahtavia, koska pussissa lukee niiden olevan "aitoja". Lisukkeeksi munakokkelia ja raikas salaatti. Ei sitten muuta kaivatakaan. M soitti ja päätimme mennä Tony Vaccaron valokuvanäyttelyyn.

HELLETTÄ PIISAA

 Ostin "kuokalla nostettuja" perunoita. Ostos oli kunnianosoitus äitini isälle, joka Friherrsin mökkinsä perunat nosti aina kuokalla. Maussa koneella nostettujen kanssa en eroa huomannut. Kaikki perunat tähän aikaan vuodesta ovat ihanan hyviä. Lääkärini on pyytänyt välttämään näitä herkkuja. Olen suurin piirtein tätä noudattanut. Yhden eilen keitin. Samassa vedessä oli porkkana paloina. Salaatti vielä välimerellisen kanavuoan lisukkeena. 

Vein jo aamulla roskat ja näin kärpäsen. Tulin oikein iloiseksi, koska en ole hyönteisiä juurikaan nähnyt tänä kesänä. Mökillä Hämeessä tuli samanlainen tunne, kun keväällä ollessamme avaamassa sesonkia, näimme talviuniltaan heränneitä pörriäisiä. Myöhemmin niitä oli liikaa. Iloisuus muuttui kiukuksi ja surutta niitä listimme kaikin keinoin.

Olin syvästi vaikuttunut kärpäsen näkemisestä. Se auttoi matkaillessani metrolla pois täältä periferiasta. Minun lisäkseni yhdellä matkustajalla oli maski. Meitä oli kaikkiaan yli kymmenen ihmistä. Mistä se ajatus on saatu, ettei enää tarvitse maskia käyttää?

Tilasin kahvikapselit ja Postista tuli jo ilmoitus paketin olevan noudettavissa. En tietystikään siltä istumalta lähtenyt sitä hakemaan. Menen joskus tuonnenpanaja samalla ostan Italian kirjeeseen postimerkit. Kirje itsessään on pitkä ja mukana seuraavat lisukkeet lisäävät painoa. Minulla on kyllä vaaka, mutta ei postimerkkejä. Entinen vaaka oli noin-vaaka. Tämä antaa tarkan luvun. Vallan grammalleen. Tiedän kynsilakkapullonkin painon. 63 grammaa.

Helteessä mennään. Näköpiirissä ei muuta kuin lisää kuumaa ja kuivuutta. Kotiin tullessani Stadista ostin Lumotar-mansikoita. Niitä mutustelen iltapäivän mittaan. Tuulettimet pyörittelevät ilmaa. Ei tämä kuolemaksi ole.

MISSÄ HYÖNTEISET ?

 Jaahas, se onkin jo sitten heinäkuu! Huomasin eilen kummallisen asian istuessani iltamyöhällä viilenneellä parvekkeella: en ole nähnyt viimekesäiseen tapaan hyönteisiä . Niitä lenteli runsaasti ja rohkeimmat ryömivät parvekelasien raoista ihmisen puolelle. Niitä ei näy pörräämässä huoneitten ikkunoiden ulkopuolella, ei kuulu surinaa, ei ininää. Onko liian kuuma tai todellakin kato käynyt? Mehiläisten poissaoloon on tieteenkin puolelta puututtu suurena huolestumisena. Kuka pölyttää? 

Olin syönyt kirsikat ja mansikat. Piti laahautua Tallinnanaukion torille. Lumotar-lajiketta ei ollut. Muistan vuosi sitten hurmioituneeni makuun. Ostin kaupasta ranskankermapurkin. En sitä ensin löytänyt ja näköetäisyydellä oli ulkomaalaistaustainen myyjä. Menin kysymään. Ei tiennyt. Ehdotti ystävällisesti jugurttia. Ei kelvannut. Kysyin suomalaistaustaiselta myyjältä, joka oitis johdatti minut hyllylle, jossa satoja maitotuotteita jalostetummassa muodossa joukossa créme fraiche. Miksi en sitä itse huomannut? Lisäsin sen koriin ja kiitin. Kävelin ensimmäisen myyjän luo ja ilman sarvia ja hampaita näytin ranskankermatölkkiä ja hän nyökkäili, joka viittasi tiedon menneen perille. Ehkä vie seuraavan mammaraisen, joka etsiskelee ranskankermaa, heti oikean hyllyn luo. Tai sitten ei. Minulla oli taas hattu päässä, mutta toinen kuin se, jonka tuuli vei. Tämä pysyi paikoillaan ehkä siksikin, että ei tuullut. En päässyt tekemään hattutemppua.

Olin ostanut taco-kanasalaatin kaupasta. Kotiin tultuani kävin sen kimppuun. Tortillaa oli pienessä pussissa rapeina paloina, mutta kana jäänyt jonnekin. En aio mainita kaupassa asiasta mitään. Milläs todistan? No, onneksi minulla ei ole mitään kasvisruokaa vastaan, jätänhän itsekin lihan usein pois. Söin annoksen ja maaruni oli tyytyväinen. Tänään säästä huolimatta aion valmistaa uunissa välimerellisen kanavuoan. Siihen tarvitaan se ranskankerma.

Kahvikapselitilausta en ole vielä tehnyt. Ja kun siihen ryhdyn, toivon sen käyvän suomenkielellä. Nespressossa joutuu joskus kielikylpyyn ja tällä helteellä tahtoisin selviytyä tilauksen tekemisestä ilman, että pääkoppa joutuu avaamaan asiaan kuuluvan aivonosan. Italiankieliset kahvin nimet jo tuottavat  tuskan hien hellehien lisäksi otsalleni. Ja kyllä, olen opiskellut italiaa hamassa nuoruudessani ja kaikki silloinen oppi  autuaallisesti poissa. Kieli unohtuu, jos sen kanssa ei olla tekemisissä.

Tämän enempää ei tällä säällä heru.