KOLME VAIHTOEHTOA

 Olen kahden vaiheilla. Tai oikeaammin kolmen. Mennäkö Töölönlahden puistoon? Ollako kotona? Vai lähteä Stockmannille ja Nespressoon? Mietin ankarasti vaihtoehtoja.. Päiväsaikaan ei tule Pariisista minua suuremmin kiinnostavaa, että olisi saatavilla lepopäivä. Katson senkin levoksi, jos hiippailen kodin ulkopuolella.

Eilen käväisin kauppahallissa. Tänään avajaiset. Kaikki jo oli melkein valmista ja kalatiskiäkin pantiin kuntoon. Avajaisiin meno ei oikein kiinnosta, vaikka houkutellaan kaikenmaailman ohjelmilla aivan samban opetuksesta alkaen. Juhlintaa riittää vielä sunnuntainakin. Hiukan melkein kimmastuin, kun leipämyymälässä (en katsonut edes liikkeen nimeä), myyjättäret eivät ymmärtäneet sen enempää suomea kuin englantiakaan. Olisin ostanut leivän, mutta kumpikaan neitokaisista ei osannut selvittää minulle, mitä leipiä myivät. Käppäilin S-marketiin ostamaan ranskanleivän. Bon Bonista ostin pikkuleipiä ja se meni hyvin ja kommelluksitta englanniksi. Totta kai olin myös Mansa Marketissa ja ajattelinkin siellä hyllyjä tutkiessani, että kerrosta alempana oleva Alanya on saanut varteen otettavan kilpailijan. Ei ainoastaan Mansa Marketista vaan koko hallista. Itiksen maalaispuoti satsaa jostain syystä hunajaan ja teepakkauksiin sen sijaan, että myisi tuoreita vihanneksia ja juureksia. Ostin niitäkin S-Marketista. Raahasin ostokset kotiin ja ladoin mikroon valmista butter chickeniä ja kermaperunoita. Ei tietenkään mikään laihduttajan lounas. Olin aivan puhki sekä kaupoissa käynneistä että syömisistä.

Pikkuserkku Kaakon kulmalta soitti. On miehensä kanssa mökillä ja mies oli juuri silloin puutarhassa keräämässä punaisia viinimarjoja. Ovat muuten marjoja, jotka eivät koskaan ole saaneet minulta suurta suosiota. Mustat menettelevät, sekä marjat että lehdet. Jälkimmäisistä olen tehnyt juomaa. Puolukoitakin kartan. Karviaiset myös jätän yleensä ostamatta. Mustikat? No, jotenkuten, jos oikein viitsii. En minä sinällään syö. Nyt on toripöydät jo pullollaan näitä, puolukoita paitsi, ja mansikkasato vetelee viimeistään. Härkäpapuja pitääkin ostaa. Niiden aika on just nyt. Niin, siis pikkuserkku soitti. Voi suhtkoht hyvin ja odotteli miestään puutarhasta sisälle. En kysynyt, miksi ei itse ollut ulkona. Kyseli erään pikkuserkkumme puhelinnumeroa ja sen lähetin tekstiviestillä puhelumme jälkeen. 

Kuten huomaatte, ei ole tapahtunut mitään kertomisen arvoista. Kerroin kuitenkin siitäkin vähästä. Mukavaa viikonloppua.