OPETTELUA

Helmikuussa 2003 elämäni muuttui.Mieheni sairastui aivoinfarktiin,sairaalan pitkät loputtomat käytävät,epätietoisuutta ja pelkoa,neurologien kanssa keskusteluja.Mies kotiutui ja epikriisissä luki,että ei parane.Meille ilmaantui erilaisia apuvälineitä,fysioterapeutti,sairaanhoitaja aluksi,pyörätuoli ja rollaattori.Pyörätuoli näytti oudolta kodissamme.Tiesin,että se jää meille pysyvästi.

Onko minusta sairaanhoitajaksi? Liikuntarajoitteiselle ihmiselle,jonka psyykenkin aivohalvaus oli muuttanut.Olin totaalisen avuton.Mitä kaikkea elämässämme tulee muuttumaan? Onko mikään kuten ennen? Keskustelin itseni kanssa ja aloin ottaa asioista selvää.Minusta tuli omaishoitaja kaupungin palkkalistoille.Liityin Omaishoitajaliittoon.Luin kaiken mahdollisen aivohalvauksesta.Tein päätöksen,että minusta tulee hyvä omaishoitaja.Aloin opetella uutta ammattiani.

Olimme aikoinaan matkustelleet,nähneet maailmaa.Nythän eivät enää pitkät lentomatkat tulleet kysymykseenkään.Luovuin myös autosta.Miehelläni oli oikeus kaupungin vammaiskuljetuksiin.Koko alku oli luopumisen aikaa. Elämälle tuli rajat.

Ihmisen vakavasti sairastuttua,tuttavapiiri häkeltyy,jättää väliä.Jotkut ystävistämme alkoivat meitä karttaa ja lopulta katosivat elämästämme kokonaan.He,jotka jäivät,ovat todellisia ystäviämme.Mieheni sairaalassa olon aikana oli pakko muuttaa taloon,jossa olisi hissi.Uusi koti oli valmis,kun hän kotiutui.

Nykyisin jo me vietämme paljon aikaa kodin ulkopuolella.Käymme taidenäyttelyissä,kahviloissa,museoissa,vieraisilla.Kaivopuisto ja Espan puisto ovat mielipaikkojamme kesäaikaan.Samoin työnnän häntä kotiraiteilla meren rannalla.Pyörätuoli on toki rajoittava,mutta se ei ole este.Tallinnan Vanhankaupungin ylämäkien nupu-ja mukulakivet ovat olleet koitoksen paikka,mutta niistäkin on selvitty.Ihmiset ovat yllättävän avuliaita.Myöskään Tukholmassa ei ole suurempia vaikeuksia ollut.En ole milloinkaan aikaisemmin pannut merkille,miten paljon maailmassa onkaan portaita.

Mieheni on myös näkörajoitteinen.Hän on aina rakastanut lukemista ja kirjoja.Liitätytin hänet näkövammaiskirjastoon,josta tilaan kirjoja kuunneltavaksi.Aamupäivät kuluvat rattoisasti siihen tapaan.

Asiat,jotka ennen olivat itsestään selvyyksiä,eivät enää ole.Arvot elämässä on pantu uuteen järjestykseen.Minä en ole enää se,joka tulee ensimmäiseksi.Eivät minun tarpeeni ole yhtä tärkeitä kuin ennen.Kaikesta on itse huolehdittava,isoista ja pienistä asioista.Joskus tietysti tulee masennushetkiä ja miksi juuri meille-kysymyksiä.Ne menevät pian ohi ja ajattelen kuten Scarlett O´Hara "to-morrow is another day".