Nyt on urheilua monesta tuutista. Olen vallan jäykistynyt istumisesta. On nähtävä kaikki yleisurheilusta. Ollut alkueriä, semifinaaleja ja finaaleja. Vielä on päiviä ja sitten loppuslut näistä olympialaisista. Alkaa olympiadi. Kyllä oli taas eilen jännittävät paikat, kun Armand Duplantis hyppäsi kolmannellaan ihan mahdottoman korkealle seipäässä, 625 cm eli -herttinen- reippaasti yli kuuden metrin. Jännitti koko Pariisin stadionin yleisö. Minulla tärisi kädet ja päälläni oleva yöpaita. "Mondo" on tottunut omiin maailmanennätyksiinsä. Ilo tälläkin kerralla oli aitoa ja tarttuvaa. No, kyllä muuallakin stadionilla tapahtui, juostiin ja heitettiin, tuli kultaa kenelle tuli, oli voittajia ja häviäjiä. Se on urheilua.
Juha Hurmeen kirjassa, jota parastaikaa luen, käsitellään soutamisen (Kaskinen-Oulu) lisäksi kirjallisuutta, musiikkia ja muuta kyldyyriä. Volter Kilven Alastalon salissa saa pitkät pätkät miesten keskustelusta ja taas muistin, etten itse ole kirjaa lukenut. Ehkä pitäisi. Onhan se sentään klassikko. Eikä mitenkään edes paksusti tomuttunut klassikko. Pitäisi ja pitäisi kaikkea muutakin lukea ja tehdä. Miten siihen kaikkeen saa aikaa? Vaikka tekisi aamusta iltaan, ei yksi elämä riitä. Siksi olenkin siirtänyt seuraavaan ja sekin alkaa olla täynnä. Ystäväni sanoi, ettei "seuraavaa elämää" ole. Nyt hän sen tietää. Toinen ystäväni on sitä mieltä, että kaikki päättyy maapallolla nopeammin kuin on päätelty, eikä se kuulu sanontaan "kaikki loppuu aikanaan". Tämä ystäväni onkin sitä lajia, jossa ollaan pessimistejä. Kaikki menee päin seiniä. Hissi reistailee, sataa, kun sateenvarjo on jäänyt kotiin, kassoilla liian pitkät jonot, hiukset harvenevat, ryppyvoiteet ovat yhtä tyhjän kanssa, talvisin liian paljon lunta, kesä liian lämmin ja aurinkoa aivan liikaa, tuuli väärästä suunnasta. Siis kaikki, aivan kaikki, poskellaan. Huh heijaa.
Eilen sihtasin itseni kauppaan aamu-urheilun ja iltaurheilun välissä. Ostin espanjalaisen pakkauksen erilaisia juustoja. Manchego, Castellano, Iberica ja puolikova vuohenjuusto, jolle jälkimmäiselle ei ollut annettu nimeä. Olin pettynyt pakkaukseen, koska tiedot olivat englanniksi. Sen verran olisin ollut tietoinen, että juusto on "queso". Ja kerran sanoin Kauppatorilla tuoretta appelsiinimehua valmistavalle espanjalaismiehelle "no hablo español". Olinhan sentään käynyt espanjan tunneilla. Olin mieheni kanssa vakavassa mielessä muuttamassa Marbellaan. Kävimme siellä muutenkin muutaman kerran ja kaupunki miellytti kovasti. Emme muuttaneet.
Jotta tästä ei tulisi matkamuisteloa, lopetan tähän ja runsaan tunnin kuluttua siirryn kotisohvani kautta taas Pariisiin.
Urheilua tulee, tosin monelta kanavalta, mitkä meilläkin näkyy, ei tule, muttei paljoa muutakaan. Viime tiistaina meille koemielessä ja nuorempien suosituksesta tilattiin Netflix. Siellähän on vaikka mitä ja viihdyinkin mainiosti erään sarjan parissa, mutta n jaksa nonstoppina jotain herttaista ja huoletonta.
VastaaPoistaOlen juhannuksesta asti ollut polvioperaationi takia henk.koht. avun tarpeessa ja mieheni on siinä hommassa ollut kerrassaan loistava ja uupumaton. Hän harrastaa ja rakastaa pallopelejä, enkä henno ajaa häntä huonomman telkkarin ääreen katsomaan korista tai lentistä tai muuta palloa, joten minulle tulee näitä "tylsempiä" ehtoita aina välillä.
Harrastin aikoinani kielten opiskelua, mm. espanjaa. Hyvä ystäväni asui siellä ja olin mielestäni jo vaatimattoman keskustelun taitoinen, kun ystäväni nelivuotias tuli puhelimeen ja mietin kuumeisesti, mitä pojalle sanon. Osasin kysyä que tal ja poika langan päässä oli hiljaa hetken, sitten huusi "mamaaaaa" ja kielikylpyni oli siinä. Lopetin myös espanjan harrastamisen.
Nauti Pariisista ja urheilusuorituksista, minä menen lukemaan kirjaani. Maistuisi muuten pala juustoa minullekin.
Kiva kommentti, Kikka L. Kiitoksia. Toivottavasti polvesi paranee pian. Tulee entistä ehommaksi leikkauksen jälkeen. Vielä kolme urheilupäivää Ranskanmaalta. Myöhemmin Suomi-Ruotsi ottelu. Hyvää kesän jatkoa, vaikka loppupuolella jo olemme.
Poista