Sen piti ensin tuleman Santahaminaan.Ei tullut.Sitten kuninkaan käskykirjeellä Vantaanjoen suuhun,mutta paikka osoittautui kehittyvälle kaupungille liian pieneksi ja sitten taas kaavailua Santahaminan puoleen.Ei natsannut toisellakaan kerralla.Sörnäisten niemikin oli tapetilla,mutta ideasta luovuttiin.Oikea paikka oli ja on Vironniemi! Mistäkö juttelen? Tämän päiväisestä syntymäpäivälapsesta nimeltänsä Helsinki.
Mies tahtoi väenvängällä säästä huolimatta juhliin ja eikun Espan puistoon.Raju tuuli riepotteli juhlijoita,joita oli yllättävän paljon.Espan vanhat puut olivat kovilla,oksia lenteli ja saimme sadettakin niskaan.Juhlatunnelma oli kuitenkin korkealla.Stadin Slangin puheenjohtaja Lasse Liemolan johdolla me kaikki lauloimme Espan lavan vierellä "Niin gimis on stadi" ja mieheni oli liikutettu,vaikka ei stadilainen olekaan.Muutaman musiikkinumeron jälkeen oli vuoro julkistaa Stadin Friidu ja Stadin Kundi.Friiduksi oli valittu kirjailija Outi Pakkanen,joka sai kukkia ja plakaatin,halauksia ja aplodeja.Peter Nymanista oli leivottu Kundi ja samat olivat menot.Tänä vuonna oli myös Stadin Junnu,jonka tittelin sai nuori viulisti Juho Valtonen kättentaputusten,kukkien ja plakaatin kera hänkin.Kukitetut pitivät puheet ja me yleisö aplodeerasimme vimmatusti.
Ennen seremonian alkua löysin itseni ykskaks juttelemasta Lasse Liemolan kanssa.Kysyin Stadin Slangin myyntikojua,kun en ollut huomannut.Pyysin Liemolaa jatkamaan Slangin puheenjohtajana.Tiedän hänen eroavan.Liemola otti käsivarsistani kiinni ja antoi ymmärtää,että on sivuun astumisen vuoro johdettuaan Slangia kahdeksan vuotta.On aika antaa aikaa perheelle ja itsellekin.Ehkä näin sitten on.Juttelimme pienen tovin ja huomasin tämän takavuosien nuorisoidolin olevan mitä miellyttävimmän kaverin.
Ostin Slangin kojusta kaksi kirjaa.Toinen on Sörkan oman pojan Edvard "Eddu" Janzonin "Palsa kanis,litski kalis",jossa tosikertomuksia 1940- ja 1950-lukujen Stadista.Toinen kirja on runoja. Niinikään stadilaisen Arvo Pohjolan teos "Himaföneri".Kunhan ilta joutuu,alan lukea.
Invataksin tuloon oli aikaa ja niinpä rullauduimme torin puolelle.Ostin mielikukkiani kalloja sekä kimpullisen aina ihania ja tuoksuvia syreenejä.Taksin kuljettaja soitti ja ihmetteli,missä me olemme.Seisoimme Kappelin edessä jalkakäytävällä ja taksi oli keskellä puistoa aivan ravintolan pääoven edessä.Ei ole minulle tullut koskaan mieleenkään,että invataksit saavat ajaa sisälle puistoon ja melkein ravintolaan asti.Nyt tiedän senkin.Puistokäytävää pitkin vaan Unioninkadulle ihmisten laotessa molemmille puolille ja sitten kotiin.Viimeksi olenkin varsinaisesti ajellut Espan puistossa,kun vein italialaisen ystäväni polkupyörätaksiajelulle.Sekin kurvaili pitkin puiston käytäviä,mutta oli huomattavasti kevyempi kulkuneuvo kuin invataksi käyden pehmeästi ihmisvoimalla.
Aamulla huomasin netistä,että purjehtijatyttö Abby olikin pulassa kaukaisella merellä.Veneestä katkennut masto,merenkäynti kovaa.Etsiminen ja pelastaminen lienee ollut vaikeaa.Pelastus kuitenkin tuli ja purjehtija saanut ranskalaisten kalastajien toimesta tukevaa maata jalkojensa alle.Tuskin epäonnistuminen häntä lannistaa,vaan uutta purjehdusta ehkä mietitään.Ja nyt aikaan,kun sielläpäin on kesä ja tuulet leppeämpiä.
Tuuli ei hivenenkään vertaa täälläkään laantunut.Aikamoiset kallistumiset pihapuissa.Orvokkini ovat jonkin verran ruttaantuneet.Pisimmät menneet poikki.Sade ja kova puuskainen tuuli yhdessä saaneet aikaan moisen hävityksen kauhistuksen.Mutta kastelemaan ei tarvitse tänäänkään mennä!
Helena Petäistö,kolumnisti ja MTV3:n Pariisin kirjeenvaihtaja,hoitaa myös EU-asioita,kirjoittaa Suomen Kuvalehdessä kahvila Strindbergin lopettamista vastaan.Hän vertaa Helsingin Esplanadeja Pariisin Champs Elyséehen,miten siellä on aina varjeltu vanhoja kahviloita,ravintoloita.Nämä ovat niitä paikkoja,jotka vetävät ihmisiä ja siksi kahvila Strindberg on säilytettävä siinä,missä se on.Champs Elyséen ilmettä ja luonnetta Petäistön mukaan valvotaan tiukasti ja se tarkoitaa jopa sitä,että maailmankuulun McDonaldsin kirkuvankeltainen M-kirjain on tätä Pariisin bulevardia kunniottaen muutettu pieneksi kultakirjaimeksi.Näin ranskalaiset,joille ihmisen viihtyvyys on tärkeää,eikä se,että kaikkialla on kauppakeskuksia,jättisuuria näyteikkunoita ja huutavia mainoksia.Petäistö miettii,mitenkä surutta Helsingissä on tärvelty vanhoja kahviloita ja siksi pitäisi edes Strindberg tältä hävitykseltä säästää Helsingin sydämessä Esplanadin varrella,joka lienee kaduista kauneimpia kaupungissa ellei kaunein.Kiitoksia,Helena Petäistö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti