TAPAKULTTUURIA

Joskus 1960-luvulla Suomeen rantautui keskusteluissa sinuttelumuoto.Se tuli naapurimaa Ruotsista,kuten monet muutkin asiat.Yllättävän nopeasti me opimme sinuttelemaan kaikkia unohtaen täysin aikaisemmat käytöstavat,joissa teitittely oli vielä kunniassaan. Sitä se on vielä nytkin 2000-luvulla monissa Euroopan maissa.Puhuttelusäännöt olisi matkailtaessa osattava ja niitä noudatettava.Eikä olisi meilläkään täällä huono idea tietää,milloin teitittely kuuluu asiaan.

Itse olen teitittelyikäkautta ja teititteleminen hoituu minulla luonnollisena kommunikointitapana.Käytösoppaan hyvin lukenut tietää,että silloin teititellään,kun puhekumppani on huomattavasti vanhempi henkilö ja hän teitittelee.Minä alan olla kaikkia huomattavasti vanhempi ja odotan kohteliaisuutta ja hyvää käyttäytymistuntemusta.Kuitenkin saan päivittäin tuta puhekäytöstä,joka ärsyttää ja loukkaa. Olen joskus sanonut neuvovassa mielessä esimerkiksi asiakaspalvelussa työskentelevälle,että takaisin teitittely olisi kohteliasta ja kuuluisi asiaan.Silloin usein kyseinen henkilö alkaa tuntuvasti kompastella puheessaan käyttäen sekäettämuotoa,joka kuulostaa samoin epäkorrektilta.

Puhujan täytyy tietää,hänellä on oltava pelisilmää,osattava huomata,koska on sinuttelun ja koska teitittelyn paikka.Niitäkin vanhempia ihmisiä on,jotka saattavat olla teitittelylle ynseitä ja ajatella olevansa "jo niin vanhoja,että teititellä pitää". Taitava puhuja saa teitittelynkin kuulostamaan "kaverilliselta",mutta se vaatii taitoa ja kokemusta keskustelussa.Me suomalaiset saamme vielä keskustelutaitoa hioa ja opetella.Emme ole olleet Euroopan kartalla kauaa aikaa,jotta aikaa kuluu ennen kuin saamme edes jollain lailla kiinni vanhat sivistysmaat,joissa hyvä keskustelutaito on ollut vallalla jo silloin kun me vasta aloittelimme.

Sitten joskus 1990-luvun loppupuolella alettiin vannoa taas teitittelyn nimeen enenevässä määrin ja uskon nykyisin tämän olevan monen palvelualan koulutuksen opetussuunnitelmassa mukana.Tiedän ainakin yhden suuren tavaratalon,Stockmann,henkilökunnan suurelta osin teitittelevän vanhempia asiakkaitaan.Ja se tuntuu hyvältä ja antaa uskoa hyvien käytöstapojen takaisin tulemiseen.

Meillä Suomessa on nainen,yrittäjä,tiedottaja,kouluttaja,tapakasvattaja Kaarina Suonperä,joka on vuosikaudet systemaattisesti yrittänyt meille opettaa kauniita käytöstapoja.Mitä olen lukemisistani huomannut,on hänellä ja hänen ajatuksillaan myös vihollisia.Myös hänen "sinisyytensä" tuntuu ärsyttävän.Jopa hänen golfpallonsa ovat sinisiä! Ehkä hänen opetuksensa korventaa niitä ihmisiä,jotka elävät "omalla tavallaan" eli suoraan sanottuna tarpovat jokapäiväistä elämäänsä kuin ellun kanat piittaamatta mistään tai kenestäkään.Heistähän saamme lukea päivittäin lehdistä milloin minkin "tapahtuman" tiimoilta.Kaarina Suonperän opetukset ovat aivan varmasti tuottaneet hedelmää ja minä annan arvoa hänen pyrkimyksilleen saada meidät olemaan kohteliaita toisillemme.Siinä riittää sekä hänelle että meille muille vielä paljon työtä.

Herttaiselta kuulostaa kolmannen persoonan käyttö "tohtori menee vaan ensin" tai "rouva Bergholm on hyvä ja istuu tähän viereeni". Nämä puhuttelumuodot kuuluvat ehkä enemmän kuitenkin menneisyyteen,mutta kukaan ei estä niitä käyttämästä tänäkään päivänä. Moni entisaikain keskustelumuoto on jo itsessään kohteliasta ja se on ollut luonnollista ja jokapäiväistä.

Noina kolmannen persoonan aikoina me yleensäkin vielä otimme enemmän toisen ihmisen huomioon,välitimme ja huolehdimme.Ehkä ei niin usein niinä aikoina kukaan päässyt makaamaan muumiona vuosikaudet omassa kodissaan tai saanut lojua sairaskohtauksen saatuaan kadulla pitkiä aikoja luultuna humalaisena.Välinpitämättömyys ei kuulunut ennen hyviin käytöstapoihin.Tänään se on jokapäiväistä liian monessa tämän ajan ihmisessä.Minä olen vahvasti sitä mieltä,että yleisen sinuttelun myötä meiltä monelta unohtui kauniit käytöstavat.