Kesä jatkuu. Ihan kivan lämmintä, paistetta ja pää täynnä suvisia ajatuksia. Partsilla kukat kukoistavat, mansikat kypsyvät amppelissa, kiinanpetuniat ovat upeita. Luin loppuun kirjan kirjailijoiden Helsingistä. Siitä pieni juttu omin sanoin, joka pani hymyn huuleen. Kun sekä Mika Waltari että F.E. Sillanpää olivat samaan aikaan hoidettavana Kammion sairaalassa, kävi Sillanpää usein Waltarin huoneessa visiitillä. Sillanpää kertoi olevansa sairaalassa siksi, koska oli saanut "sen pirun Nobelin, jota pää ei kestänyt". Waltari taas Sillanpään mielestä oli hoidossa siksi, että hän ei koskaan tulisi Nobelia saamaan.
Ruotsalaiset mansikat tulleet torille. Ostin niitä sekä ihanan kypsiä kirsikoita. Kaupasta ainekset marokkolaiseen harira-keittoon. Onneksi oli myös harissa-tahnaa. Ohje ei kertonut, vihreääkö vai punaista. Ostin jälkimmäistä. Kiusaukset jätin kauppaan, joka teki minut ylpeäksi itsestäni. Pääsenkö tavoitteeseeni laihtumisessa elokuuhun mennessä? Lähelle ainakin. Kohtapuoliin mekko solahtaa päälle kuten ennenvanhaan. Ihmisiä liikkeellä sankoin joukoin. Loma-aika alkanut. Torille ilmestynyt jäätelökioskin terassi, jossa myös tungosta. Maan alla metro toi ja metro vei ihmisiä. Iloisia ilmeitä ja kevyttä vaatetusta, paljaita sääriä ja käsivarsia. Olisipa tämä ikuista!
Venäjällä outoja huhuja Suomesta ja nyt myös presidentti Niinistöstä. Kummallinen naapuri meillä. Ei riitä, että siellä vääristellään Ukrainan sotaa. Ennen muinoinen missien yleinen toive rauhasta maan päällä toimittajan kysyessä, mitä missi toivoisi, olisi nyt kovasti toteutuessaan poikaa. Alkaa sotiminen jo kyllästyttää.
Tänään kotona, huomenna liikkeelle. Ehkä Espan puistoon ehkä muualle. Korkeasaareen? No ei sentään. Pohdin kohdetta huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti