Jaahas, se on kesäkuu! Toukokuu lähti kovassa tuulessa ja silloin tällöisessä sateessa. Onneksi olin ollut ostoksilla edellispäivänä. Katselin ikkunasta kuinka puut kallistuivat ja heiluttivat vimmatusti oksiaan. Linnutkaan eivät uskaltaneet lentää. Olisivat kaikki tyyni joutuneet ties minne, ainakin aivan väärään paikkaan. Istuin hetken partsilla. Katselin enemmän tuulta kuin kukkiani. Oikeammin tuulta ei näe. Vain sen, mitä se saa aikaan.
Italiasta tuli soitto, että pakettini oli saapunut perille. Kannatti maksaa lisämaksu. Posti piti minkä lupasi. Lähettämäni kirja oli mieluinen, Eino Leinon (ei se Eino Leino) "Kirjailijoiden Helsinki". Niitä oli hyllyssäni yllättäen kaksin kappalein ja toinen sai lähteä Italiaan. Ystävälläni on huono näkö, mutta pystyy terassillaan valossa lukemaan ja varmemmaksi vakuudeksi on suurennuslasikin apuna. Elokuussa leikataan.
Katselin televisiosta Jari Tervon ja Jani Halmeen ohjelman suomalaisuudesta. Olemme kateellista kansaa, mutta Tervon mukaan ovat muutkin kansat. Eniten olemme kateellisia jostain syystä ruotsalaisille. Venäläisille emme ollenkaan. Tervo arveli, että voisimme vähän olla kuitenkin suolakurkuista.
Kattasin pöydän vierastani varten. Otin esille valmiiksi mitä tulen tarvitsemaan. Mietin ankarasti annanko espanjalaisia vai kotimaisia mansikoita jälkiruoassa? Kiillotin jälkiruokalusikat. Tarkistin että vesimeloni voi hyvin slushia varten.Sillä aikaa kun vieraani juo sitä, laitan ruoan valmiiksi. Itsekin otan pari kulausta. Onneksi löysin kaupasta juomassa tarvittavaa mansikkalimonadia. Meloni pantava pakastimeen muutamaksi tunniksi.Sitten hileeksi.
K soitti ja nurisi ilmoista. Hänen televisionsa konstailee, ei tule tekstejä kuulemma, eikä aina kuvaakaan. Kertoi asuvansa alueeella, jossa tekniset vehkeet eivät aina toimi. Hän asuu lähelläni. Sitten soitti pari lehtiasiamiestä, joille en edes vastannut. En osta, enkä tilaa mitään puhelimessa. Jostain syystä en ole pannut kieltoon näitä soittoja. Pitäisi. Ovat alkaneet soittaa myöhään illallakin. Ehkä lomakauden alettua on uutta ja innokasta työjoukkoa. Minua eivät saa ympäripuhutuksi. Minun "eini" on ei. Juttelin myös H:n kanssa ja suunnittelimme terassille menoa, kunhan ilmasta tulee kesäinen ja lämmin eli minun mukaani lierihattuilma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti