21. huhtikuuta 2011

KIIRASTORSTAINA

Nyt kun perussuomalainen Timo Soini on julistettu taideteokseksi,jota tarkastellaan sekä edestä että takaa,voinemme puhua muusta,kunnes teoksen arvo on julkistettu.

Citykaneista on päästy noin 900 kanin määrällä eroon.Määrätietoinen harvennus talvella tuotti tulosta.Suurimpana apuna hääri aseiden ja miesten kanssa kymmen-päinen koulutettu hillerijoukko.Osa tähteeksi jääneistä kaneista on siirtynyt nyt pientaloasuntoalueille Helsingissä ja niiden ulkopuolellekin.No, ruokapöydän antimet lisääntyvät heti,kun ryytimaat täyttyvät makoisista salaatinlehdistä sun muusta syötävästä kasvukauden edetessä.Ensialkuun on ehkä somaakin,kun pihalla hyppelee suloiselta näyttävä kanilauma.Mitäs sitten,kun lisääntyvät ihan silmissä kuten kaneilla tapana on ja salaattia ei jää enää ihmisten syötäväksi? Koirastakin tulee kiukkuinen ja muriseva hirmu,kun sen reviirillä on kutsumatonta väkeä.Papanoita joka puolella.

Pullahtaa mieleen sekin hyvä puoli tämmöisestä kerrostalomiljöössä asumisesta,että kanit tuskin täällä viihtyisivät.Rantanurmikotkin ovat valkoposkihanhien vallottamina ja lopusta tilasta pitävät seudun koirat huolen joko järjestyssääntöä uhmaten vapaina tai narun päässä.Pihalla joskus aamuvarhaisella loikkii rusakko sekin häviten nopeasti sille sopivimmille maille.Ei-toivottuja lokkeja on,totta kai,vallan pihapiirissäkin ja jo nyt jätehuoneen katolla pesivät käyvät päivittäin tarkastuskierroksella että josko voisi pesimisen aloittaa.Muutakin linnustoa on ja ne ovat ihmisille harmittomia.Silkkaa silmäin iloa.Sirkutusta ja liverrystä korvien ratoksi.

Kontula-nimisessä kaupunginosassa ovat vastakkain pulut ja ihmiset.Pulut eli hienommmasti citykyyhkyset ovat vallanneet Kontulan metroaseman tienoot.Nekin pläjäyttävät ulosteensa ihmisten niskaan kuten lokit Kauppatorilla.Eikä sielläkään tästä pidetä.HS:n toimittaja lähti ottamaan asiasta selkoa.Ja tapasi heti verekseltään mummelin,joka syötti puluja,vaikka ympäriämpäri kylteissä se ankarasti kielletään.Toimittaja oli yhyttänyt mummon,mutta sai kiukkuisia katseita vastaansa ja lopulta raa´an kehoituksen painua helvettiin.Puluja on yritetty häätää monin mahdollisin keinoin.Tuloksetta.Ne ovat härskiä lintulajia,joka antaa häätämisyrityksille piut ja paut.Niiden ruokkiminen vielä lisää niiden hinkua oleilla siellä missä ihmiset liikkuvat.

Näitä eläinrakkaita mummeleita löytyy kaikkialta.Heillä on yleensä ryppyinen ja kovia kokenut muovikassi mukanaan,jossa leivänpaloja ja muruja.Linnut tunnistavat ja lentävät luo.Tämä on ensimmäinen nautinto mummolle,joka ehkä viettää yksinäistä elämää kotonaan vailla ystäviä.Toinen nautinto on se,kun mummo saa ruokkia,hoivavaisto herää.Ehkä hän on ruokkinut joskus perheensä tai toivonut saavansa ruokkia lapsia,joita ei sitten ollutkaan.Pulut ovat hänelle lapsia.Hän ei yleensä viivy kauaa lintulaumansa keskellä,koska tietää tekevänsä väärin.Kiiruhtaa pois,taittelee muovikassin taskuunsa ja näyttää sen jälkeen ihan tavalliselta vanhalta päiväkävelyllä olevalta mummolta.Huomenna taas.

Aurinkoa.Tänään ulos.Pyykkikone jo jyskää,dosetti on täytetty,aamukahvit juotu.Päivä hyvästi alullaan.Ai niin,Mehiläisestä soitettiin.Ovat olleet salapoliiseina kattomaalauksensa tekijää etsiskellessään.Nyt ovat melkein varmoja,että maalauksen tekijä on Antti Salmenlinna 1897-1968.Katselin netistä hänen töitään ja ehkä vaikuttavat samantyylisiltä kuin Mehiläisen katossa.En osaa varmasti sanoa,eivätkä osanneet Mehiläisessäkään.Mutta asia kuitenkin loppuun käsitelty niin heidän kuin minun osaltani.

Omaishoitajien jäsentiedote tuli.Kiinnostaiskohan minua lounasristeily m/s Doriksella kesäkuussa hoidettavani kanssa? Mukaan mahtuu neljä pyörätuolia,että ilmoittautua pitäisi tuotapikaa.Toisaalta me olemme jo tämmöisen risteilyn itsenäisesti samaisella laivalla tehneet vuosia sitten ja toisellakin laivalla myöhemmin. Mutta nyt kiinnostaisi tavata muita omaishoitajia ja jutella heidän kanssaan,vaikka tuskin risteily meidän kokemuksillemme olisikaan oikea hetki.Toisaalta kuitenkin taas asia on niin,että alitajuisesti hiukan karsastan tämmöistä joukkoa,jossa on mieheni kaltaisia rajoitteisia ihmisiä.Mieluummin liikun "normaalien" joukossa hänen kanssaan.Mistähän sekin johtuu? Ehkä minua masentaa nähdä muita jonkinlaisena ryhmänä,enkä usko miehenikään siitä piristyvän,kun ei kuitenkaan kenellekään ilman eri kehoitustani päivää sano.Saati muuta.Ehkä jätän tämän yhteisristeilyn väliin ja teemme kaksistaan jotain kivaa kuten muutenkin teemme.

Ja kuten sanoin,aloitamme "kivan" menemällä tänään ulos aurinkoon meren rannalle ja tämä ennen ruokailua ja se taas tietää,että tuumastapa oitis toimeen.Hei.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti