Hurja juttu tuo Sofi Oksasen Puhdistus. Oikeastaan jännitysromaani. Iho kananlihalla sitä luin. Kirja on samalla Viron historiaa ja henkilöhistoriaa. Ollaan vuoroin eri vuosikymmenissä ja lopulta 1990-luvulla toisen itsenäistymisen aikoina. Olen iloinen, että uskaltauduin sen lukemaan. Aliiden tarina ei hetkeen hellitäkään. "Eestlane olen ja eestlaseks jään, kui mind eestlaseks loodi." (Virolainen olen ja virolaiseksi jään, jos minut virolaiseksi on luotu.)
Lippuja HKO:n kenraaleihin saa alkaa tilata ensi kuun puolessa välissä. Sibelius, Stravinsky, van Beethoven, Mozart, Schumann, Liszt, Debussy... Nyt tulen myös näkemään ensimäisen kerran "elävinä" Osmo Vänskän ja Susanna Mälkin työssään. Syksystä tulee hyvä! Mutta kesä jatkuu ja jo heti elokuun alussa Oodiin ja myöhemmin STOAn monitoimitaloon.
Eilen vihdoinkin Amos Rexissä. ARS Fennica ja Sigurd Frosteruksen kokoelma. ARS Fennica oli kaikessa suppeudessaan pienoinen pettymys. Silti oli yksi ihastumiseni kohde. Taiteilija Petri Ala-Maunuksen valtava työ! Se oikeastaan oli pelottava kaikessa siinä, miten hän on kuvannut näkymää, kun ihmistä ei ole, joko ennen meitä tai meidän jälkeemme. Esite kertoo "Luomiskertomus ja maailmanloppu lyövät kättä". Maalaus hypnotisoi minut ja katselin sitä kauan, niin kauan, että tunsin astuneeni teokseen ja pelästyin rohkeuttani.
Sigurd Frosteruksen kokoelman olen Amos Andersonin taidemuseossa nähnyt aikaisemminkin. Magnus Enckelliltä monta työtä, Poikia rannalla, Emmy Frosteruksen muotokuva jne. Kiersin salin nopeasti myötäpäivään.
Sitten K ja minä menimme kahville. Minä suolaista ja K kakkua. Ostin Amos Rexin kaupasta kirjan Amos Rexistä lähetettäväksi Italiaan ja aloin kirjoittaa kirjettä. Ystävältäni on tullut kirje. Arto Paasilinna päässyt il Venerdin viikkoliitteeseen. Artikkelissa, jonka myös sain, kehutaan kuulemma Paasilinnaa maasta taivaaseen. Todella suosittu kirjailija Italiassa. On fan club, joka järjestänyt "Arto Paasilinna Memorial Tourin". Jokaisessa pysähdyspaikassa luettiin yleisölle otteita kirjailijan teoksista. Kiertue päättyi helmikuussa Milanoon.
Meillä voisi olla Claes Anderssonin (1937-2019) muistokiertue. Runoja ja jazzia. Soitettaisiin ja luettaisiin tietyissä paikoissa sinne kokoontuneelle väelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti