AAMUTUIMAAN

 Tässä taas aamukahvimuki edessäni aloittamassa uutta päivää. Pilvistä ja läppärissä asteet kertovat olevan ulkona +16. Eilen asiointireissulla huomasin suomalaisten ottavan kaiken irti vielä suven rippeistäkin. Pasteerailtiin kesävaatetuksessa sortseissa ja sandaaleissa. Ulkomaalaistaustaiset pukeutuneet huomattavasti tuhdimmin. En tiedä, saako ihmisistä näinkään sanoa kuin "ulkomaalaistaustaiset". Haluan kuitenkin jotenkin erotella ihmiset toisistaan. Sitä paitsi nämä ulkomaalaistaustaiset ovat yleensä ylen kohteliaita avaamaan ovia. Perussuomalainen usein porhaltaa itse ja ovi menee jäljessä tulijan nenän edestä kiinni. Katson kohteliasta avaajaa silmiin ja kiitän. Vastaukseksi saan hymyn ja sanat "ole hyvä". Olen jo antautunut, enkä enää hypi seinille, jos/kun joutuu esimerkiksi kaupoissa sellaisen henkilön kanssa asioimaan, joka ei puhu suomea. Aloin ottaa kokemusta kielikylpynä. Kuin myös hyväksymään maailman menon ja Suomen globaalistumisen. Käyn melkein päivittäin kielikylvyssä Itiksen uudessa kauppahallissa, jossa ei läheskään kaikissa kauppapuodeissa voi keskustella suomeksi. Takavuosina tunsin vielä vahvaa isänmaallisuutta ja vaadin kaikkialla Suomessa saada käyttää omaa äidinkieltäni suomea. Väsyin lopulta ja huomasin asian hyvät puolet.

Olen ostanut kaksi kirjaa, joista toisen käyn vaihtamassa, koska se on hyllyssäni. Toinen on Carole Matthewsin Suklaaseuran naiset. Alkuperäisteos ilmestynyt vuonna 2007. Päivi Paju suomentanut tänä vuonna. Aivan aluksi sain tietää, että suklaan syönti on sallittua tässä kirjan muutaman naisten jengissä, joten pistelin ilman omantunnon kolkutuksia ostamiani marmeladikarkkeja. No, jätän marmeladit. Kirjakin aika paksu, joten makean syöminen olkoon kirjan seuran naisten puuhaa.

Juttelen L:n kanssa yleensä kerran kuussa ja eilen oli se päivä. Keskustelu soljui mukavasti simpukoiden syömisessä saaden alkunsa raakkujen pahoinpitelystä Suomussalmen Hukkajoessa. Nyt on toinenkin luonnonsuojelurikos tullut ilmi ja raakkuparat kokeneet ikävän ja tappavan kohtelun. Ainahan näitä muodossa jos toisessakin, kun ihminen on omien etujensa kannalla. Luonnosta viis. Sitten joskus maailmassa ihmetellään, kuinka tässä näin kävi, kun kaikki on autiota ja hiljaista, luonnon elämää vailla. Myöhäistä, myöhäistä.

Oulunsalon E:n kanssa oli myös puhelu. Hän on aina yhtä positiivinen ja iloinen, jonka kanssa huomaa helposti, kuinka hyvin loppujen lopuksi kaikki vielä on, vaikka Euroopassakin riehuu sota, ihmiset näkevät nälkää, itäraja Suomen ja Venäjän välillä pysyy kiinni ja Kari Hotakaisesta tuli K-kaupan Pirkka-kirjailija.