KESÄN IRVIKUVA

Niin kyllä tuntuu hullulta, kun heinäkuussa sisällä pitää olla villasta yllä. Lämmitys tietysti talossa vuodenaikaan nähden lakkautettu, on todella viileää. Toppatakkeja näkee kadulla. Paksuja kaulaliinoja, ulstereita. Ei oikein Redin kattopuistokaan ole houkutteleva juuri tällä hetkellä. Minä kun niin luulin. Ei tee liioin mieli Espan penkille. Jos vaikka sitten Amos Rexiin. Vielä ensikosketus saamatta, kun en tohtinut jonottaa  teamLab-taiteilijaryhmän teoksiin, jotka kaikki muut näkivät. Nyt Amos Rexissä ARS Fennica ja Sigurd Frosteruksen kokoelma. Galleriassa käynti sopii hyvin heinäkuisen koleuden vastapainoksi. Ei kuin jonain päivänä reippaasti metroon.

Harmittaa kun Wodehousen Jeeves-kirja on pian luettu. Juuri kun pääsin jyvälle humoristin tekstin sukkeluuksista. Selvisi sekin, miten Jeeves tuli Bertie Woosterin aristokraattiseen elämään. Edellinen hovimestari näpisteli isännän silkkisukkia ja sai kenkää. Työvoimatoimisto lähetti Jeevesin ja Jeeves jäi. Tästä suhteesta sukeutui sitten kysymys, kuka on kuka?

Hajuherneet posliinimaljassa ottivat ja kuolivat pois. Muutaman päivän ilo. Kannatti. Kävin niitä nuuhkimassa päivittäin, vaikka syöminen tapahtuu muualla kuin keittiön pöydän ääressä. Usein tässä kirjoituspöydällä läppärin vieressä. Pitää varoa, ettei näppäimistö saa salaatinlehdestä. Vesilasin oltava tanakka ja jalaton, ettei kellahda. Muuten tykkään yleensä juoda fiinimmin.

A:sta ei ole aikoihin mitään kuulunut. Rouvalla olikin tuumana matkustaa poikansa (minä pitänyt sylissä, kun oli vauva) luo USAan tai pojan perhe tulla Espanjaan. Taitaa rouvalla olla nyt muita kiireitä kuin laatia sähköpostia kylmään pohjolaan. Odotellaan. Sen sijaan kirjoitin syntymäpäiväkortin Italiaan ja se on postitettava. Jos saapuu perille post festum, niin sitten saapuu. Pääasia on kuitenkin saapuminen. Kortissa Ellen Thesleffin aforismi.

Pitkästä aikaa ei illalla uni tullut. Ja kun on lähdettävä tänään liikkeelle (silläkin uhalla, että hissi edelleen jumissa), niin oli varmemmaksi vakuudeksi hyvä ottaa unipilleri ja senhän tein. Nukuin kuin pieni porsas unia näkemättä, vaikka olin laatinut jo pariin uneen aiheen. Toisessa unessa matkustin Saksaan ja toisessa tulin sieltä pois. Siihen väliin mahtui tapahtumia, jotka olisivat saattaneet olla joskus totta. "Koska tahansa/voi tulla mieleen/ kaunis muisto,/ jotakin, mitä ei ole ajatellut/ moniin aikoihin./ Maalla, me kuljemme tietä,/ riivimme tienvarren heiniä/ arvuutellen jääkö sormien väliin/ kukko vai kana". (Risto Rasa)