Sofi Oksasen Baby Jane ei ollut yhtäkaikki minun juttuni. Jätin kirjan kesken. Eikä se ollut homoseksualisuuden takia, vaan minusta se oli pitkästyttävää dialogia, jossa ei juurikaaan mitään tapahtunut. Ehkä tutustun Oksasen Puhdistukseen muuttaakseni kirjailijasta saamani käsityksen.
Kaivoin hyllystä joskus niin ikään kesken jättämäni Wodehousen Jeeves-kirjan, johon en liioin aikoinaan ole ollut ylen ihastunut. Tv-sarjaa sen sijaan mielelläni seurasin. Nyt kirjaa lukiessa näen koko ajan Jeevesin roolissa olleen erinomaisen näyttelijä Stephen Fryn. Kuulen jopa hänen kultivoituneen äänensä. Jää nähtäväksi, jaksanko kirjan kimpussa olla.
Hyllystä tarttui käteen toinenkin kirja, Shelleyn runoja, näköispainos vuodelta 1929 (2012), suomentanut Jaakko Tuomikoski. Tässä vuodelta 1820 runo Kukkia poimiessa:
Jumalatar, äiti Maa,
joka annat rintaas vasten
elon, kasvun kukoistaa,
jumalain ja ihmislasten,
siunaa ikirunsaasti
Proserpina, lapsesi.
Sa, jok´ autat umpuistaan
kukat kastees ruokkimina
tuoksumaan ja loistamaan
katoovista kauneimpina,
siunaa ikirunsaasti
Proserpina, lapsesi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti