Mansikat Hollannista, naan-leipä Puolasta, porkkanat keitossa ihka suomalaisia, aprikoosit espanjalaisia. Sitä ollaan niin globaalia että. Tänään ja huomenna kasvispäivä. Yritän säilyttää saavuttamani kuoppaposkisuuden. Sehän tietää laihtumista. H sanoi minun olevan sopivan painoinen, mutta en uskonut. Uskon lääkäriini kuin kallioon. Ja hän on laihtumisen kannalla. Varaa on, tämän tiedän itsekin.
Luen kirjoja Helsingin historiasta ja nyt sain tietää, mikä oli tupakkalato ja missä niitä on ollut. Tekivät muinoin teatterin virkaa, kun tupakkasato oli korjattu ja kuivattu ladossa. Sitten tuli jo 1800-luvulla teatteria varten pykättyjä taloja. Nykyisin meitä hemmotellaan monilla teatteritaloilla ympäri maata. Kansa haluaa nähdä komeljattareita. "Knapita housunhalakos, ettet kulje ko mikäki komeljanttari", on sanottu joskus Kaustisella. Naisetko eivät olleet komeljanttareita?
Joitakin aikoja sitten suunnittelin imuroimista ja tänään se tapahtui. Meinasin vielä parvekkeenkin, mutta onnekseni en toteuttanut meinaamista. Sen lattialle on varissut mansikan kukkien terälehtiä. Mansikan käytöstavat ovat minulle outoja. En tiedä, varistaako se kypsän mansikan, jos on jäänyt roikkumaan? Muutama on ollut jo syötävässä kunnossa ja olen ne syönyt. Onhan se eri hienoa kerätä niitä omasta maasta. Mökilläkin keräsin, mutta olivat ahomansikoita ja ne panin heinänkorteen. Aitan ympäristö oli täynnä ahomansikoita. Niitä aikoja se oli!
Aurinko paistaa myös tänään. Kunpa se tekisi vielä niin sunnuntainakin. Helsingillä on synttäripäivä. Juhliminen alkaa jo huomenna monin eri tavoin. Ei täytetä pyöreitä, täytämme 472 vuotta. Onhan sekin jo jonkunmoinen ikä. Tosin Turku on jo 793-vuotias.
A on Saksassa ja menee jalkaleikkaukseen. Kutvahtaa siihen ja toipumiseen iso osa kesää. Jossain välissä sitten takaisin kotiin Espanjaan. Suri meilissä, ettei osaa nukkua oudossa vuoteessa ja kaipaa kotikaupunkinsa lämpöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti