En tiedä,kynäileekö kukaan blogiinsa näin jouluaattona.Minä teen sen.Olen jo mieheni kanssa syönyt.Tosin entistäkin pelkistetymmän aattoaterian,sillä selkäni jämähti eilen aamulla mieheni kaaduttua ja yrittäessäni saada hänet pystyyn.Onnistumatta.Lähdin soittelemaan naapureitten ovikelloja.Ismon äiti lähti avittamaan ja saimme langenneen ylös.Mutta minulta meni selkä.Sitä tässä poden ja se olkoon puolustuksekseni,kun kirjoitan tämmöisenä päivänä.Jos nyt puolustamisen paikka on.Huolehtiminen mieheni tarpeista on kuitenkin kyettävä tekemään,oli kuntoni mikä tahansa.
Joulusta tulikin mieleeni että tasan kuusi vuotta sitten kuukautta ennen mieheni sairastumista aivoinfarktiin teimme matkan Kyproksen saarelle.Joulua,mihin me täällä pohjolassa olemme tottuneet,siellä ei ollut.Muovisia rakennelmia rekeä vetävistä kauriista oli Limassolin katujen varsilla ja yhden joulukuusen näin thaimaalaisen ravintolan salissa,jossa nautimme jouluaattolounaamme.Kaupoissa ei liioin suurempaa jouluhulinaa.En kaivannutkaan ja muutenkin olin aivan mielelläni joulutta.Ihan vaihtelun vuoksi.
Olin vuokrannut auton ja sillä ajelimme siinä osassa maata, joka ei ollut turkkilaisten hallinnassa.Näimme Kourionin roomalaisen foorumin,gladiaattorien talon,muinaisen teatterin ja stadionin.Minua viehättää historia kuin myös mytologia.Siispä katselin onnellisena sitä rantaa Kyproksessa, johon Afroditen kerrotaan merestä nousseen.Samoin istahdin melkein lumoutuneena hänen lähteensä reunalle puoliksi katseilta piilossa olevassa luolassa.Kristinuskon rantauduttua myös Kyprokseen,päättyivät jumaltarut ja monet jumalille pyhitetyt temppelit alkoivat hiljalleen rappeutua nykyaikana nähtäviksi raunioiksi.
Ajelimme Troodos-vuoren rinteitä,kävelimme Pafosin rantabulevardeilla,Lefkara-kaupungista ostin pitsiliinan matkamuistoksi,tutustuimme museoihin.Tapaninpäivänä ajelimme Vounin kylään,jossa tiesin aasifarmin olevan.Me adoptoimme kaksi aasia,Noddyn ja Pegasuksen.Farmi tuli ainakin silloin toimeen ihmisten anteliaisuudella,adoptioilla ja naapurien mailla,joissa aaseilla oli lupa ruokailla sekä pienellä myymälällä,jossa kaikki oli aasiaiheista.Omistajana oli englantilainen pariskunta.He olivat joskus alkaneet sääliä niitä aaseja,joita kyproslaiset isännät jättivät teitten poskiin vanhenemaan."Mauri on työnsä tehnyt,Mauri saa mennä".Näitä aaseja mekin näimme apaattisina kuljeksivan,nälkäisinä ja janoisina kylien ulkopuolella.Ehkä nekin pääsivät Vouniin "Friends of the Cyprus Donkeyn" suojiin.
Joka päivä söimme todella hyvän aterian,jossa oli mukana hippunen kreikkalaisia vaikutteita.Ehkä elämämme paras kala-ateria kannettiin eteemme Limassolissa.Löysin sattumalta ravintolan,johon johti vaatimaton ovi.Sisällä paloi iloinen takkatuli,sillä myös Kyproksessa oli talvi.
Tarjoilija ilmestyi puhuttelemaan ja siinä vaiheessa kuulimme tulleemme kalaravintolaan.Se meille sopi.Pyysin listan ulkopuolelta meille kalalajitelman.Ensin tuotiin kylmät ja sitten lämpimät kalat.Kokonaisia ja paloiteltuja.Suurin osa meille tyystin tuntematonta Välimeren antia.Ateria oli runsas ja värikäs,hyvin valmistettu ja erittäin maittava.Kiitin tarjoilijaa, joka kysyi,mistä me olemme.Hän saattoi meidät ovelle ja toivotti hyvää lomaa.Vain Hammerfestissä olemme saaneet melkein yhtä hyvää kalaa.Se oli vastapyydettyä turskaa,joka herkullisuudessaan veti vertoja Limassolin aterialle.
Larnakan kentältä lähdimme aikanaan kohti kotia.Minulla oli laukussa kaksi hunajapurkkia luostarin kaupasta ja nunnan antama muisto samaisesta luostarista.Hän antoi minulle pienen ikonin jäljitelmän,jossa on Maria ja Jeesus-lapsi.Nunna tiesi Suomen ja Heinäveden luostarin.Hän vei minut pyhäkköön, jonka seinillä oli ikoneja.Sain luvan valokuvata,mutta nunna ei sallinut itsestään ottaa kuvaa.Mainitsin jo,että oli talvi ja juuri sinä päivänä puhalsi kolea tuuli.Kasvit ja puut talviunillaan,luonto melkein karu.Astuessani luostarin portista sisälle näin kesän.Puutarha oli vihreä ja vehreä,kukat kukkivat,puut lehdessä,nurmi kukoisti.Se oli kuin ihme.En ole uskovainen,en kirkossa kävijä,mutta jostain siinä luostarissa kumpusi mieleeni syvä rauha, jota nunnan olemus vielä lisäsi.Olisin mielelläni tässä rauhan tyyssijassa viihtynyt pitempäänkin,mutta mieheni istui autossa portin ulkopuolella odottamassa.
Näin joulun aikaan muistui mieleeni tämä Kyproksen matka,jota lämpimästi ja hiukan kaihoisin tuntein ajattelen.Jokainen tekemäni matka on ollut ikimuistoinen,enkä milloinkaan ole joutunut pettymään.Jos on satanut tai myrskynnyt,paistanut tai helle tuntunut,kaikki hyvin.Matka on kuitenkin aina matka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti