VANHAA KUNNIOITTAEN

Nukuin aamulla pommiin.Edelliset valvotut yöt ottavat veronsa.Unipilleristä huolimatta mieheni yö saattaa olla levoton ja hän vaatii huolenpitoa.On noustava seuraamaan tapahtumien kulkua.Pakkasta,pihalla aurausjäljet,hiekkalaatikossa lasten lumen peittämiä leluja.Hiljaista.Jouluun kuusi päivää.

Joulukorttien mukana tipahti luukusta perjantaina kortti Prahasta.Kuvapuolella oli "Dancing House" eli arkisemmin "Ginger&Fred".Kun näin luonnossa tämän paljolti lasista kallellaan olevan taloluomuksen,en voinut muuta kuin hymyillä.Niin vaikka se soti periaatteitani vastaan olemalla pykättynä Prahan 1300-luvulla rakennettuun kaupunginosaan,jota Uudeksikaupungiksi kutsutaan.Moni prahalainenkin nyrpisti aikoinaan nenäänsä tälle arkkitehti Frank Gehryn rakennukselle.Paikoillaan se kuitenkin on,kuvattuna postikortteihin ja monen turistin kameraan.Praha säilyi yllättävästi sodan pommituksissa ja niinpä me saammekin nauttia todella kauniista kaupungista ja osin hyvinkin vanhoista rakennuksista.

Asuimme Mala Strana-kaupunginosassa, josta oli vain kivenheitto Kaarlen sillalle ja siitä Vltava-joen toiselle puolelle Juutalaiskortteleihin ja Vanhaankaupunkiin.Mieheni jäi usein aamiaisen jälkeen hotelliin lepäämään ja minä lähdin tutustumisretkille.Valitsin kulkiessani meille sopivan lounasravintolan,tein ostoksia.Kerran ostin liput nukketeatteriin "Don Giovanni".Nukketeatterihan on Prahaa aidoimmillaan kuten lukemattomat pantomiimiesityksetkin.Me teimme ihastuttavan parituntisen hevosajelun eräänä päivänä punaposkisen ja knallipäisen kuskin ohjastamana.Oli kesä ja annoin mielelläni Prahan viedä sydämeni.Toivon,että pääsisin sinne vielä kerran.Rakastan vanhoja kaupunkeja,niiden historiaa,katuja ja kujia,vehmaita puistoja,museoita,arkkitehtuuria...

Historia on aina minut lumonnut Euroopan kaupungeissa,joissa entisaika lyö ystävällisesti kättä nykyajan kanssa rikkomatta täydellisyyttä,vanhaa kunnioittaen.Vanhat rakennukset on pyritty säilyttämään niitä pieteetillä korjaten.Toisin kuin Helsingissä,jossa surutta 1960-70-luvulla hävitettiin arvorakennuksia ja tilalle rakennettiin lasia ja betonia.Muualta Suomesta tulleet nuoret arkkitehdit tuntematta kaupungin menneisyyttä pantiin töihin.He tuijottivat valkoista paperia ihastuneena ja alkoivat piirtää.Niin helsinkiläiset saavat nyt katsella erilaisin tuntein esimerkiksi kahden jugendtalon väliin pystytettyä taloa,jossa yksikään koukero tai uloke ei riko täsmällistä asiallisuutta ja suoraviivaisuutta.

Olen kolmannen polven stadilainen ja ylpeä siitä.Molempien vanhempieni vanhemmat ovat eläneet 1800-luvun Helsingissä.Se oli minusta hyvä vuosisata ja toivon aina,että olisin silloin saanut täällä asua ja elää.Kaupunkia rakennettiin.Kaivopuistoon avattiin kylpylä,sähkö-ja vesilaitos aloitti toimintansa,Katajanokka sai jugendtalonsa,Helsingistä tuli Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki.Ekbergin leipomossa Rauhankadun ja Mariankadun kulmassa paistettiin ensimmäiset leivonnaiset,Fazerin konditoria avasi ovensa Kluuvikadulla.Puhelin,kirjasto,ensimmäiset sanomalehdet,Tuomiokirkko,silloinen Nikolainkirkko vihittiin käyttöönsä,ensimmäinen elokuvaesitys,teatteritalo... 1800-luku oli mahdollisuuksien vuosisata,kehittymisen aikaa.Toki me olimme Venäjän vallan alla,mutta meillä oli autonominen asema,joka oli tärkeä ja merkittävä etuoikeus.Ihmisillä oli aikaa toisilleen,välitettiin,uraputki-sana ei ollut vielä keksitty.