Yön aikana kylpyhuoneen laatat taas falskanneet. Vettä pieni lätäkkö siinä kohdin, missä laatoissa matala kuoppa. En enää viitsi kuoppaa kuivata. Kuivuu itsestään päivän mittaan. Vältän astumista siihen. Ehkä tämä vesijuttu ei ole vaarallista niin kauan, kun alakerta ei siitä joudu kärsimään. Outoa kuitenkin. No, olen kaiken voitavani tehnyt: ilmoittanut asunnon omistajalle, huoltoyhtiöön ja sieltä tultiin katsomaan ja hommasivat putkimiehen, joka sanoi, ettei mitään tee, ennen kuin näkee veden tulon laattojen välistä. Kävi sen kerran, vettä ei tullut juuri silloin. Se siitä sitten. Minä syön mansikoita ja kirsikoita ja olen onnellinen.
Nyt kyllä juon aamuista maitokahvia. Päivä ei oikein lähde käyntiin ilman tätä jaloa juomaa. Onneksi sen papu aikoinaan Helsinginkin saavutti. Aurinko paistaa ja katu lauantaihiljainen. Ostin eilen kaksi uutta sohvatyynyä ja heitän kahdella vanhalla vesilintua. Uusien ostaminen ei ole mikään merkki, että alkaisin täällä viihtyä. Muhkurat vain alkoivat ärsyttää, kun pidän päätä niiden päällä. Muut tyynyt vielä kelpaavia. Ovatkin uudempia. Ennen oli tavaroissa valmistusmaa merkittynä. Nyt niissä lukee usein "made in Europe". Näihin tyynyihin kuitenkin oli urheasti merkitty valmistajaksi Ruotsi.
HS:ssä oli eräänä päivänä jonkunlainen kilpailu, onko Lenita Airistolla hiuslisäke vai ei. En ottanut osaa, mutta huvituin, että kaikesta sitä testataan lukijoiden tietämystä. Minulla on ollut sama kampaaja kuin Airistolla, mutta en ole koskaan kiinnittänyt lisäke- tai ei-lisäkeasiaan huomiota. Otan lukijatesteihin mieluiten osaa, jos kysytään historiasta, maantieteestä, taiteesta yms. Ja jos kysytään urheilusta, että jääkö Kimi Räikkönen Ferrarille, tietäisin senkin.
Ensi viikolla on silmälääkäri ja kampaaja. Varmastikin tarvitsen lasit, kun joskus tv- ruudun kaikkein pienin präntti (käännöstekstit näen kyllä mainiosti) jää kirjaimellisesti hiukan hämäräksi. Minunhan on ehdottomasti nähtävä, jos ohjelma on ravintolasta, mitä seinällä oleva menu kertoo ja se on usein aika pientä tekstiä ja kamerasta kaukana. Hiukset taas tarvitsevat pientä pätkimistä. Että eivät niin kovin raivoisasti hulmahtele kesätuulessa. Tässä iässä ei enää minkään sovi hulmahdella.
9. heinäkuuta 2016
8. heinäkuuta 2016
ITIKSESSÄ
Vettä nousee laattojen välistä kylpyhuoneen lattialla, mutta kun en pysty putkimiehelle todistamaan. Hän ei näe koskaan veden tuloa, vaikka sitä lattialla on. Minulle on sanottu, ja taas todella tyhmänä pidetty, että olen ollut suihkussa. No, niin kauan, kun en tarvitse kumisaappaita, olkoon. Lattiahan on kuitenkin suurimman osan vuorokautta kuiva.
C on kotona ja kotiavun kanssa kävi, kuten uumoilin. Ei halua kotiinsa, eikä saa sitä apua, mitä haluaisi. Nyt sitten sukulaiset ovat luvanneet auttaa kauppa-asioissa ainakin. Ja C tahtoo valmiin ruuan kotiin kolme kertaa viikossa, eikä se ole kaupungin, vaan yksityisen. Odottelen kommenttia. Tuotava ruoka on kuulemma aina kylmää, jotta tarvitsee itse lämmittää. Helsingin kaupungilla oli aikoinaan kunnallinen ruuanlämmittäjä. Hän tuli lämmittämään sen ruuan, jonka kaupunki oli tuonut. Meillekin pyrki, mutta ei ollut lämmitettävää. Eikä ruuanlämmittäjä meinannut millään uskoa, että meille ei kaupunki ruokaa kuljeta, vaan omaishoitaja valmistaa itse ja tarpeen vaatiessa sen lämmittääkin. Siitä nousi muuten aikamoinen haloo taholtani.
Tänään seikkailin taas Itiksessä, siis itse kauppakeskuksessa. Apteekki, pankki, Stockmann, Alko, Herkku ja lopuksi K-Citymarket. Neljä litraa kirsikoitakin. Mansikoita samppanjan kanssa. Kuhafilee ja Riitan Herkun herajuustoa. Ja muuta. Olin niin varhain liikkeellä, että väkeä vähemmän, paitsi pankissa. Tietää lisää asiakkaita, kun kuulin, onko se nyt Myllypuro, jossa Nordea lopetetaan. Eräs mammarainen pärmänttäsi asiasta kuuluvasti. "Ja jos Itäkeskuksessa käy asiakaskato, lopetetaan sekin", sanoi virkailija saaden mammaraisen syvästi kauhistumaan. Seinistä vain rahaa ja ostosten maksut muovilla.
C on kotona ja kotiavun kanssa kävi, kuten uumoilin. Ei halua kotiinsa, eikä saa sitä apua, mitä haluaisi. Nyt sitten sukulaiset ovat luvanneet auttaa kauppa-asioissa ainakin. Ja C tahtoo valmiin ruuan kotiin kolme kertaa viikossa, eikä se ole kaupungin, vaan yksityisen. Odottelen kommenttia. Tuotava ruoka on kuulemma aina kylmää, jotta tarvitsee itse lämmittää. Helsingin kaupungilla oli aikoinaan kunnallinen ruuanlämmittäjä. Hän tuli lämmittämään sen ruuan, jonka kaupunki oli tuonut. Meillekin pyrki, mutta ei ollut lämmitettävää. Eikä ruuanlämmittäjä meinannut millään uskoa, että meille ei kaupunki ruokaa kuljeta, vaan omaishoitaja valmistaa itse ja tarpeen vaatiessa sen lämmittääkin. Siitä nousi muuten aikamoinen haloo taholtani.
Tänään seikkailin taas Itiksessä, siis itse kauppakeskuksessa. Apteekki, pankki, Stockmann, Alko, Herkku ja lopuksi K-Citymarket. Neljä litraa kirsikoitakin. Mansikoita samppanjan kanssa. Kuhafilee ja Riitan Herkun herajuustoa. Ja muuta. Olin niin varhain liikkeellä, että väkeä vähemmän, paitsi pankissa. Tietää lisää asiakkaita, kun kuulin, onko se nyt Myllypuro, jossa Nordea lopetetaan. Eräs mammarainen pärmänttäsi asiasta kuuluvasti. "Ja jos Itäkeskuksessa käy asiakaskato, lopetetaan sekin", sanoi virkailija saaden mammaraisen syvästi kauhistumaan. Seinistä vain rahaa ja ostosten maksut muovilla.
6. heinäkuuta 2016
KAHVINPAPU TULI HELSINKIIN
Olen elänyt viime ajat Helsingissä muutama sata vuotta sitten. Helsinkiin on vastikään rantautunut ruskea, melkein musta, papu. Keitettynä se tuoksuu ja juomana se viihdyttää. Tukholmassa ja Turussa se on ollut jo tunnettu ja kuulemma Pariisissa näitäkin kaupunkeja pitempään. Anders Byström, porvarismies, avaa kahvilan Viaporissa ja tarvitsee paljon näitä melkein mustia papuja. Pitäähän sikäläistä upseeristoa miellyttää tuolloin 1750-luvulla. Kahvi alkuaikoinaan aiheutti epäluuloja ja arvostelijat pitivät sitä ellottavana juomana.
Vastapainoksi kahvikulta sai myös positiivista vastaanottoa. Sehän auttoi krapulaan, paransi ähkyä ja oli myös lihavuutta poistava. Kahviloita perustettiin moneen paikkaan. Maailmaa paranneltiin kupposen ääressä ja tassilta äänekkäästi ryystettiin. Kahvi oli tullut jäädäkseen.
No, ja totta kai se myös verolle pantiin ja jopa kiellettiin heinäkuussa 1794.. Vasta vuonna 1804 sen vapautti kuningas Kustaa IV Adolf ja kansa sai takaisin kahvinsa. Sai vapaasti ja julkisesti juoda kaikista sen aiheuttamista paheista huolimatta ja sitä juodaan yhä.
Kirjassa Elämän loiste ja hurjuus ( Marjo-Pauliina Paananen ja Vesa Linna, kust. Basam Books 2015) olen kahvin kohdalla ja siirtynen tuota pikaa säädyttömiin rakkauksiin, joita oli tuolloin ja on nykyäänkin, mitä se sitten tarkoittaneekin. Ehkä aatelinen nai piian, ehkä renki rakastui ison talon tyttäreen, ehkä elettiin susiparina kaupungin laidalla. Kuka tietää.
Eilen luin ja peseytin koneessa pyykkiä. Tänäänkin kotona. Kauppakeskuksessa juhlitaan ramadan päättymistä id-al-fitr-juhlana ja kuulemma väkeä piisaa niin kristityistä kuin islamin uskoisista ostovoimaisista ihmisistä. On ohjelmaa niin aikuisille kuin lapsille. Minä lähden liikkeelle joko huomenna tai ylihuomenna.
Vastapainoksi kahvikulta sai myös positiivista vastaanottoa. Sehän auttoi krapulaan, paransi ähkyä ja oli myös lihavuutta poistava. Kahviloita perustettiin moneen paikkaan. Maailmaa paranneltiin kupposen ääressä ja tassilta äänekkäästi ryystettiin. Kahvi oli tullut jäädäkseen.
No, ja totta kai se myös verolle pantiin ja jopa kiellettiin heinäkuussa 1794.. Vasta vuonna 1804 sen vapautti kuningas Kustaa IV Adolf ja kansa sai takaisin kahvinsa. Sai vapaasti ja julkisesti juoda kaikista sen aiheuttamista paheista huolimatta ja sitä juodaan yhä.
Kirjassa Elämän loiste ja hurjuus ( Marjo-Pauliina Paananen ja Vesa Linna, kust. Basam Books 2015) olen kahvin kohdalla ja siirtynen tuota pikaa säädyttömiin rakkauksiin, joita oli tuolloin ja on nykyäänkin, mitä se sitten tarkoittaneekin. Ehkä aatelinen nai piian, ehkä renki rakastui ison talon tyttäreen, ehkä elettiin susiparina kaupungin laidalla. Kuka tietää.
Eilen luin ja peseytin koneessa pyykkiä. Tänäänkin kotona. Kauppakeskuksessa juhlitaan ramadan päättymistä id-al-fitr-juhlana ja kuulemma väkeä piisaa niin kristityistä kuin islamin uskoisista ostovoimaisista ihmisistä. On ohjelmaa niin aikuisille kuin lapsille. Minä lähden liikkeelle joko huomenna tai ylihuomenna.
4. heinäkuuta 2016
KAUPPAKESKUKSESSA ON TUNNELMAA
Olen jo pitkään himoinnut saada lukea John Keats´in (1795-1821) runoja suomeksi ja viikon kuluttua saan. Tilasin hänen runokirjansa ja toivon siinä olevan kaikki hänen julkaisemansa 54 runoa. Lähdin kauppakeskukseen ja ostin Stockmannilta yhtä sun toista sekä kaksi muutakin kirjaa Akateemisesta, Antti Tuuria ja kirjan Helsingin menneisyydestä 1700-1800-luvuilla. Katselin ihmisiä, istuin penkeillä kauppakeskuksessa ja jostain kummallisesta syystä päätin mennä sinne jonain päivänä uudestaan tällä viikolla. Enkä edes tuntenut oloani niin tukalaksi kuin yleensä. Paitsi silloin, kun viereeni änkesi maistissa oleva mieshenkilö, joka tivasi "mitä sä olet ostanut meille?" Lähdin pois, kun ajattelin "meille" tarkoittavan lähempääkin kanssakäymistä ja päätin välttää moista.
Ilma oli melkein viileää, taivas pilvessä ja jostain puhalsi kylmähkö tuuli. Urheasti tallustelin ja menomatkalla istuin rollaattorin päällä vain kaksi kertaa. Tipautin Italian kirjeen postilaatikkoon ja muistin, että pitää panna korttikin, koska siellä on syntymäpäivä vielä tässä kuussa.
Ramadan kaiketi päättyy ylihuomenna ja muslimihenkilöitä oli K-marketissa ruokaa hankkimassa, kun taas saa alkaa syödä silloin kun on nälkä auringon kulusta huolimatta. Jotkut musliminaiset ovat erittäin tietoisia pukeutumisestaan. Ovat tyylikkäitä puvussaan ja liinassaan. Ilo katsella. Kun taas joillakuilla suomalaismiehillä on kirjavat sortsit ja eri kuosia kirjava paita. Ehkä loma ja rento meininki. Ja hälläväliä, mikäs siinä.
Ilma oli melkein viileää, taivas pilvessä ja jostain puhalsi kylmähkö tuuli. Urheasti tallustelin ja menomatkalla istuin rollaattorin päällä vain kaksi kertaa. Tipautin Italian kirjeen postilaatikkoon ja muistin, että pitää panna korttikin, koska siellä on syntymäpäivä vielä tässä kuussa.
Ramadan kaiketi päättyy ylihuomenna ja muslimihenkilöitä oli K-marketissa ruokaa hankkimassa, kun taas saa alkaa syödä silloin kun on nälkä auringon kulusta huolimatta. Jotkut musliminaiset ovat erittäin tietoisia pukeutumisestaan. Ovat tyylikkäitä puvussaan ja liinassaan. Ilo katsella. Kun taas joillakuilla suomalaismiehillä on kirjavat sortsit ja eri kuosia kirjava paita. Ehkä loma ja rento meininki. Ja hälläväliä, mikäs siinä.
3. heinäkuuta 2016
VUOTOA ON
HS kertoi ulkona olevan +18 astetta. Siis viilentynyt ja märkä asfaltti kertoo sateesta. Märkää on kylpyhuoneessakin ajoittain, kuten ennenkin. Mutta kun en pystynyt, enkä näemmä pysty, putkimiehelle ongelmaa toteen näyttämään, annan olla siitäkin huolimatta, että huoltomies pyysi ilmoittamaan. Hehän taas näkivät veden tulon laattojen alta. Ovat erimiehiä kuin putkimiehet ja tämä homma kuuluu kuulemma putkimiehille. Katselen ja odottelen. Ehkä vuoto on ollut jo vuosia, eikä ole huomiota kiinnitetty, kun kylpyhuoneessa on muutenkin vettä. Tänään esimerkiksi oli aivan kuivaa, eilen ei. Mitä kohtapuoliin on, en tiedä.
Aamukahviani tässä lipittelen. Söin oikein paahtoleipäviipaleenkin ohuen appelsiinimarmeladikerroksen kanssa. Lehdestä luin lihavia kohdeltavan huonosti. Jopa lääkärit! Minä olen ollut ja olen taas pullea, mutta ulkonäkööni kohdistunutta epämiellyttävää kohtelua en ole havainnut. Rollaattori on toista, tai kuvittelen olevan. Ei Katajanokalla eikä ylipäätään Helsingin kantakaupunkialueella, jossa olen ikäni tähän asti asunut, mutta tänne itään muutettuani kyllä. Minuahan kohdellaan kuin pientä lasta tai ajatuksella, että kun näkyy olevan alapäässä liikkumisvaikeuksia ja mammarainen tarvitsee apuvälineen, täytyy olla vajavaisuutta myös yläpäässä. "Oletko nyt varmasti oikeassa pankissa?" Kysyttiin odottaessani vuoronumeron kanssa pääsyä virkailijan luo, joka taas vuorostaan huikkasi matkan päästä "onko sulla oikea numero?" Tein valituksen, sekä kirjallisen että hiukan myöhemmin suullisen. Ensi viikolla olen menossa samaiseen pankkiin!
Lääkäreissäkään en ole kohdallani huomannut mitään poikkeavaa koskien ylipainoani, joka kyllä aiheutti nykyisessä lääkärissäni ehkä mielihyvääkin. Hän kun on juuri liikalihavuuteen erikoistunut ja luullakseni ilahtui nähdessään näin hyvää materiaalia jota alkaa työstää. Pääsimmekin tähän asiaan hyvin nopeasti ja nyt olen laikkarilla ollut jo jonkun aikaa. Alentuvaa hänen käytöksensä ei ole ollut, vaan asiallista ja ystävällistä, hymyäkin joskus. Ehkä nämä kohtelut ylipainoisiin ihmisiin ovat osin johtuneet heidän omasta käytöksestään. Sanotaan niin metsän vastaavan kuin sinne huudetaan.
Aamukahviani tässä lipittelen. Söin oikein paahtoleipäviipaleenkin ohuen appelsiinimarmeladikerroksen kanssa. Lehdestä luin lihavia kohdeltavan huonosti. Jopa lääkärit! Minä olen ollut ja olen taas pullea, mutta ulkonäkööni kohdistunutta epämiellyttävää kohtelua en ole havainnut. Rollaattori on toista, tai kuvittelen olevan. Ei Katajanokalla eikä ylipäätään Helsingin kantakaupunkialueella, jossa olen ikäni tähän asti asunut, mutta tänne itään muutettuani kyllä. Minuahan kohdellaan kuin pientä lasta tai ajatuksella, että kun näkyy olevan alapäässä liikkumisvaikeuksia ja mammarainen tarvitsee apuvälineen, täytyy olla vajavaisuutta myös yläpäässä. "Oletko nyt varmasti oikeassa pankissa?" Kysyttiin odottaessani vuoronumeron kanssa pääsyä virkailijan luo, joka taas vuorostaan huikkasi matkan päästä "onko sulla oikea numero?" Tein valituksen, sekä kirjallisen että hiukan myöhemmin suullisen. Ensi viikolla olen menossa samaiseen pankkiin!
Lääkäreissäkään en ole kohdallani huomannut mitään poikkeavaa koskien ylipainoani, joka kyllä aiheutti nykyisessä lääkärissäni ehkä mielihyvääkin. Hän kun on juuri liikalihavuuteen erikoistunut ja luullakseni ilahtui nähdessään näin hyvää materiaalia jota alkaa työstää. Pääsimmekin tähän asiaan hyvin nopeasti ja nyt olen laikkarilla ollut jo jonkun aikaa. Alentuvaa hänen käytöksensä ei ole ollut, vaan asiallista ja ystävällistä, hymyäkin joskus. Ehkä nämä kohtelut ylipainoisiin ihmisiin ovat osin johtuneet heidän omasta käytöksestään. Sanotaan niin metsän vastaavan kuin sinne huudetaan.
2. heinäkuuta 2016
KAKKIKO KISSA?
Jokaisessa talossa asuu näemmä ajattelemattomia ja vastuuttomia ihmisiä. Vein roskat ennen kauppaan menoa ja kissaa ulkoilutettiin kaikessa rauhassa lasten leikkialueella, jossa hiekkalaatikko. Jos oli käynyt tarpeillaan hiekkalaatikossa, oli se tapahtunut ennen minun tuloani ulos. Säännöt kieltävät ehdottomasti eläinten ulkoiluttamisen leikkialueilla ja niiden välittömässä läheisyydessä. Kakkivat tai ei.
Kömmin kauppaan, vaan en kauppakeskukseen asti. Hellettä. Aurinkoa. Minulle liikaa. Panin tuulettimen pyörimään keittiöönkin. Ikkunoiden auki pitäminen on yhtä tyhjän kanssa. Ulkona enemmän asteita kuin sisällä. Läpivetokaan ei ole hyväksi. No, huomenna kuulemma taas viilenee. Talvella moititaan kylmyyttä, kesällä on liian lämmintä. Milloinkaan ei hyvä. Suomen hellelukemat eivät kuitenkaan yllä semmoisten maitten lukemiin, joissa mittarit näyttävät lähellä 40-50 plusastetta. Olin aina lämpimällä huolissani puolison kestävyydestä. Tuuletin, viileät lakanat, usein tapahtuvaa tyynyn kääntämistä, juomista. Menehtyi sitten muuhun viime syksynä. Itsestäni en välitä, jos kuukahdan niin kuukahdan. Mutta yritän kuitenkin tehdä oloni itselleni mahdollisimman mukavaksi helteelläkin.
Presidentti Putin tuli ja meni ja nyt spekuloidaan sanomisiaan: mitä sillä ja sillä tarkoitti? Mutta kaiketi noin yleisesti ottaen välit Venäjän ja Suomen kanssa ovat normaalin hyvät. Kunhan pidämme vain näppimme erossa NATOsta. Pidämmekö?
Nyt salaattia laittamaan. Joukkoon ujutan avokadoa ja katkaravun pyrstöjä. Njam. Jälkiruuaksi espanjalaisia kirsikoita ja kotimaisia Polka-mansikoita. Kyllä taas kelpaa.
Kömmin kauppaan, vaan en kauppakeskukseen asti. Hellettä. Aurinkoa. Minulle liikaa. Panin tuulettimen pyörimään keittiöönkin. Ikkunoiden auki pitäminen on yhtä tyhjän kanssa. Ulkona enemmän asteita kuin sisällä. Läpivetokaan ei ole hyväksi. No, huomenna kuulemma taas viilenee. Talvella moititaan kylmyyttä, kesällä on liian lämmintä. Milloinkaan ei hyvä. Suomen hellelukemat eivät kuitenkaan yllä semmoisten maitten lukemiin, joissa mittarit näyttävät lähellä 40-50 plusastetta. Olin aina lämpimällä huolissani puolison kestävyydestä. Tuuletin, viileät lakanat, usein tapahtuvaa tyynyn kääntämistä, juomista. Menehtyi sitten muuhun viime syksynä. Itsestäni en välitä, jos kuukahdan niin kuukahdan. Mutta yritän kuitenkin tehdä oloni itselleni mahdollisimman mukavaksi helteelläkin.
Presidentti Putin tuli ja meni ja nyt spekuloidaan sanomisiaan: mitä sillä ja sillä tarkoitti? Mutta kaiketi noin yleisesti ottaen välit Venäjän ja Suomen kanssa ovat normaalin hyvät. Kunhan pidämme vain näppimme erossa NATOsta. Pidämmekö?
Nyt salaattia laittamaan. Joukkoon ujutan avokadoa ja katkaravun pyrstöjä. Njam. Jälkiruuaksi espanjalaisia kirsikoita ja kotimaisia Polka-mansikoita. Kyllä taas kelpaa.
1. heinäkuuta 2016
FLOKSIT JA MUISTOT
Perjantai. Ennen se oli viikonlopun odotusta täynnä. Nyt ihan tavallinen päivä, joka seuraa torstaita ennen lauantaita. Tuumailen lähtemistä huomenna kauppakeskukseen. Niin paljon tavoistani poiketen, että suorastaan huimaa. Aina olen inhonnut lauantairuuhkaa kaupoissa. Ihmisiä suvuittain liikkeellä, ei kiire mihinkään. En tiedä Itäkeskuksen meininkiä. Aionpa siis tutustua siihenkin.
Täällä pihalla kukkivat floksit. Muistan ne mamman mökin mailta. Sydän hypähti nähdessäni. Floksi! Kaikki eivät edes kasvia tunne. Tässä pihassa niitä on ja minä oikein pysähdyin katselemaan. Katosin myös jonnekin aikojen taakse pikkutyttöajoilleni. Pappa sahaa puita liiteriin, mamman keittiöstä leijuu hyvät ruuan tuoksut. Seison Friherrsin pihalla edessäni floksirivistö, mehiläiset surisevat, aurinko paistaa ja Ruokosen tytöt huutavat "tule hiekkakuopalle". Minä lähden.
Venäjän presidentti on parastaikaa Suomessa. Herrat presidentit tapasivat Kultarannassa ja toimittajien piti kertoa, hymyiltiinkö kun tavattiin? Sitten arvailtiin puheenaiheita ja sitä, jatkuukohan hymyily. No, uutiset kertovat aikanaan. Jännittää aina, kun itäinen naapuri vierailee.
Tämä päivä on mennyt niin tyystin laiskotellen, etten kehtaa edes kertoa. Eilisestä kyllä. Putkimies kävi. Vaihtoi hajulukon, mikä se sitten lieneekin ja pani uuden putken (joka vuosi pahasti myös) lavuaarista lattiareikään. Silläkin takuulla joku nimi. Hajut ovat hävinneet, eikä kylpyhuoneen lattialle ole ilmestynyt ylimääräistä vettä laattojen alta. Kaikki kuivaa ja raikasta. Pyydettiin kuitenkin tilannetta seuraamaan ja pakkohan se on, kun kylpyhuonetta käytän, näen ja koen. Tällä haavaa vesivahinkoa ei siis ole.
Täällä pihalla kukkivat floksit. Muistan ne mamman mökin mailta. Sydän hypähti nähdessäni. Floksi! Kaikki eivät edes kasvia tunne. Tässä pihassa niitä on ja minä oikein pysähdyin katselemaan. Katosin myös jonnekin aikojen taakse pikkutyttöajoilleni. Pappa sahaa puita liiteriin, mamman keittiöstä leijuu hyvät ruuan tuoksut. Seison Friherrsin pihalla edessäni floksirivistö, mehiläiset surisevat, aurinko paistaa ja Ruokosen tytöt huutavat "tule hiekkakuopalle". Minä lähden.
Venäjän presidentti on parastaikaa Suomessa. Herrat presidentit tapasivat Kultarannassa ja toimittajien piti kertoa, hymyiltiinkö kun tavattiin? Sitten arvailtiin puheenaiheita ja sitä, jatkuukohan hymyily. No, uutiset kertovat aikanaan. Jännittää aina, kun itäinen naapuri vierailee.
Tämä päivä on mennyt niin tyystin laiskotellen, etten kehtaa edes kertoa. Eilisestä kyllä. Putkimies kävi. Vaihtoi hajulukon, mikä se sitten lieneekin ja pani uuden putken (joka vuosi pahasti myös) lavuaarista lattiareikään. Silläkin takuulla joku nimi. Hajut ovat hävinneet, eikä kylpyhuoneen lattialle ole ilmestynyt ylimääräistä vettä laattojen alta. Kaikki kuivaa ja raikasta. Pyydettiin kuitenkin tilannetta seuraamaan ja pakkohan se on, kun kylpyhuonetta käytän, näen ja koen. Tällä haavaa vesivahinkoa ei siis ole.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)