Viime yö niin samettisen pehmeä ja lämmin, että herättyäni ykskaks aamuyöstä, menin parvekkeelle yöpaitasillani nauttimaan olostani. Viivyin toista tuntia. Näin kolmen lentokoneen valot taivaalla, enkä muuta. Oli hiljaista ja tuuletonta. Ikkunoissa ei valoja, kadut autioina. Oli oikein mukavaa.
Lueskelin opusta, joka ilmestyi aikana, kun Helsinki täytti 450 vuotta. Löysin Uula Erosen kirjoittaman runon:
Kaikki muuttuu, muuttuakin pitää
ja vanhan alla aina uusi itää.
Vielä lentää lintu yli Linnunlaulun
vielä möyrii siili alla junavaunun
vielä kytee kyrmyniska ahven
pinnan alla Eläintarhan lahden.
On muuttumatta tähtein sakarat
ja Havis-Mantan ihanaiset pakarat.
Runonen sopii näin Helsinki-päivän jälkeenkin, vaikka juhannuksena. Mittumaarista on runoja monen moisia ja minäkin tänne niitä vuosien varrella kopioinut. Vaan en nyt. Mennään runotta etiäpäin.
A lähetti meilin ja maanantaina sairaalaan ja leikkaukseen. On Saksassa vielä useamman viikon, koska kuntoutus tapahtuu myös siellä. Pojistaan toinen tuli äitiään tervehtimään. Lämmintä piisaa sielläkin, että ihan huh-hellettä.
Olohuoneen puolelle paistaa aina iltapäivällä aurinko. Panin tuulettimen töihin. Hellettä täälläkin. Syön mansikoita, kirsikoita, vesimelonia ja voin hyvin. Pistelin lounaaksi Harira-keittoa. Ei hullumpaa. Olisi saanut olla himpun verran enemmän tulista Harissa-tahnaa.
Että siis tämmöistä tänään. Mukavaa juhannuspäivän ehtoota!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti