Onpas mahdottoman hilpeä kirja tämä, jonka ostin ja joka kertoo satayksi-vuotiaasta, joka juuri on salakuljettanut neljä kiloa rikastamatonta uraania Yhdysvaltoihin. Tosin alkuperäinen aikomus oli saada se Ruotsiin. Olen nauranut ääneen kirjaa lukiessani, jota en yleensä tee kirjaa lukiessani.
Tänään on sitten Helsingin syntymäpäivä. 470 vuotta! Sekä Stadin Slangi että Helsinki-seura on lähettänyt viestiä, että juhlia ei pidetä. Kukin helsinkiläinen voi viettää tämän päivän hissun kissun, jos lystää. Minä lystään. Juon lasillisen Proseccoa, extra dry ja skoolaan syntymäkaupunkini onneksi. Vallan kippistämiseksi ei toki päivä mene. Panen pyykkikoneen toimintaan ja sitten taas luen ratkihilpeää Jonas Jonassonin kirjaa Allan Karlssonista, joka tuntuu elävän ikuisesti.
Jälleen huomasin Itäkeskuksen olevan minulle aivan sopimaton asuinseutu. Halasin parvekkeelle lisää kesäkukkia ja mielessä oli amppelikasvi. Ei täällä ole semmoista toria tai kauppaa, josta mokoman saisi. Siis sopivan matkan päässä. Kun ei ole autoa, jonka takakonttiin oli helppo aikoinaan panna montakin amppelia. Ensi viikolla matkustan muutenkin Helsinkiin ja siellähän olisi useampiakin toreja. Hankalaa vain retuuttaa tänne periferiaan. Voi niitä aikoja entisiä, kun asuin sivilissaation keskellä ja kaikki oli mukavasti käden ulottuvalla niin sanoakseni. Taidan luopua amppelista ja haudata hinkuni semmoinen saada.
Istuin eilen partsilla ja nautin. Luin tietysti Allan Karlssonin seikkailusta Pohjois-Koreassa, jossa asiat taas sujuivat epäjärjestyksessä saaden "Suuren johtajankin" tolaltaan, josta tuskin on vieläkään toipunut. Nyt on siis vuorossa Amerikan johtaja ja olen kirjassa niillä kohdin, jossa Karlsson istuu Trumpin kanssa Valkoisessa talossa. Missä on uraanisalkku? Se selvinnee jatkettuani kirjan lukemista.
Tänään lounaaksi ammattikokin kauhistelemaa einesruokaa. 496 kaloria annos, jonka aion ahmia. "Intialainen kanacurry" lukee pakkauksen päällä ja se tarkoittaa tikka masalaa. Olen tykästynyt näihin Via-kokkien valmistamiin valmisaterioihin. On pohjoismainen ruokayhtiö HKScan. Olen maistanut vain kanajuttuja. Niitä on monenmoisia, mutta Itäkeskuksen kauppiaat eivät kai kaikista Via-tuotteista ole kuulleet. Eipä silti, tykkään kanasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti