Pohjoisen vieraamme Eevi oli ja hän meni.Visiitti oli nopein kuin koskaan aikaisemmin.Istuimme parvekkeella,söimme pieniä voileipiä ja joimme viiniä.Keskustelu polveili siellä ja täällä,välillä naurua ja toisinaan kyyneliä.Kuten aina ystävysten tavatessa pitkän ajan jälkeen.Sitten juna vei Eevin pois ja nyt on jo kotonaan,jossa aurinko laskee paljon myöhemmin kuin meillä täällä.
No niin,ja sitten on yritetty herättää sympatiaa meissä suomalaisissa,kun Romanian kerjäläinen on tehnyt kerjäläiselämästä Suomessa oikein kuvasarjan Helsingin Sanomille.Tarkoitus ilmeisesti saada kansan käden karttuisaksi.Kuvista huolimatta olen yhä sitä mieltä,että kerjääminen on saatava tässä maassa loppumaan ja avunannot osoittaa virallisia teitä avuntarvitsijoille.
Nyt kesän puhjettua ovat nämä romanialaiset hankkineet jostain kukkia,joita katujenkulmissa myyvät puhtaan kerjäämisen sijasta.Joillakin on pelit mukana ja saamme,halusimmepa tai emme,kuulla musiikkia.Maksua kuulemisesta tietysti toivotaan.Jonkunlaista työtä tämä kuitenkin on palkan saamiseksi,että sen hyväksyn.Mutta sitä en,että istutaan kadulla tekemättä yhtikäs mitään pahvimuki edessä odottaen ilmaista rahaa.Katutaiteilijoita eri aloilta on kautta vuosituhanten maailmassa ollut ja heitä näkee kaikkialla vielä nytkin.Olen minäkin marionettitaiteilijalle antanut lantin.Nukketeatteri on aina ollut sydäntäni lähellä.Prahassa olen mieheni kanssa nähnyt hienon Don Giovannin,jota esitystä tuskin milloinkaan unohdan.
Kaarlensillalla oli usein mies yhden nuken kanssa,joka esitys suuresti viehätti,mutta Don Giovannin näimme oikein nukketeatterissa.Teatterin alapuolella oli nukkemuseo,jota ensin ihailimme ja sinne pääsi hissillä.Sitten piti kiivetä kapeita portaita varsinaiseen teatterisaliin.Ei suuren suuri,mutta teatteri kuitenkin katsomoineen ja lavoineen,esirippuineen.Mozartin Don Giovannin kantaesitys oli juuri Prahassa 1700-luvulla ja sekin lisäsi meidän näkemämme esityksen tenhoa.En ole erityisesti mikään oopperan ystävä,mutta silloin Prahassa nautin.Esitys oli italiaksi, enkä kieltä ymmärtänyt,mutta eipä tuo ollut väliksikään.Taitavat kädet liikuttivat nukkeja,liikkeet kertoivat kaiken,mitä pitikin.Katsomo oli piripintaan täynnä ja yleisö nautti täysin siemauksin.Elegantisti nuket esiintyivät myös hiukan tuhmemmissa kohtauksissa, jotka panivat yleisön melkein ulvomaan naurusta.Lasten nukketeatteria on Prahassa aivan erikseen.Prahaan kuuluu kiinteästi niin marionetti- kuin pantomiimitaide.Niitä ilman ei voi Prahassa olla.
Kaksi päivää olemme olleet sisällä ja tänään on ulkoilupäivä.Aurinko paistaa,ei näy tuulevankaan paljoa,jotta rantaan käy tiemme.Hanhet ovat taas keksineet rantanurtsin ja rusketusta kaipaavien ihmisten on tarkasti katsottava,minne huopansa levittävät.Siipirataslaiva Vispilä on kaivettu talvisesta naftaliinista ja porskuttaa kohti Korkeasaarta entiseen tapaansa.Lapsilla silmät sädehtivät odotuksen jännityksestä,kun luvassa on suuren jellonan näkeminen,eikä vikkelät apinatkaan jää huomiota vaille.Paviaanit kuitenkin hiukan pelottavat.
Korkeasaaren käynnistä jää lapselle muisto mieleen.Sen voi kaivaa aikuisena esille ja hiukan haikein mielin ajatella silloista innostusta,kun mieli oli avoin kaikelle uudelle ja maailmassa niin paljon ihmeellistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti