Ei onnistunut. Piti olemani fiksu ja itsenäinen. Toinen valo sammunut kylpyhuoneessa. On uusi hankittuna. Kiipesin ylös aseena ruuvimeisseli. Olen oppinut, että siitä on moneksi. Vaan ei tässä hommassa. Sain valaisimen irti ja ulos roikkumaan, mutta ei irronnut se osa, jonka sisällä vaihdettava lamppu on. Tulin alas ja panin ruuvimeisselin taas omaan paikkaansa. Panin tikkaat paikoilleen ja päätin olla yhden valon varassa. Jos se sammuu, mietin uudestaan. Hulluinta on, etten ottanut vieraani apua vastaan lampun vaihdossa. Omapa on vahinkoni. Jos vielä menen naimisiin, otan mieheksi sähkömiehen.
Kestitsin vierastani, joka ohessa pani tv-kanavat paikoilleen. Nyt ovat HD:tä kaikki.Kiitos. Syötiin ja juotiin slushia. Meni iltaan asti ja pantiin maailma järjestykseen. Tuli parempi olo.Hän lähti ja minä menin nukkumaan. Nousin ylös ja korjasinkin pois aterioitsemisen jäljet. Uudestaan vuoteeseen ja taas oli hyvä olo.
On se niin kesää että. Eilen satoi ja tuuli vimmatusti. Nyt paistaa. Istuskelen partsilla ja ihailen mansikkaa, jonka vieraani toi. Siinä on mansikoita kypsymässä. Roikkuvat somasti puolivalmiina. Pelargonin siirsin niin että molemmat mahtuvat vierekkäin tangossa. Puutarhani on täydellinen!
Tuli puhelinsoitto, johon en vastannut. Pelkkä numero ja se kertoo usein lehtiasiamiehen olevan langan päässä. Tuli tekstiviesti. Nyt soitin. Puolison veljen tytär kertoi isänsä kuolleen. Otin osaa. Ei hetkauttanut surun puolelle. Emme ole olleet tekemisissä 19 vuoteen. Puolison sairastuttua soitin ja kerroin, annoin sairaalaan puhelinnumeron. Ei soittanut sinne eikä minulle. Ei kiinnostanut. Kului aikaa. Vuosia. Nyt tiedän lankonikin kuolleen. Ei surun tunteita. Vieras oli tämä mies minulle.
Nyt menen partsille ja katselen, kun mansikat kypsyvät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti