Palkitsin itseni hammaslääkärikäynnistä ja menin kirjakauppaan. Jonas Jonasson, Satayksi-vuotias jolla mielestään oli liikaa mielessään. Olen lukenut samalta tekijältä Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi-nimisen teoksen. Ostin myös Alexander McCall Smithin kirjoittaman Harhapolkuja savannilla, Mma Ramotswe tutkii. Kolmas oli Enni Mustonen Taiteilijan vaimo. Ensimmäinen Mustoseni. K on lukenut useita ja kehui. Kirjakaupasta menin suoraa päätä kahvilaan. Cappuccino. Aloin lukea satayksi-vuotiaan tarinaa. Lepuutettuani itseäni sekä henkisesti että ruumiillisesti marssin Tallinnanaukion torille ja ostin kaksi litraa ruotsalaisia mansikoita. Oli lämmin kesäinen päivä ja minulla lierihattu päässä! Kaikki oikein tuoksui vahvasti suvelle. Elämä on niin ihanaa!!
Tänään luetaan. Jätän antiikin tarinat taas huilimaan. Menen partsille Jonas Jonassonin kanssa ennen kuin sinne hyökkää iltapäivän paahde. Silloin on liian tukalaa. Mutta on se vaan kuitenkin niin huimaavan mahtavaa kun paistaa. Pimeänä talvipäivänä voi hymyillen muistella.
Eikä siitä Oulun matkasta tänäkään kesänä mitään tule. Oli ennen koronaa vakaa aikomus lähteä. Hekumoin jo junamatkasta. Myöhemmin syksyllä sitten näkee, miten maailma makaa. Kaikki ei tule ennalleen. Kättelykin taitaa olla historiaa. Helsingin kaupunginorkesteri lähetti postia ja ilmoitti syksyn konserteista riippuen koronasta. Uskaltautuisiko taas kenraaliharjoituksiin? Tarkemmat tiedot lähetetään joskus elokuussa.
Kielikellokin ilmestynyt. Sehän on jo jonkin aikaa ollut vain nettiversio. Tässä numerossa selitetään muun muassa korona-sanan syntyä. Latinastahan se. Siellä ne juuret ovat. Alunperin corona tarkoitti kukkaköynnöstä, seppelettä. Myöhemmin hallitsijan kruunua. Koronaviruksen rakenne muistuttaa kruunua, niin että siitä korona tai useissa kielissä corona. Asia selitetään paremmin ja laajemmin Kielikellossa. Minua on aina kiinnostanut sanojen synty. Hyllyssä on kolme upeaa kirjaa etymologiasta, eivätkä suinkaan ole pölyttyneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti