HELSINKI-PÄIVÄ

 Olen korjannut mansikkasatoa parvekkeelta. Ihan kelpo mansikoita. Pelargoni on muhkea, samoin kukoistavat kiinanpetuniat ja annansilmät kasvavat somasti korkeutta. On se upea puutarha tänä vuonna. Suurella ylpeydellä ja tyytyväisyydellä siellä istuksin lukemassa.

Olen taas soppatuulella. Pitää saada ainekset marokkolaiseen hariraan ja seuraavaksi mahdollisia hellepäiviä  odotellessa muutama kylmä keitto. Tuulettimet vielä talviteloillan kaapin kätkössä. Vähän kiipeilyä tikapuilla ja saan ne toimintakuntoon alas otettuani.

R:ltä tuli meili, jossa hän kertoi itävaltalaisesta juhlapyhästä Fronleichnam, jota vietetään ruumiin pyhittämisen kunniaksi. En ollut kuullutkaan, vaikka Itävallassa olen muutaman kerran ollut. Enemmän kai olen tutustunut siellä kahvilakulttuuriin kuin uskonnollisiin tapoihin.

Tälläydyin jo aamulla stadivalmiiksi ja hyppäsin yhdeksän jälkeen metroon. Oma kaupunginosani oli hiljainen ja unelias, mutta keskikaupunki eli vilkkaana ihmisineen. Suunnistin  Espan puistoon. Lavan katsomossa vielä hyvin tilaa. Istuuduin penkin päähän ja oli hyvä näköala estradille. Musiikkia ja Stadin Slangin puheenjohtaja Harri Saksalan puhe. Sen jälkeen esiintyi Slangin kuoro ja niin oli Stadi taas niin gimis. Mikkihiirikin oli merihädässä ja sen myötä tuli lapsuus mieleen. Kaupungin pormestari Juhana Vartiainen luki lapuista slangin kielisen tervehdyksen. Seurasi tilaisuuden kohokohta, Stadin friidun ja Stadin kundin julkistaminen. Friidun tittelin sai balettitanssija Minna Tervamäki ja kundiksi leivottiin rämäsanainen Remu Aaltonen. Saksala kysyi Aaltoselta. mistä hän on oppinut niin "värikkään" kielen. Remu viljeli kirosanoja koko ajan puhuessaan. Nauroi välillä nojaten raskaasti keppiinsä. Kuulimme myös alkuperäisen Kisun laulamista eli Kristian Jernströmin. Sujui hyvin seitsemänkymppiseltä. Loppusanat ja tilaisuus oli ohi.

Menin Stadin Slangin ständistä ostamaan Slangimusan cd:n . En ole vielä kuunnellut. Hiippailin vielä Stockmannille ja tein pienen ostoksen. Sekin muuttunut sitten viime näkemän. Mikään ei ollut paikoillaan kuten ennen. Olin kuin mikäkin turisti.

Nautin Espan puistosta ja lierihattuilmasta. Päätin tulla jonain arkipäivänä uudestaan, jolloin siellä ei ole rihkamakauppiaita Runebergin ympärillä. Hänen päälaellaan oli muuten pulu. Metrolla kotiin ja myöhäinen lounas lautaselle ja maaruun.