Nonnih, nyt on Hakaniemen hallin väistötila K:lle esitelty. Perkaamattomia muikkuja ei ollut, ei hallissa eikä torilla. Joimme hallissa cappuccinot kera baakelsien. Ihmisiä jokaiseen lähtöön, koti- ja ulkomaa edustettuna. Yllytin K:ta ostamaan korkista tehdyn hatun. Ei ostanut. Siinä puodissa oli kaikki korkista valmistettua. Kuka lie keksinyt joskus, että tätä materiaalia voi hyödyntää muullakin lailla kuin viinipullon sulkijaksi. Ja nekin usein jo muovia.
Kotiin tultuani revin auki meksikolaisen salaattipakkauksen. Kaupan valmis tuote. Mietin joka kerta sitä syödessäni, mikä siinä on meksikolaista? Tutkittuani kaikkitietävästä netistä tietoa meksikolaisesta keittiöstä, niin syömäni salaatti ei ole Meksikoa koskaan nähnytkään. Hyönteisetkin puuttuvat, vaikka meksikolaiset syövät 549 eri lajia. Kalpenee meidän kaino yrityksemme mutustella kotisirkkoja.
Loppuviikko menee kotinurkissa. Tietysti haen kirsikoita ja mansikoita. Nytkin jääkaapissa noin kolme litraa kumpiakin. Kyllä niin tulee talven pakkaspäivinä taas ikävä Polkaa ja kirsikankivien syljeskelyä. Siemennettömätkään viinirypäleet eivät ikinä näitä korvaa.
Aamukahvin nauttiminen tässä juuri menossa. Mukissa Muchan taidetta "Bieres de la Meuse". Olutmainos Meuse-joen varrella olevaa yritystä varten vuonna 1897. Alfons Mucha teki valtavasti mainoksia, julisteita. Tässä mukikuvassa nainen kukkia, vehnää ja humalaa hiuksissa, kädessä vaahtoava olutkolpakko. Tunsin suurta iloa voidessani vuosia sitten ostaa mukeja.
Alan rakentaa tätäkin päivää alkuun. Aurinko paistaa ihan suviseen tapaan. Jospa saamme kesän takaisin jo päiviä kestäneen koleuden jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti