Rytmi syntyy siitä
että alku tietää lopun:
kirjoittamisessa - elämässä näin ei ole
Melodia on ollut aina
Sille jolla korvat kuulla
Hiljaisuuden tuolla puolen
(Arto Melleri)
Minulla on menossa Arto Melleri-kausi. On punainen runokirja vuodelta 2005 pokkarina. Se on yöpöydällä, kun uni ei tule. Panen mieleiseni runon kohdalle merkiksi Musiikkitalon kenraaliharjoituksen pääsylipun. Se jotenkin on sopiva siihen tehtävään.
Camilla Läckbergin kirja Kultahäkki on luettu. Koskaan en ole sen kaltaista rikoskirjaa lukenut. Rikosten tekijää ei milloinkaan saatu kiinni. Kosto oli suloista. "Revenge", kuten kannen parfyymipullossakin lukee. Mies sai tuta sen nahoissaan. Minusta kirja on kirjoitettu naisille. Toki miehetkin saavat lukea, jos uskaltavat. Joku miehistä voi ajatella, emme me tuollaisia ole.
Aion tänään taas ulos. Nyt päämääränä ruokakauppa. Hylamaito alkaa loppua. Hedelmiäkään ei ole. Olen vähentänyt kaiken syömistä. Olen tyytyväinen päätökseeni. K:n kanssa puhelinkeskustelu kieppui taas henkisesti uuvuttavan koronaviruksen ympärillä. Ihmisille ei tunnu tapahtuvan mitään. Olen läpeensä kyllästynyt koronasta puhumiseen. Emme kuitenkaan tiedä, kuinka kauan se ihmiskunnan riesana viipyy. Mitä sitä ihmettelemään. On kesä ja auringon paistetta. Nautitaan edes niistä. Nautinto saattaa tulla kalliiksi, jos riehaanumme, kun kesäkuu antaa luvan mennä taas ravintoloihin. Puistot täyttyvät istuskelijoista piknikkorit mukanaan. Tuntuu vapaudelta! Viruskin riehaantuu.
Luonnon vihreys vaihtunut tummempaan sävyyn. Kevään ujous poissa. Lehdet puissa rehvakkaan suuria, voikukat asfaltin raoissa työntyvät rohkeasti ja ylpeästi. Pihapensaat kukkivat. Pienen piener ötökät pakenevat korkokengän alta. Näin pari jänistä loikkimassa viedessäni roskia. Toinen katseli minua ja pani suuremman vaihteen päälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti