Illalla vapun aattona soi puhelin. Ystäväni kondiittorimestari soitti. Oli tuomassa munkkeja ja simaa. Oli vienyt äidilleenkin. No, otin herkut vastaan. Piti mennä alas yövaatteissa, kun ovikoodi ei enää toiminut. Söin heti munkit. Luulen, ei uskon, etten koskaan ole niin hyviä munkkeja syönyt. Niissä maistui taitavuus ja rakkaus leipomiseen. Söin ensin yhden ja sitten toisen. Siman jätin tuonnemmaksi eli täksi päiväksi. Konddiittorimestari ei ole kokopäiväisesti kondiittorimestari, vaan ansaitsee leipänsä helsinkiläisessä korkeakoulussa. Mutta valmistui aikoinaan kondiittorimestariksi. Jos maailmassa olisi enemmän näitä hänen munkkejaan, kaikki olisi paremmin. Join palan painikkeeksi lasillisen rosèta ja himoitsin sitä simaa.
Vappuaatto meni hissunkissun. Tv, netti ja kirja seurana. Aatot ovat näin menneetkin jo vuosien ajan. Puolison ollessa terve vappupäivänä oli lounas jossain ystävien kanssa, kunhan olimme selvinneet Ullanlinnan mäeltä. Tuli ikävä niitä vappuja. Nyttemmin ovat vaput olleet kotihiljaisia. Mutta ei valittamista. Aika aikaa aina kutakin. Se on elämää.
P-D soitti, mutta en kuullut. Soitin takaisin. Palaamme asioihin myöhemmin. K soitti. Hän oli sitä mieltä, että nykyisin rakennetaan yli nelikerroksisia taloja, joihin ei tule hissiä. En uskonut. Muusta jutustelusta olimmekin melkein samaa mieltä. Paitsi siitä, satoiko toissapäivänä rakeita.
Netissä näytettiin Mantan lakitus virtuaalisesti. En päässyt asian ytimeen. Manta oli väärässä paikassa Senaatintorilla, jossa se ei ole oikeasti. Ilmalaivat keikkuivat torin yllä ja koko touhu oli tylsää. Itse Manta seisoi aidan sisällä poliisien vartioimana Kauppatorilla.
Tv:stä ei tullut minua kiinnostavaa. Elokuva Tanssii susien kanssa nähty niin moneen kertaan, etten edes yrittänyt. Menin nukkumaan. Otin melatoniinia, joka ei vaikuttanut mitään. Uni tuli sitten, kun oli pakko tulla.
HYVÄÄ VAPPUA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti