6. huhtikuuta 2011

BERLUSCONISTA TURMIOLAN TOMMIIN

Onko Italian pääministerillä pitempi nenä kuin aikaisemmin? Ainakin,jos Pinokkion tarinaan on uskominen,näin olisi pitänyt tapahtua.Jo aikaisemminkin kuin nyt,kun hän on luvannut olla itse omapersoonaisesti läsnä jokikisessä häntä koskevassa oikeudenkäynnissä,eikä nyt olekaan. Valehteli.Aletaan puida Berlusconin seksiasioita alaikäisen naisen kanssa kuin myös hänen väärin käyttämäänsä valtaa pääministerinä pelastaessaan nuoren naisen putkasta.Tai jotakin tähän tapaan.Montaa asiaa ihmettelen tässä maailmassa ja vähäisin ei suinkaan ole se,että miksi Italia ei pääse tästä miehestä eroon.No,tiedänhän minäkin,että kannattajia on ja kaveri omistaa käytännöllisesti sanoen melkein puoli maata.Kyllähän siinä valtaa piisaa.Iso osa kansasta kuitenkin haluaa hänen väistyvän.Berlusconi on ja pysyy.Jollain kumman konstilla vielä lain ulottumattomissa.

Sataa vettä.Taitaa jäädä myöhäisemmäksi miehen ja minun äänestäminen.Mennään vain Stockmannille,jossa kauhukseni on alkanut myös Hullut Päivät på svenska Galna Dagar.Tietää ruuhkia.Joista en pidä.Jokaviikkoinen ruuanhankinta on kuitenkin tehtävä,niin että pelottomasti vain sekaan.No,selasinhan minä Päivien katalogin,mutta kuten jo viimekin vuonna,sopivaa tai himottavaa ostettavaa ei ollut.Tulee hankittua tarpeen tullen pitkin vuotta,jotta olkoot minun puolestani muut osastot Herkkua paitsi.

Nyt on sitten tutkittu sekin asia,että suomalaiset eivät sittenkään ole sen kummoisempia viinan juojia ainakaan mitattuna eri maiden geenivaihteluiden välillä.Tutkimuksella saadaan tosin se tietää aikanaan,miksi alkoholi maistuu joillakin ihmisillä makoisammalta kuin toisilla.Tämän selvittyä oikeanlajin pilleriä vaan maaruun ja tämä viinalle altis tyyppi voikin alkaa vain syljeskellä lasiinsa.Turmiolan Tommi saa repiä pelihousunsa.

Vanhemmat olivat jo nuorina liittyneet raittiusseuraan,joka siihen aikaan oli riemukas seura.Nuorilla oli talokin, Ikuinen Taistelu,jossa kokoontuivat.Tekivät matkoja kesäiseen Hankoon,laivaristeilyjä Saimaalla jne. Kotona asuessani selailin seuralaisten käsin kokoamaa Ajantuntu-kirjaa vuosien varrelta. Minun oli siitä luovuttava ja palautettava seuraan isäni kuoltua. Seuran varhaisina aikoina ei se ollut mikään viinan kiroista paasaava yhdistys,vaan nautittiin yhdessäolon iloista ja monet löysivät elämänkumppaninsakin niiltä main,kuten vanhempanikin toisensa.

Minut värvättiin seuraan koulutyttöiässä ja vielä kysymättä lupaa.Siitä en pitänyt.Kirjoitin kirjeen Helsingin raittiusseuraan ja esitin eroanomuksen.Nousi kohu sekä vanhempieni että seuran sielun Ester Engströmin taholta.Pidin pintani puolustaen kantaani,että edes nuorta,vaikka alaikäinen onkin,ei saa ilman keskustelua ja lupaa panna jäseneksi mihinkään.Voitin taistelun ja eroanomukseni hyväksyttiin.Sen verran joskus annoin myöten,että lähdin vanhempieni seurassa raittiusseuran joulujuhliin syömään puuroa.

Sitten myöhemmin raittiusliike otti kiivaamman ja ankaran kannan viinanjuontiin siinä mielessä,että vanhempieni kertoman mukaan Turmiolan Tommin edesottamukset viinamäen miehenä olivat kokouksessa kuin kokouksessa pääteemana.Tarkoituksena ilmeisesti levittää sanaa alkoholin turmiollisuudesta samaan tapaan kuin jotkut uskonlahkolaiset tuputtavat uskoaan vaikka väkisin.Vanhempani eivät enää kokouksissa käyneet.Aika oli muutenkin muuttunut,että viinilasillinen perheissä ei suinkaan tarkoittanut alkoholismiin vaipumista,vaan elämä hiljalleen vapautui ja hyväksyminen lisääntyi.Alkokin lopetti viinakorttien käytön.Mitähän Ester Engström sanoisi tänään,kun hänen ikäisensä harmaapäiset rouvat jonottavat nyt Alkon kassalla maksaakseen viinipullonsa? Luultavasti multa on kovastikin pöllähtänyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti