Kerroin eilen suhteestani A.Kiven tekstiin ja tässä pieni näyte,miksi olen ihastunut.Juhani on jälleen kerran suivaantunut katraan nuorimmaisen,Eeron, sanalliseen kiusantekoon: "Niin,pisteletpä taas,sinä ohdake nisupellossamme,sinä katkera happamus Jukolan kristillisessä veli-taikinassa,sinä piikki-sika,piikki-porsas,sinä sammakko!" Minua on aina naurattanut se,kun viisi näistä seitsemästä lähti Männistön muorin Venlaa kosimaan.Eero jäi ulkopuolelle ja Lauri ei myöskään aikonut naimaan.Aapiskirjat kainalossa viisautta todistamassa "kukkolehti näkyvissä" lähti sakki kosiomatkalle muorin mökkiin. Juhani edellä "silmät pöllöllään ja tukka pystyssä kuin piikkisian harjakset".Ja kaikki viisi kosiomiestä sai rukkaset! Kuten Veljekset lukeneet tietävät, sai Juhani lopulta vuosien kuluttua Venlan kuitenkin vaimokseen.Mutta ennen sitä tapahtui eteläisessä Hämeessä likellä Toukolan kylää paljon asioita.
Tänään on sitten vihonviimeinen lomapäiväni.Huomenna mies kotiin.Arki- ja hoitotyöt edessä.Olenko levännyt? Olen ja en,mutta se on varma,etten sittenkään tarpeeksi.Kaksi edellistä lomaa vuosia sitten makasin sairaalassa.Tällä kerralla en ja se tuntui ihmeeltä.Nyt olisin pitänyt hänet pitempäänkin intervallihoidossa,mutta kun viikosta sovittiin.Aion toistaa tämän joskus syksyllä.Kunhan ensin kuulostelen,miten tämä aika sujui.Mies kun ei ole niitä helpoimpia hoidettavia,mikä sekin kuuluu hänen sairauteensa.Tämä olisi koko ajan muistettava,vaikka vaikeaa onkin.Joskus palaa pinna,jota melkein heti aina kadun.Joskus itsesääli vaivaa,jota myös kadun.Joskus väsyttää niin turkasesti,mutta siinä ei kaduttavaa ole.Voimia on oltava ja niitä tulee,sillä vaihtoehtoja ei ole.Laitoshoito tuntuu oudolta ja mahdottomalta ajatukselta.Silloin kun kaikki on meillä hyvin ja mies vaikuttaa tyytyväiseltä ja onnelliselta,ojentaa kädet minua kohti halatakseen,mitenkä voisin ajatellakaan laitoshoitoa.En mitenkään.
Aurinko paistaa,hiljainen tuuli puissa,piha vaiennut äänistä.Juhannuksen jälkimaininkeja ja loma-ajan alkua.Kaupungin kantaväestö osin poissa,mutta risteilyaluksista työntyy vierailijoita toviksi Helsinkiin Pietarin matkallaan.Kauppatori,Senaatintori,tuomiokirkko,Esplanadi ja Stockmann.Tässäpä turistin Helsinki.
C soitti eilen ja minä kiittelin vielä kerran viimeisestä.Oli jo pessyt kylpyhuoneen seinät ja vaatteensa,kun sampanjapullo lennätti vierailuni aikana osan sisällöstään.Joku oli joskus kuulemma neuvonut sekä kylpyhuoneen että pullon pitämisen aivan vaakasuorassa asennossa.Oikeastaan ei olekaan ihme,jos suihkuaa niin ollen.Tämmöisen pullon avaaminen on oma taiteen lajinsa,eikä aivan helppoa olekaan.Minullakin omat konstit,mutta pullo kyllä suorassa.Enkä viitsi kertoa mitä apuvälineitä minulla on,kun nauraisitte kumminkin.Näillä konsteilla korkki poksahtaa oikeaoppisesti eikä viini karkaa.
Ehkä tänään istahdan taas parvekkeelle ja otan lasillisen.Nostan jalat ylös ja annan ruumiini levätä.Katselen koivuja ja nurmea.Lokki lentää merelle,roskishuoneen ovi kolahtaa.Illalla taas kukkien kastelua,jota tapahtumaa alakerran mäyräkoira tarkasti seuraa.Se ei enää minulle hauku,vaikka sen reviirin reunassa puuhastelenkin.Sen emäntä aidatutti pikkupation.Nyt koira saa olla vapaana,kun ennen oli remmin päässä.Sille nostetaan oma peti ulos,jossa se nauttii kesästä ja lämmöstä pitäen silmällä kuitenkin pation takaista elämää,kuten koiran kuuluukin tehdä.Mikään ei jää siltä huomaamatta,vaikka se näennäisesti nukkuisi.Mies joskus sanoo tahtovansa taas meille koiran.Ei enää.Niitä on ollut,eivätkä olosuhteet huomioon ottaen meidän elämäämme sopisi.Katsellessani alakerran mäyräkoiraa,tulvahtavat toki muistot mieleen ja saattaa kyynel kihota silmänurkkaan.Näen koiriemme viisaat silmät niiden katsoessa meitä,heiluvat hännät ja tunnen yhä sydämessäni niiden loputtoman ja pyyteettömän rakkauden.
Ja nyt viettämään tätä viimeistä joutilasta päivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti