Eilen kun olin lykkimässä miestä kotiin ulkoilureissulta, tuli viiden pojan joukko meitä vastaan.Yksi pojista oli musta ja hänellä oli polkupyörä.Toisella puolella katua käveli vammainen mies ilman mitään apuvälineitä.Hänen kulkunsa oli huonoa ja ykskaks hän kaatui matalaa kiviaitaa vasten,jonka toisella puolella oli pensasistutuksia.Juuri kun olin menossa kysymään avun tarvetta,mies nousi ylös nopeasti ja jatkoi matkaa.Musta poika hyppäsi pyöränsä selkään ja lähti miehen perään.Otti vauhtia ja jarrutti voimakkaasti aivan vammaisen takana.Kiersi miestä häntä tuijottaen ja nauraen.Valkoiset pojat olivat jatkaneet omaa kulkuaan häviten näkyvistä.Musta poika jatkoi kiusantekoaan,kunnes puutuin asiaan.Hän lopetti ja ajoi kavereittensa perään.
Miksi hän alkoi kiusata vammaista miestä? Sitä mietin yrittäessäni samalla häivyttää ikävän välikohtauksen näyn silmistäni. Oliko nyt niin,että mustat tuntevat täällä valkoisen enemmistön keskuudessa olonsa alempiarvoiseksi ja poika ajatteli olevansa terveenä ja nuorempana ihmisenä jollain lailla vammaista ylempiarvoisempi? Oliko hän omasta mielestään löytänyt jonkun,jolle näyttää olevansa väristään huolimatta "herrakansaa"? Vai onko niin,että hänen kulttuurissaan vammaiset eivät ole ihmisiä?
Tai onko niin,että tämä musta poika on ottanut oppia meistä valkoisista,joista osa suhtautuu erilaisuuteen,vammaisuuteen,kierolla tavalla? Lehdistähän saa lukea vammaisten kohtelusta eri muodoissa.Heihin kohdistuu suun soittamisen lisäksi ruumiillistakin pahoinpitelyä hakkaamisten ja raiskausten muodossa. Jospa mustat lapset omaksuvat liikaa meidän huonoja tapojamme unohtaen oman kulttuurinsa kasvatuksen.Ehkä juuri siksi maahanmuuttajavanhemmat lähettävät joskus jälkikasvunsa juurilleen oppimaan taas ihmisenä olemista.Valkoisten maailma on heille liian vapaamielinen niin hyvässä kuin pahassa.
Sitten iloisempiin asioihin.Nyt olen varannut ja maksanutkin Tallinnan matkan C:n kanssa.Loma lähestyy ja päivittäin yritän saada miehen ajattelemaan positiivisesti omaa olemistaan sillä aikaa intervallihoidossa.Huonolla tuloksella.Helsinki-päivä on tällä viikolla ja silloin olemme riennoissa mukana.Myös lounasristeily Helsingin saaristossa toteutetaan ennen lomaani.Ja kesää on vielä sen jälkeenkin,jotta mietintämyssy päähän uusien tekemisten keksimiseksi.
Hepi kotiutui Turkista ja lähtee marraskuussa jälleen kolmeksi kuukaudeksi.Turkki kilpailee jo lomamaana Espanjan kanssa ja juuri näissä kuukausien oleskeluissa.Puolalaisia matkailijoita oli ollut runsaasti kuin myös saksalaisia ja ruotsalaisia.Ihmiset tuntevat jo kolunneensa nämä lähimaat Euroopassa,että mieli halaa pitemmälle,missä on taattua auringonpaistetta ja lämpöä,arki kaukana,erilaisuutta.Hepiä oli häirinnyt minareetista kuullut kutsut rukoukseen,mutta niihinkin oli lopulta tottunut.Ja niinhän sitä viisaat sanovat,että "maassa maan tavalla tai maasta pois".
Kattolokkien poikanen kasvaa ja voimistuu.Haikailee jo katon reunalla hypätä vai eikö hypätä-tyyliin.Lokin poikasten on lähdettävä maahan varsin varhain,kun olemus on vielä kevyt ja leijuminen korkealtakin turvallista.Näille meidän lokeillemme tuli tänä vuonna vain yksi poikanen.Emot hautoivat sinnikkäästi toistakin munaa vielä senkin jälkeen,kun tämä jo kuoriutunut taapersi pesän ympärillä.Sitten huomasivat,että muna pysyy munana vaikka kuinka kauan hautoisi ja jättivät epäonnistuneen oman onnensa nojaan.Pesässä se on yhä.Viime vuonna kuoli yksi poikanen joko jonkun pojankoltiaisen aiheuttamana tai itsensä luonnon puututtua peliin.Kaksi heittäytyi aikanaan maahan.Tänä kesänä tämä ainokainen voi hyvin ja paksusti,kun emot ruokkivat liiankin kanssa.Elämä ei olekaan niin kiireistä kuin muina vuosina.Aikuislokit viettävät katolla aikaansa leppoisasti huilaten toisella silmällä vahtien poikasen tekemisiä.Eikä aggressiivinen käytös meitä ihmisiäkään kohtaan ole entisen voimakasta.Roskikselle pääsee kutakuinkin rauhassa ja minäkin saan nyppiä kukkapenkeistäni kuihtuneita kukkia ilman että joku syöksyisi vihamielisesti ylitseni.Hyvä näin.
Tämmöistä joviaalia tiistakipäivää meillä mennään rutiinihommin auringonsäteiden ehkä raivattua myöhemmin tiensä paksun pilviverhon läpi maan olentoja lämmittämään.
Kirjoittamisiin taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti