Jaahas, se on sitten ilta jo.Tämä päivä meni,vapaapäivä kun oli, ruokakaupassa ja noin 50cm joulukuusen koristelussa.Sekin homma pitää nimittäin taiten tehdä.Huomenna on kinkun paisto.Bataattilaatikon teen myöhemmin,että vieraamme Eevikin saa.Muutoin olen reilusti turvautunut Stockmannin Herkun gourmet-ruokiin.Vein mieheni päivähoitopaikan Sirpalle joulukukka-asetelman.Jäi antamatta osanottokukat,kun hänen sisarensa kuoli.Ennen muinoin,palaan taas menneeseen,meillä oli tapana aatonaattona tehdä lahjarundi.Kävimme sukulaisten,ystävien ja tuttavien luona virkaa toimittavana joulupukkina.Se oli hauskaa.
Seuraavaksi asiaa stadilaisuudesta.Asiahan on niin,että meistä helsinkiläisistä kaikki eivät suinkaan ole stadilaisia.Jotkut tiukasti ajattelevat ovat sitä mieltä,että ainakin toinen vanhempi pitää olla paljasjalkainen helsinkiläinen,ennen kuin voi kutsua itseään stadilaiseksi.Ei siis riitäkään,että itse on Helsingissä syntynyt.Tämä on asia, josta väännetty kättä,että onko kuka,saako olla ja onko sittenkään? No,oli niin taikka näin,me kaikki,jotka Helsingissä asumme ja elämme,olemme yhtä kaikki kuitenkin helsinkiläisiä.Eikö niin? Minun tiedossani on yksi aika hurja stadilainen.Jo edesmennyt professori Eino E. Suolahti, joka oli yhdeksännen polven stadilainen. Siinä tämmöinen kolmannen polven tuntee olevansa melkoisen nöyrää tyttöä.
Taas ovat lapset hakanneet lapsen.Me peräänkuulutamme koulun väkeä vastuuseen.Väärin.
Ainakin minä olen sitä mieltä,että suurin ja tärkein vastuu on ennenkaikkea kodin eli siis vanhempien.Miten lienee tänä päivänä kasvatuksen laita? Tukistaakaan ei saa.Minä annoin joskus koirilleni tukkapöllyä.Niille se on kaiketi vieläkin sallittu hellänpuoleinen kuritusmuoto.Varsinaista tukkaahan koirilla ei ole,mutta rodusta riippuen eripituista karvaa riittää päälaella tartuttavaksi. Siis se kodin vastuu.Monilla vanhemmilla on niin kiire hääriä omien asioittensa kanssa,että lapsesta huolehtiminen on jäänyt pahasti retuperälle.On omaa uraputkea,harrastuksia ja väsymyskin työpäivän jälkeen pakkaa päälle.On sellaisiakin koteja, joissa vanhemmat ostavat omille alaikäisilleen viinaa.Siinä oli joku kummallinen ja mukamas hyväksyttävä syy,mutta en nyt muista mikä.Väärin kuitenkin.Ei tiedetä,missä lapset viettävät aikaansa ja keiden seurassa.Kotiin tuloaikoja ei ole määrätty.Yhteisiä ruokailuhetkiä ei ole."Tos on viis euroa,osta jotain syötävää".Lapsia ei ohjata hyvien harrastusten pariin.Yhteisiä menoja perheen kesken ei ole.
Miten tämmöinen lapsi sitten osaa erottaa oikean ja väärän? Ei mitenkään,kun kukaan ei ole opettanut.Kukaan jengissäkään ei tiedä.Television hakkaamiset ja potkimiset olohuoneessa näyttävät kivalta.Eihän siinä kuinkaan käy.Lapsi ei halua olla huonompi toistaan ja jos kaveri on "miestä",olen minäkin.Ei tahdota erottua.Ei vaatetuksen,ei tekemisten puolesta.Kaikki samaa massaa,yksilöllisyys ei ole in.Sille nauretaan ja sitä pilkataan.Eikä vanhemmat yleensä tule apuun selittämään asioita.He eivät ehkä huomaakaan tulla.Tai eivät osaa,riippuu heidän omasta kasvatuksestaan.
Kun joskus näen hyvin käyttäytyvän lapsen tai nuoren,sydämeni sykähtää ja olen valmis jälleen uskomaan siihen,että on vielä välittäviäkin vanhempia.Näistä nämä lapset eivät pidä raitiovaunussa lumisia kenkiään istuimella,eivät kiipeile selkänojilla,huuda kovalla äänellä tai kiiruhda istumaan ennen vanhoja rouvia tai herroja,jotka vaivoin pääsevät liikkumaan.Minun lapsuudessani opetettiin sanomaan tässä tapauksessa "Täti (tai setä) on hyvä ja istuu". Minä sanon vieläkin,mutta täti (tai setä)-sanan tilalla on jokin muu puhuttelumuoto.Aikuisempi.
No,nämä olivat minun mietteitäni ja tarkasti ajatellen,on tässä maailmassa myös paljon hyvääkin,vaikka joskus tulee ikävä entisiä aikoja,teitittelyä ja toisen ihmisen arvostamista,pyyteetöntä auttamishalua,kahvihetkiä naapureitten kanssa,älykkäitä keskusteluja.Mutta menee se näinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti